Onneksi olen immuuni tietynlaiselle kiusanteolle. Vaikka aina sen tajutessani, että toinen yrittää parhaansa mukaan sabotoida minun työtäni, äh, ajatus katkesi. Niin, toinen yrittää parhaansa tehdäkseen pientä kiusaa ja yrittää saada minut näyttämään muiden silmissä ties miltä ja sitten häntä kismittää, kun ne suunnitelmat eivät onnistu. Kuulin jälleen, miten joku on suunnitellut minun työni etukäteen ja olen samaa todistanut koko tämän viikon. No siinähän tekee ja toteuttaa ihan itse ja turha on minulta vaatia, että tekisin puolesta yhtään mitään, koska tosiaan homma ei toimi noin, että minulle jätetään kertomatta perusasiat ja oman työni kannalta oleelliset asiat. Kenenkään varpaille en ole astunut, joku on vain ottanut hernettä nenukkaan ihan huolella nyt. Olen tietoisesti varonut kaikenlaista ja yhtään mitään ns. säätöä tai muuta ylimääräistä juttua kenenkään kanssa. Sivusta olen seurannut, miten joku osaa luistaa normitöistään ja kuinka joku kiipeää ns. reittä pitkin. Mielenkiintoista toisinaan ja mietinkin, miten joku ylipäänsä voi kokea uhkana jonkun toisen, koska sama työ ja sama tavoite on kuitenkin jokaisella.

No, se etten jotakin tiedä, koska en kuulu siihen suustasuuhun viestiketjuun ja mihinkään ei mitään tiedoteta muutoin, ei ole minun vika. En voi olla jokainen päivä kyselemässä, että mitäs onkaan päätetty jälleen. Kyllä asiat ja tiedotus pitäisi hoitaa niille varattuina aikoina ja siinä paikassa. Tue nyt siinä työtoveria sitten, kun en tiedä mitä on puhuttu, mitä on päätetty jossakin supisten osan ihmisiä kanssa. Ja kukaan ei sitten vahingossakaan tule ajatelleeksi, että heidän supinansa ja päätöksensä vaikuttavat muidenkin työhön.

Yritän olla lannistumatta. Ilman perehdytystä olen tähänkin asti kyennyt perustehtäväni tekemään ja se saa riittää. Muut perehdytystä vaativat asiat olenkin kysellyt itse aina tajutessani, että jokin asia pitää tehdä tai hoitaa alta pois. Ymmärrän nyt jotenkin, miksi olen kuullut niin monesti neuvoa kysyessäni, että eivät tiedä, eivät ilmeisesti uskalla sanoa, koska siitä voisi tulla hankaluuksia tai jotain heille itselleen. Äh, olkoon. Riittää itselle, kunhan hoidan perustyöni kunnialla ja siihen ei voi muut enää vaikuttaa. 

Niin, olen oppinut jotenkin uudella tavoin olemaan välittämättä muiden ihmisten tekemisistä itseäni kohtaan. En edes jaksa sen kummemmin miettiä sitä, mikä ihme on joidenkin käytöksen tai kohtelun takana. itsensähän he tekevät käytöksellaan typeräksi ja kyllä se ajan kanssa on tullutkin esiin, kiitos niille ihmisille, jotka ovat nähneet molemmat osapuolet ja uskon, että ainakin valheellisista tiedoista on jo jäänyt kiinni itse teossa.

Opettelen edelleen olemaan vielä enemmän välittämättä, ei ole minun ongelmani toisten kokemukset, joilla itsellani ei ole osaa eikä arpaa. Aiemmin olisin rypenyt kaikenlaisissa mietteissä ja syyllitänyt itseni ja olisin reagoinut jopa niinkin voimakkaasti, että olisin saattanut jäädä pois työstä. Nyt ymmärrän, ettei ole syytäni, jos toisella ihmisellä on itsellään ongelmia itsensä kanssa. Ei ole minun tehtäväni alistua kohteeksi, muttei myöskään muuttaa omaa toimintaa vain sen vuoksi, että toinen voi hallita ja saada siten omia tarpeitaan täytetyksi toisen avulla.

Olen siis oppinut jotakin rajoista ja siitä, että minun ei ole pakko tai ei ollenkaan päästää ketään ylittämään minun rajojani. Ei minkään syyn vuoksi. Olen myös oppinut, kuinka olen ennenvanhaan pyrkinyt alitajuisesti miellyttämään muita ja tähän en tietoisesti enää suostu. Ymmärrän, että kaikista ei tarvitse pitää jne ja kunhan toimeen tulee, niin se riittää. Minun tarpeeni on ohitse. Ystävällinen ja lempeä voi olla ilmankin tarvetta miellyttää eli olla juuri sellainen kuin on luonnostaan muistaen toki ne rajat. Kiltteys ei siis tarkoita samaa, kuin olla aina toisten hyväksikäytettävissä.

Olen opetellut olemaan uudella tavoin jämäkkä. Ja ennenkaikkea olemaan vain se oma itseni, tosin sillä erotuksella, etten päästä ketään kävelemään ylitseni. Enkä jää tilanteeseen, jossa joku yrittää minua käyttää hyväkseen tai alistua kiusantekoon. Olen opetellut ottamaan asian asiallisesti puheeksi, kaikkien kuullen ja itseasiassa, nämä tilanteetkin nyt tuolla työmaalla on sopivasti sivuutettu eli viikottaiset palaverit on jätetty pitämättä, joten en ole päässyt kaikkien kuullen tuomaan esiin asioita, joista olen jäänyt paitsi ja joista olen kuullut sitten myöhemmin jotakin kautta ja yllättäin, juuri sillä hetkellä kun jokin olisi pitänyt tehdä tai suorittaa.

Ymmärrän paremmin työpaikalla esiintyvää kuviota ja ihmisten osuuksia niissä. Samoin omassa henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut jokin muutos, ja osaan paremmin suhtautua esimerkiksi lasten isän kiusantekoon ja sen yritykseen. Maailmani ei kaadu enää niihin, osaan päästää irti ja miettiä jotakin muuta, järkevämpää. Sekä osaan erottaa nykyisin ne asiat, joihin minun pitää reagoida sekä sitten ne, jotka eivät ole oleellisia lasten hengen ja terveyden kannalta. Eli suuren osan huolistani olen voinut kipata roskiin ja hävittää jätteet.

Yritän olla harmittelematta, sekä teen tietoisesti töitä itseni kanssa, etten jäisi jumiin eteen tuleviin haasteisiin ja alkaisi velloa pohtien sitä, mikä vielä edessä mahdollisesti on. Olen opetellut päästämään irti, sillä ei ole minun tehtäväni myöskään korvata kenenkään toisen vajavuuksia niin työssä kuin exän isyyden kanssa.

Minun tehtäväni ei ole paikata vajaata isyyttä lasteni kohdalla. Olen äiti, olen toinen vanhempi ja toinen huoltaja. Jos se toinen ei tee osuuttaan tai noudata sovittuja pelisääntöjä tai sovittuja asioita, se ei ole minun ongelma. Minun ei tarvitse huolehtia siitä tai alkaa tekemään sitten toisen puolesta asioita, jotka on itse vastuuttomasti kylläkin jättänyt tekemättä tai huolehtimatta. Riittää, kunhan hoidan oman tonttini asiat ja velvollisuudet, se riittää. Minä riitän.