Olen ollut onnellinen. Kaikki lapseni ovat olleet meillä joulunvietossa ja tunnelma on ollut mukava. Ihmiset ja eläimet ovat olleet rauhallisia, ja vaikka kotini onkin pieni, olemme hyvin mahtuneet olemaan yhdessä. Eniten olen pelännyt juuri lastemme keksinäisiä riitoja ja mielensäpahoituksia ja toinen toisilleen kateellisena olemista ja näihin asioihin en ole tällä kertaa joutunut, en ainakaan vielä.

Olemme viettäneet aikaa perheenä, mukana myös isoimpien lasten toiset puoliskot ja eihän tämän perheen koko ainakaan ole pienentynyt, päinvastoin. Ja se on ihan mukavaa ja sopu sijaa antaa. Huomasin, ettei meillä asu enää varsinaisesti pieniä lapsia, Riemun kiljahdukset ovat vaihtuneet kohteliaaseen hymyyn ja syviin kiitoksiin aattoillassa, samoin he pitävät itse kiinnni perinteistä, joihin ovat kasvaneet ja vaikka yritin itse toimia toisin, lapset toivat esiin vahvasti sen, että perinteistä pitää pitää kiinni ja minua hieman jopa nauratti mielessäni.

Tämä on ollut ensimmäinen joulunaika, jolloin olen itsekin saanut nauttia yhdessäolosta toisella tapaa ja osallistua muuhunkin kuin siivoukseen ja ruuanlaittoon. Oma mieleni on saanut myös levätä ja olen kiitollinen siitä. Ei ole kiire suorittaa, tai tarvetta pitää aikatauluista kiinni, tai tehdä suunnitelmia, kuinka ja missä menemme mihinkin kellonaikaan, kuten ennen.

Nukuimme pitkään, saunoimme, söimme ja kävimme vierailemassa pikaisesti mm. äitini luona. Olin jo aikaa sitten päättänyt, etten anna äitini enää määritellä minun perheeni suunnitelmia ja teemme, miten hyvältä tuntuu meistä. Ja täytyy todeta, että se kannatti. Pikainen visiitti siellä ja toinen ovelle viety muistaminen vuosien tauon jälkeen toisaalla ja mielenrauha näytti säilyvän jokaisella.

Jouluntunnelmaan sopii vihreäkin, tänä aamuna linnut lauloivay ulkosalla, kuin kesälllä konsanaan ja luonto näyttää kovin vihreältä, lämmintä on sen viisi astetta ja huomasin pihan pensaiden alkaneen tehdä lehtiä sekä kukkaruukussa on siemenet heränneet. Musta joulu on oikeastaan ainoa, joka vähän yrittää saada tunnelmaa piloille, onneksi pimeä tulee ajoissa ja voi sulkea ikkunat, laittaa kynttilät palamaan ja unohtaa koko lumen ja pakkasen puutteen ulkosalla. Kurjaa vain, kun sisälle kengistä kantautuu hiekkaa ja muuta semmoista, joka jäisi ulos, jos siis ulkona olisi luminen maa.

Sain vihdoinkin toteutettua lasten toiveita, ja isoimpien kohdalla kävin kaupassa heidän kanssaan, ja hekin saivat sitten sitä, mitä oikeasti omiin koteihinsa tarvitsevat. Krääsä on pahinta, mitä voi toiselle hankkia, jos ei ole tietoinen oikeasta tarpeesta ja lahjakortit varmistavat sitten sen, että saavat ruokaa vielä ensivuoden puolellakin.

Aaton rauhallisuus ja tunnelma on pysyneet, pienemmät lähtivät sovitusti isäviikolleen ja tulevat ensivuonna. Uuden vuoden kynnyksellä mietin vanhaa vuotta ja sitä, kuinka yksi asia toisensa perään on järjestynyt ihan kuin itsestään. Ja yhden asian järjestyminen on aina saanut sitten toisen ja niin edelleen järjestymään.

Olen oppinut sietämään ja osin myös kaipaamaan omaa rauhaa, sitä kun talossa ei ole ketään muuta ja voin tehdä mitä mieli tekee, ilman niitä vuosikausien aikana hyväksi koettuja rutiineja lasten vuoksi. Nytkin välipäivinä olen siivoillut, kaivoin maalaustarvikkeet esiin ja siitä se sitten lähtikin käsistä jälleen, kaaos hyvällä tavalla ja lopputulemana olikin lasten huoneiden uusi ilme kertarysäyksellä. Huoneet päivittyivät vastaamaan lasten ikää, ja ei voi enää puhua lapsista iän puolesta ainakaan- Olen tyytyväinen ja he jotka asuttavat huoneita, ovat myös tyytyväisiä.

Pitkä loma tähän väliin on tullut tarpeeseen ja olen saanut levätä kunnolla. Harvinaista herkkua on ollut myös miesystävän vapaat, en ole hänen kanssaan ollut kotosalla varmaan koskaan näin montaa päivää, mitä hän on nyt ollut. Vaikeuksia on edelleen, yhteys puuttuu kokonaan ja olenkin alkanut miettiä uudella tavalla, mitä tarkoitusta varten tämä olematon suhde on olemassa, olenko uudelleen tullut jotenkin läheisriippuvaiseksi vai miksi tuo "mies" on tuossa edelleen ? Suhteesta puhuminen ei onnistu hänen kanssaan, ja en ole ollenkaan varma, onko tuo ihminen semmoinen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni myös tulevaisuudessa?