Työssä olen kuullut jälleen omituista kohtelua, sellaista mitä en ennen osannut huomata, ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Ihmistyyppejä on erilaisia ja samoin tapoja tehdä ja toimia ja puhua myöskin. Jälleen olen tunnistanut oman ihmistyypin, joka on päällepäin niin mukava, sellainen perusmartta eli yleensä kyseessä on ollut sellainen lähelle eläkeikää kipuava (muka ammattitaitoinen ja rautainen) keskiajalle jäänyt dinosaurus, joka luulee olevansa aina ja jokapaikassa oikeassa vain, koska hän on vanhin ja ollut talossa kauimmin jne. Tuommoiset osaavat siis pyörittää vaivihkaa muita ihmisiä ja nyt kohdalleni osunut kääkkä teki minulle selväksi, kuka hän on ja yritti siis käyttää sitä samaa  valtaa minuun, kuin mikä on tehonnut aiemmin muihin. Kun se vallankäyttö ja käskytys ei onnistunut, hän olikin puhumatta koko päivän ja hapan kuin silakka. Nauratti, kun ymmärsin käytöksen syyn, ja nyt myös paljastui myös se ihminen, tämä kääkkä siis, joka puhuu palturia omien luulojensa mukaisesti on muka tietävinään jotakin. Varmaan tietääkin, historiasta. Mutta tämän päivän asioista ja todellisuudesta hällä ei tunnu olevan käsitystä, ei enää ja se valitettavasti näkyy hänen työssään. Varmaan kiitollisena poistuu eläkkeelleen, kun sen aika joskus koittaa. Olen itse tyytyväinen, en alistunut enkä antanut hänen kävellä ylitseni ja asia, missä hän sitä yritti, oli hyvin henkilokohtainen ja olisin loukkaantunut ennen asiasta tai peräti olisin totellut kehoitusta miettimättä muuten kuin itsekseni, ja tällä kertaa otin asian puheeksi esimiehen kanssa, joka vahvisti minulle sen, miten asiat oikein ovat. Tätä tämä ihminen ei ilmeisesti voinut sietää, koska hapansilakka leijui ikävänä ilmapiirinä koko loppuviikon. Hyvät huomenet ja muutoin en tätä kyseistä ihmistä nähnytkään, joten on ollut jossakin punomassa uusia juonia. Ja kysymys kuuluukin, miksi ihminen noin tekee ja toimii? Tietämättään? Vaiko onko kyseessä exän tyyppinen ihminen, joka todellakin osaa pureutua toisen ihmisen asioihin ja käyttää siten saamaansa tietoa hyväksi ikävällä tavalla?

Voin korvissani kuulla tuon tyypin äänen ja painotuksen sekä äänensävyn ja ei, en ihmettele yhtään jatkossa, kuka ihme on ollut tiettyjen omituisten asioiden takana. Itseäni on tosin suojannut se, etten ole kelleen kertonut mitään henkilökohtaista ja näin ollen ei pääse iskemään ja kaukaa viisas tuo ihminen kuitenkin on, joten jään sisäisesti nauramaan.

Olo on siis helpottanut varsin paljon, kun olen oppinut luovimaan työmaalla. ja se onkin oikeastaan ihan hauskaa seurailla sivusta, kuka tekee ja kenen kanssa ja mitä ja kuinka sitten yritetään tulla toimeen kenenkin kanssa ja kuinka kaksinaamaisia ihmiset loppujen lopuksi ovatkaan. Viihdyn siis sanan varsinaisessa merkityksessä oikein kivasti ja esillä on koko ajan jos jonkinlaista draamaa milloin mistäkin. Hei haloo, elämää se kaikki vaan on ja elämän erilaisia ilmennyksiä ja ilmiöitä, jotka koskettavat ihan varmasti jokaista jossakin elämän vaiheessa.

Olo on hyvä myös kotona ja olen opetellut sietämään omineni oloa, ja olemaan hereillä yksin ollessa sekä vieläpä nauttimaan omasta rauhasta. Olen etsinyt asioita, joista saattaisin pitää, jotka voivat tuoda hyvää mieltä minulle ja olen opetellut lepäämään oikeasti, enkä niin, että nukun. rentoutuminen on oikeampi sana, koska harvoin kykenen ainakaan fyysisesti rentoutumaan unen aikana.

Odottelen lapsia kyläilemään omista kodeistaan ja tämä edellinen viikko on ollut ensimmäinen vuosiin, kun olen saanut elää itsekseni, siis ilman lasten olemista arjessa ja ensimmäistä kertaa myös, en ole kokenut suunnatonta ahdistusta lasten puolesta. he ovat jo niin isoja, että osaavat toimia itsekin tarvittaessa. Kiusanteko lasten asioilla ei ole loppunut, olen kuitenkin oppinut olemaan välittämättä ja olen myös oppinut viimein sen, etten ala paikkaamaan lasten isän vajaata isyyttä. Olen siis saanut myös selkärankaa ja itseluottamusta asettaa rajat ihan oikealla tavalla, niin etten joudu kärsimään ihmisten hyväksikäytöstä kohdallani. Kaikki tuo on jotenkin tapahtunut ilman uhmaa, ilman uhoa tai muutakaan negaatiota. Jotenkin luonnollisesti on asiat loksahdelleet paikoilleen, ja asiat järjestyneet, olen ollut hyvin kiitollinen jokainen kerta ja aina se tunne on ollut ihan uskomaton. 

Samaa kiitollisuutta tunnen edelleen, viikonlopun jälkeen. Isot lapset lähtivät koteihinsa ja olen jälleen itsekseni vielä hetken, ennen pienempien tuloa minun viikolle. Opettelen edelleen olemaan äiti, erityisesti vanhimmalle lapselleni. Suhteemme muuttuu koko ajan ja parempaan päin. Siitä olen kiitollinen ja myös siitä, että se kaikki näkyvä viha ja katkeruus voidaan keskustella ja nähdä molempien näkökulmaa aiempaan elämään sekä pikkuhiljaa alkaa löytyä niitä selityksiä myös lasten kokemuksille ja tuntemuksille.

Tällä viikolla olisi jälleen se vuosittainen kokemus, lastenvalvojan tapaaminen lasten isän kera. Se on aina kokemuksena kovin traumaattinen, jokainen kerta saan kuulla kaikkea ikävää exän suusta ja moni unholaan mennyt asia palaa kehollisesti ja kuvaannollisesti mieleeni. Onneksi tänä vuonna pääsen purkamaan tuota ahdistusta terapiassa, josta on jo ollut hieman apua omaan olooni.

Olen kiitollinen myös siitä, että olen jotenkin hyvin jaksanut täydet päivät ja täydet työviikot käydä töissä. Se on jo iso saavutus, kun aiemmin olen ollut vahvasti sitä mieltä, ettei minun kohdalla työssäkäynti olisi mahdollista. Nyt vain voisin toivoa, että voisin jatkaa tuota samaa työtä, olen tykastynyt siihen kovin paljon ja työ antaa myös minulle itselleni jotakin, mitä en ole ennen kokenut, eli niitä konkreettisia ja näkyviä työn tuloksia.

Olen jo tehnyt hieman tontunkin töitä, uskomatonta. Vuosiin en ole jaksanut oikein innostua entiseen tapaan tuosta valon juhlasta ja tänä vuonna olen hyvissä ajoin liikkeellä. Mielikin on kovin raukea ja olen jo hyräillyt mielessäni pitkään kaikenlaisia jouluisia lauluja sekä olen kokenut sitä pientä tunnetta, joka on ollut kadoksissa vuosia. Nyt osaan nauttia tästäkin ajasta toisella tavoin ja osaan olla hyvin kiitollinen kaikesta siitä, mikä jo on.