Huh, mikä viikko. Viime viikolla oli jo paljon kotona semmoista pientä ylimääräistä arkeen ja tälle viikolle on myös sattunut yhtä ja toista isompaa ja pienempää asiaa hoidettavaksi. Tähän asti olen jotenkuten selvinnyt ja olen jopa pysynyt tasapainossa itse, mikä on ennen ollut todella vaikeaa ja usein jopa mahdotontakin lapsiin liittyvissä jutuissa.

Terapiasta tuntuu olevan paljon apua, vaikkapa vasta näin alussa olenkin.

Tasaista elämänmenoa minun on tosin turha haaveilla, se ei ole ilmeisesti mahdollista ollenkaan? Ainoa oikeastaan, mille itse enää voin mitään yrittää tehdä on oma jaksaminen tai lepo oikeammin. Olen totaalisen väsynyt.

Viimeviikolla sain tietää omasta historiasta jälleen uutta. Asioita, jotka tulivat itselleni täytenä yllärinä ja myös sen, että se hirmuisen hyvä exaviomies todellakin pimitti myös kaiken postini yhdessä ollessamme ja näin ollen olen jäänyt epätietoisuuteen monista asioita jopa omaan terveyteeni liittyen. Ihan sairasta ja ihan hullua saada tietää pari vuosikymmentä myöhemmin syitä ja seurauksia moniin kysymysmerkeillä oleviin asioihin ja samalla sain ehkäpä myös joitakin muitakin vastauksia liittyen exän minuun kohdistamaan kohteluun. Täytyy jälleen todeta, että taitaa olla aikamoista tuuria myös olla hengissä, jo ihan kropan puolesta.

Nyt minulla on uusi kysymys mielessäni liittyen menneisyyteeni eläessäni täydellisen vallan ja hallinnan alla. Eli, mitä kaikkea muuta minun henkilökohtaista postia on mennytkään exän käsistä roskiin, niin etten itse tiedä mitään, kun minulle osoitetut kirjeet ym. eivät ole saapuneet minulle asti? Muistelen kyllä ihmetelleeni sitä, ettei minulle koskaan tullut koskaan postia...Ihan sama siis minun puhelimen kanssa, ex hallinnoi sitäkin kaikin tavoin ja minua ei tavoitettu, vaikka moni yritti.