Työpaikkalounaalla kolmannen kerran tapahtunut ja se oli nyt viimeinen pisara. Ilmeisesti olen ylimääräinen, ja siltikään kukaan ei osaa kertoa, missä minun kuuluisi lounastaa. Missä olikaan se sikaosasto sitten? Minne ylimääräiset mahtuvat istumaan? Missä on se minun paikkani, jossa voisin syödä jatkossa lounaani. Vai enkö mene enää syömään, kun sekin on niin hankalaa osoittaa vieraille ihmisille se paikka lounaan nauttimiseen.

Jätin tänään lounaani kesken, korvaani huudettiin, etten voisi enää ensiviikolla siinä syödä. Minun pitää etsiä jälleen kolmannen kerran uusi paikka lounaani syömiseen. Nousin kesken ruokailuni pois pöydästä, ruokahalu katosi samantien ja koko lautasen näkeminen alkoi oksettaa.

Samoin koen minut ihmisenä kyseenalaistetun kokonaan jostain syystä. Tai arvaan syyn ja silti se ei anna kohdella minua kohdella huonosti. Ihmisenä olen samanlainen kuin hekin. Silti he kuvittelevat voivansa nostaa itse itsensä jotenkin arvoasteikolla ylemmäksi ja kohdella huonosti esimerkiksi minua. irtisanoutuminen kummittelee jälleen mielessäni kovin paljon.

Törkeää jo oikeastaan aikuisilta ihmisiltä semmoinen loukkaava kiusanteko ja alentaminen. sillä sitähän se on. Heillä on kuitenkin ikäänkuin valta päättää myös minun tekemisistä työpäivän aikana ja varastossa koko päivän viettäminen ei nyt ole kuitenkaan sitä minun työtehtävääni kuitenkaan. Tosin ihan huippupalkan saan siitä, että kävelen käytävillä ja etsin varastosta asioita. Mutta se ei ole kuitenkaan se minun työni kuva, valitettavasti.

Ehkäpä joku saa sitten kiksit siitä kyykyttämisestä itselleen ja pääsee nauttimaan vallasta pompottaessaan minua. Tänään sain kuitenkin pitkästä aikaa ajatella, kuinka mukava olisi kuolla, ei tarvitsisi sietää semmoista kiusantekoa kenenkään taholta enää koskaan. He eivät tiedä mitä tekevät, kuten eivät esimerkiksi kiusaajat muutoinkaan. He eivät ymmärrä ehkäpä omaa toimintaansa kiusanteoksi ja tuskalliseksi kiduttamiseksi saaden työpäivän tuntumaan pitkältä kidutukselta kaikkinen epätoivoisine nöyryytyksen tunteineen.

Ymmärrän nyt paremmin itseäni ja menneisyyttäni. Olen tuollaiseen käytökseen aiemmin hyökännyt vastaan itse, puolustautunut. Ja nyt en tee sitä. otan kiltisiti kaiken vastaan ja käännän toisenkin posken odottamaan lyöntiä. Vuoden päästä minun ei tarvitse olla siinä enään, en todellakaan edes haluaisi. Ihmiset on hyvin kummalista sakkia omine ongelmineen, jotka eivät näy ulospäin ja  heidän ominen heikkouksineen myös. Valitettavasti näen myös ne heikkoudet heissä ja voisin niin halutessani jokaisen heistä paljastaa ja heidän heikkoutensa myöskin. Sitä en kuitenkaan tee, liian julmaa ja liian raakaa ja seuraukset voisivat olla arvaamattomat.

Työssäni huomaan, miten kykenen olemaan ihmisille se turvallinen seinä, johon voivat luottaa. Samaan aikaan uskoisin olevani ammatillinen mutta inhimillinen niinkuin ihmisen toiselle pitää ollakin, riippumatta yhtään mistään. JA se todennäköisesti ärsyttää muita ihmisiä siinä määrin, että ärsytys pitää jotenkin minulle tuoda ilmi.

Palaute, minkä saan työssäni välittömästi, on palkitsevaa ja kannustaa minua jatkamaan työtovereista huolimatta. Pala kurkussa jatkoin työpäivän loppuun. Nieleskelin ja pidättelin itkua, ja kaukana ei ollut itku, ei toisiaan. Se tunne on jotain ihan sanoinkuvaamatonta, kun kokee jonkinasteista nöyryytystä muiden ihmisten takia, kun kiusallaan tekevät kaikenlaista pientä ja antavat osoittaa minulle heidän ennakkoluulonsa ja sen "parhaan"puolen itsestään. ja se on sitten muka jotenkin hauskaa ja viihdyttävää toisen ihmisen kustannuksella.

Typerää se on ja lapsellista. Ja itse en kykene semmoisia kiusaa tekeviä ihmisiä arvostamaan kovin korkealle. En tahdo olla missään tekemisissä semmoisten kanssa. Ja nyt olen jo huomannut, kuka tekee mitäkin ja kuka on kenenkin kanssa sitä ylintä kastia niin sanoakseni. Kuka nuolee kenenkin persusta jne. Päällepäin ollaan olevinaan niin paljon parempia ja kyvykkäämpiä kuin toiset ja se annetaan ilmi sitten eritavoin ja heidän juttunsa ovat niitä ainoita oikeita.

Ihminen ihmiselle, ja paskan marjat. Ihminen on susi toiselle ihmiselle, riippumatta mistään. Samasta luusta pitää saada kaluta itselleen mahdollisimman hyvät palat, riippumatta muista, kunhan itselleen saa maukkaimmat palat. Sääli. Potentiaalia olisi niin paljoon muuhunkin, kuin toisten kiusaamiseen ja arvon osoittamiseen joillekin tietyille ihmisille.

Antakaa vain kiusaamisella parastanne, yleensä sen löytää jonain päivänä edestään sitten, minkä taakseen jättää. kyllä, koin olevani tänään mielenipahoittaja, kyseenalaistin itseni, oliko tämä nyt tahallista vai tahatonta ja itseäasiassa sillä ei ole merkitystä, epäkohteliasta se on jokatapauksessa.