Loma, voi vitsi kuinka hienoa ja juuri sopivaan aikaankin vielä. Keskellä syksyä saa yhden kokonaisen viikon ottaa rennosti ja olla möllöttää vain. Ja vietän lomani lasten kanssa, niiden jotka vielä asuvat vanhempien kanssa. Loppuviikosta pääsemme mökille pariksi päiväksi, ensimmäistä kertaa siis ikinä tämän minun uuden elämäni aikani ja muutoinkin vuosikausiin pääsemme pois kodista lomalla, se tuntuu kovin mukavalta ajatukselta.

Mitähän sen jälkeen tapahtuu, kun nuorimmat alkavat olla siinä iässä, että saavat itse vaikuttaa asumiseensa? Kuinka tulen jatkossa lapset pakottamaan toisen vanhemman luo ja kuinka järjestän itse asumisen vai jatkanko elämää tässä kodiksi muuttuneessa osoitteessa?

Loppuviikosta pohdin jostain kumman syystä sitä, kuinka jokaiselle ihmiselle tekisi hyvää menettää kaikki tärkeät asiat kerran elämässä. Loppuisi monilta se turhanpäinen jauhanta monista turhamaisistakin asioista. Ehkä mietin, koska menetin itse kaiken eron myötä. Exä ei antanut mukaani mitään, vaikka olin kustantanut hänelle hänen silloisen elämänsä hyvin pitkälle. Mistään ei vain jäänyt mitään todisteita ja olisi ollut ihan turhaa alkaa vielä vääntämään taloudestakin.

Menetin terveyteni, kotini, aineellisen omaisuuden, menetin myös exän puolen sukulaiset, joista oli ehtinyt monista ystäviä. Meinasin myös menettää lapseni tuolle ikävälle exälle, onneksi niin ei käynyt kuitenkaan. Heistä en tohtinut antaa periksi, vaikka yritys on tänäkin paivänä kovaa, jotta lapset vieraantuisivat minusta. Se lapsille ollut kurjaa, samoin sitten se, kun teen kaikkeni itse, että lasten välit isäänsä säilyy hyvinä niin kauan, kunnes ovat itse kykeneviä tekemään päätöksiä oman elämänsä ihmisten suhteen ja olen pyrkinyt tukemaan lapsia myös pitämään välit isäänsä, vaikka he ovat kieltäytyneet itse.

Aikanaan olin kovin ihmeissäni monista asioista, mistä ex sai kamalan riidan tai hepulin siis raivokohtauksen aikaan. Eilen ymmärsin paljon asioita silloisesta elämästäni exän kanssa. Olimme todella nuoria muuttaessamme yhteen. Jo se, ettei ex oikein päässyt itsenäistymään kunnolla, selittyy pitkälti hänen vanhempiensa alkoholismilla, joka on onnistuttu salaamaan ihan näihin päiviin asti. Mutta kaikki tuntuu nyt järkevältä miettiessäni niitä ihmetyksen aiheita silloin nuorena tyttösenä.

Ennen lapsia ehdimme seurustella vuosia sekä asuakin yhdessä useamman vuoden. Itse olen ollut kovin avoin alkoholismin seurauksista omaan elämääni vanhempieni vuoksi. Samaa avoimuutta ex tai hänen sisaruksensa eivät kyenneet todentamaan. Koko joukko on kyennyt salaamaan minulta ja monilta muilta heidän vanhempiensa alkoholinkäytön ja nyt kun tämä isovanhempi on tunnustanut vanhimmille lapsille asian olen itsekin saanut selityksiä moniin kysymyksiin. Ymmärrän nyt exän ja hänen sisaruksien etäiset välit vanhempiinsa. Ja heidän jokseenkin ikävän asenteeseen vanhempiinsa.

Tänään ymmärrän, miksi exän pienimmät sisarukset tulivat meille aikanaan jokainen viikonloppu ja lomilla viettivät paljon aikaa meillä, niin, että minä väsyin ja aloin vaatimaan omaakin aikaa ja rauhaa, varsinkin sitten kun lapsia alkoi syntymään. Asuimme siis yhdessä jo tuolloin, ja ex ei minulta kysynyt mitään siitä, saako hänen pienimmät sisaruksensa edes tulle meille koko viikonlopuksi, he vain ilmestyivät. Pahinta tässä olikin se, että ex itse vetäytyi pois ja jätti minut pitämään huolta hänen sisaruksistaan ja keksimään heille kaikenlaista viihdykettä viikonlopun ajalle. Ja riita syntyi aina sitten, kun minulla olisi ollutkin opiskelujuttuja jne omia menoja tai äitini apuna olemista ja en saanut lähteä pois, koska minun piti huolehtia hänen sisaruksistaan. Väsyin ja aloin vaatimaan, että minulta myös pitää kysyä, sopiiko minulle ja minäkin siis asun samassa taloudessa herran kanssa, joten toivoin, että minunkin mielipide ja elämä otetaan huomioon. Ja ainahan siitä tulikin iso riita. Samoin sitten riitaa aiheutti se, kun en toisinaan jaksanut viikonloppuna muuta, kuin opiskella ja lähdinkin pois, äitini luo kun en aina jaksanut olla viihdyttäjänä hänen sisaruksille ja toimia ruuanlaittajana jne. Sitten minun pienimmät sisarukseni eivät saaneet koskaan tulla meille yökylään, jo pelkkä kysyminen aiheutti tuolloin lihavan riidan ja syyllitämisen siitä, että ettei äitini kykene huolehtimaan, vaikka totuus oli ettei hänen vanhempansa kyenneet samaan. Ja samaan syssyyn sitten yleensä haukkui minun sukuni ja minut ja muutamia kertoja riidat menivät siihen, että otin selkään fyysisesti exän taholta ja vieläpä hänen sisaruksien silmien edessä. Juuri silloin, kun pyysin exää itseään toimimaan ja olemaan sisaruksiensa kanssa, kun heidät oli meille halunnutkin.

Ymmärrän exää hieman paremmin, kuinka hänkin on joutunut selviämään isossa sisarusparvessa yksin ja taistelemaan omasta olemassa-olostaan sekä olemaan ja huolehtimaan kännisten ihmisten laiminlyöntejä. Ex vain on onnistunut käiken kääntämään mielessään toisenlaiseksi, koska hän aina minulle kiillotti omaa menneisyyttää ja oman perheensä erinomaisuutta sekä moitteetonta elämää. Harmi, vaan nytpä ymmärrän exän sairaalloista mieltä paremmin ja hänen ongelmiensa syntyä todella hyvin. Palaset loksahtavat paikoilleen ja kuva hahmottuu hyvin ja totuus käy ilmi paremmin kuin hyvin. Ymmärrän nyt myös ristiriidan kaiken edellisen kanssa suhteessa siihen, miten ajoittain ex onnistui halveksimaan vanhempiaan, sisaruksiaan jne. Ja miksi tänäkin päivänä ex pitää suurta etäisyyttä lapsuuden kotiinsa ja tekee siis samoin, kuin itsekin eli lasten vuoksi ylläpidän jonkinlaista suhdetta, jotta lapsilla on edes jonkinlainen isovanhempi.

Nyt ymmärrän, miksi aikanaan ex ei koskaan olisi mielellään lähtenyt kyläilemään vanhempiensa luokse. Ja hän olisi siis tahtonut kostaa vanhemmilleen elämänsä, mutta minusta tulikin este tuolle käytökselle, koska itselleni oli ensiarvoisen tärkeää, että lapsilla on ne isovanhemmat elämässään ja tein paljon työtä sen eteen, että lapset oppivat tuntemaan myös isänsä puolen isovanhemmat ja muut sukulaiset. Ex olisi halunnut kostaa vanhemmilleen lastensa kautta, ja minä menin tämän suunnitelman tärvelemään vaatien yhteydenpitoa tietämättäni anoppilan alkoholiongelmista. Myöntäminen olisikin ollut exältä jotakin ylimaallisen ihmeellistä, todentotta. Nyt ymmärrän, miksi riitelimme paljon exän kanssa näistä kyläilyistä ja miksi ex kieltäytyi niin paljon lähtemästä sinne vanhempiensa luo. Olihan pelkona jokainen kerta, että vanhempansa olisivat olleetkin kännissä siellä.

Exän hapeä oli silloin suurta, sanomaton häpeä. Hän käänsi kaiken omituisesti ja haukkui minut ja minun sukuni sekä kaikki muutkin ihmiset ympäriltään juurikin tuon sanomattöman häpeän ja salaisuuden vuoksi. Kulissit todellakin pitivät. En olisi koskaan voinut uskoa lasteni minulle kertomaa isänsä vanhempien alkoholi-ongelmista, vaan kyllähän sen tiesin, että jotakin sielllä on omituista, mutta että näinkin yksinkertainen asia.Huh...

Ymmärrän, miksi otin turpiini exältä, ihmetellessäni hänen vanhempien tuomia tuliaisia ulkomailta, viinoja jne sekä tyhjiä pulloja kun kerran jouduin etsimään lastani  heidän kodistaan ja komerosta maton alta paljastui röykkiö puoliksi juotuja ja avattuja sekä täysiä pulloja erilaisia viinoja. Silloin ihmettelin asiaa ja sain turpiini exältä. Ja siitä oikeastaan saattoi alkaa se minun eristäminen hänen perheestään. Minun ei saanut saada tietoon hänen häpeällistä salaisuutta ja sitä inhoa jota hän tunsi vanhempiaan kohtaan. Ja jonka hän kanavpoi sitten minun lapsuuden perheeseeni ja koko sukuuni. Itsellään oli samanlainen tausta.