Anna masennukseni jo olla. Olen sen kanssa pärjännyt elämässäni ihan hyvin. Olen oppinut sen olevan normaali asia ihmisen elämässä ja minulle se on siis täysin normi asia ja siksi osaan elää sen kanssa. Joten anna jo olla. Siihen olisi pitänyt saada apua jo lapsuudessa, vaan sepä leimattiinkin väärin laiskuudeksi ja haluttomuudeksi ja uhmaksi jne.

Niin niin, ja niiden ominaisuuksien määrittäessä opin selviytymään. Tänäpäivän jos olisin lapsi, jos kävisin koulua saisin todennäköisesti add-diagnoosin ja ainakin tarkkaavaisuushäiriön sen perustella, että elin ihan jossakin muussa maailmassa suurimman osan aikaa oppitunneista ja luonnollisesti olin täysin pihalla siitä, mitä tunneilla olisi pitänyt tehdä. Ja sitten kotona läksyt olivat hankalia, koska en ollut ikinä kuullutkaan asioista, joista läksyä tuli ihan näin esimerkiksi ajatellen.

On vaikeaa kuvitella, millaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos olisin päässyt lapsena avun piiriin ja olisin oppinut elämään onnellista elämää tasapainossa. Tasapainossa olen kyllä ollut, mutta aina siellä negatiivisella puolella, miinuspuolella samoin kuin sisaruksenikin.

Olisinko osannut jättää lasten isän omaan arvoonsa ja olisinko pitänyt pääni esimerkiksi lukion kanssa ja pitäytynyt haaveissani? Kuin jäänyt paikkakunnalle ja valmistunut nopeasti ammattiin ja alkanut perustaa perhettä ihmisen kanssa, johon olin jäänyt koukkuun ja joka ei todellisuudessa rakastanut ollenkaan. Olin vain saalis hänelle, olin vain kulissit hänen holtittomalle elämälleen saaden kärsiä paljon ja vielä enemmän.

Tänään on taasen perjantai ja tänään on jälleen ilta, jolloin kaipaisin ystävää, sitä että voisin sopia lähteväni ystävän kanssa vaikka ulos, aikuisten yöelämään, viihteelle kuten sanotaan. Työtoveri kertoi aamulla lähtevänsä illalla ystävänsä kanssa viihteelle, ja yritin reagoida asiaan positiivisesti. Samalla mietin, kuinka olisi mukava itsekin lähteä pois kodista, jonnekin ihmisten ilmoille tuulettumaan. Johan tässä on homehduttu kotona se 20 vuotta, joka ikinen perjantai, jokaikinen viikonloppu yksin ja kotona. Todellisuus iski noeasti vasten kasvoja, enhän minä yksin voi lähteä minnekään. Ja kykenisinkä edes kaverin kanssa, jos sellainen olisi? Kun en kykene miesystävän kanssa edes lähtemään viihteelle. Joskus tuntuu kuin olisin tuomittu olemaan ikuiseen kotona. Tahtoisin lähteä, vaan ei ole mukavaa käydä miesystävän kanssa, se ei ole sama asia, kuin jos lähtisi kavereiden kanssa ja kun ei ole kaveria.

No se siitä, perjantai menee jälleen kotona tylsistyen. Voihan sitä sanoa lepäämiseksi tai rentoutumiseksi kotona? No ei, viikkosiivo odottaa huomista, tänään en jaksa kuin olla. Olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen tosiasian, etten enää saa ystäviä tai edes kavereita, turhaa enää näin vanhalla iällä edes kuvitella moista.

Ja tästä pääsenkin siihen, mistä myös piti ääneen ajatella. Ilmastovouhotus.

Ilmastovouhotus ja kaikenmaailman hysteria loppuu juuri silloin, kun raha menettää merkityksensä. Kun ihmiset tajuavat ihan itse lopettaa sen ostosten teon ja ihminen päättää palata ammoiseen aikaan omavaraisuuden kanssa. Ostaminen, muovin ja krääsän jatkuva valmistus sekä kaiken kääriminen muoviin on yksi suuri tekijä tässä maailmassa, joka on väärin. Muovista voidaan tehdä myös uusiokäyttöön tuotteita, myös elintarviketeollisuuteen. Tosin vanhanajan lasipakkaukset taisivat olla parhaimpia tuotteita säilytykseen. Mutta nykyisin lasi ei kestä sitä lastaamista j a kuskaamista ympäri maailman, mikä sekään ei ole järkevää ilmaston kannalta. Kun ruuankin voisi tuottaa ja hankkia ja viedä kuluttajalle ihan läheltäkin, omalta paikkakunnalta, mutta sekin ontehty mahdottomaksi jo lainsäädännön keinoin.

Yritys, kuten suomi tai mikä tahansa muu valtio nykyisin pyrkii yrityksen tavoin vain maksimoimaan voittonsa ja sehän ei katso silloin onko jokin ilmastovouhotuksen kannalta hyvä vaiko ei. Rahalla et voi ostaa kuitenkaan puhdasta maata, mutta rahalla sen saa tuhottua nopeasti.

On sääli myös miten lapset on valjastettu tähän propagandaan mukaan ja heille aiheutetaan kovaa tuskaa ja lapset eivät kykene ymmärtämään, kun ei tavallinen kaduntallaaja edes ymmärrä, mistä kaikessa on kyse ilmastohysterian kanssa. Sekin on yksi keino rahastaa ja todellista apua maailma ei kuitenkaan saa, koska globalisaatio tuhoaa ihan kaiken ja vastuussa on ne ihmiset, joiden pankkitileille kilahtaa suuret määrät kaikenlaista rahaa monikansallisten yritysten rahavirtojen muodossa.

Pitäisi suosia kotimaista kaikessa, vaan saako enää kovin paljoa laadukasta suomalaista tuotetta, joka olisi valmistettu oikeasti suomessa, eikä niin, että on keinoteltu tuote näyttämään kotimaiselta, vaikka se on todellisuudessa joku katutyttö intiasta valmistanut.

Ja suomalainenhan ostaa, kun halvalla saa välittämättä siitä kuka ja missä tuotteen on tehnyt. Kun pipo maksaa henkkamaukalla 5euroa ja samanlainen tuote suomalaisen käsityönä maksaa 25e, ei paljoa tarvitse miettiä, kumpi on ostoskorissa. Ja jos vielä perheessä on useampi puettava tyyppi, jolloin samalla rahalla saa vastaavasti enemmän. ja riittää, kun muutaman kuukauden säilyy jonkinnäköisenä, eihän sitä ensivuonna tarvitse, kun se on jo liian vanhan näköinenkin. Mummothan kulkee vuodesta toiseen samoissa vermeissä, ja ei ole väliä, vaikka kiinalaisesta piposta saakin täitartunnan samalla rahalla, apteekista saakin hyvää tuotetta kiinapiposta saadun tartunnan häätämiseen ja ei maksa paljoa, satasella selviää pieni perhe pienillä hiuksilla. Olihan se mukava sovitella kaupassa miltä pipo näyttää peilin edessä, onko katuuskottavuus tallessa ennen ostopäätösten tekoa. ja jälleen ihmetellään, mistä niitä täitä oikein suomeen tulee, kun siellä hattutehtaan perheellä ei ole hygieniaasiat kunnossa, kun langat on jo likaisia ennen tehtaalle pääsyä ja siellä puhtaus ei ole samanlaista kuin meillä, koska jälleen työntekijät eivät saa palkkaa sen vertaa, että olisi varaa ostaa se saippua ja eläimetkin on niin laihoja, etteivät liho, että voisivat itse valmistaa saippuansa ja sitten tietty maksaahan se saippuan lipeä myös jonkinverran, joten...Suomalaiset pesköön täinsä itse pois tartunnan saatuaan ja onhan sillä sitten tosiaan apteekeissa työllistävä vaikutus, kun shamppoo on niin tyyristä ja köyhällä suomalaisella perheellä ei ole varaa semmoiseen, joten jää hoitamatta sitten ja ongelma jatkuu vuodesta toiseen.