Sisäistä itkua, en jälleen kykene itkemään. Ja miksi itkisin? Siksikö, kun tuntuu väsymys koko kehossa, aivosumu haittaa vapaa-aikaa?

Minulle kaikki tuollainen on kovin normaalia ja tiedän, ettei jokainen koe noin. Tiedän, että työpäivän jälkeen ihminen jaksaa vielä ja vaikka mitä. harrastaa, käydä kaupassa, hoitaa kodin jne. Eli normirutiinit arjessa.

Minä teen kaiken tuon sunnuntaisin, kunhan olen levännyt ensin lauantain ja perjantai-illat. Arkiruuat huolehtii miesystävä, ellen ole tehnyt sunnuntaina isoa kattilaa keittoa, joka riittää alkuviikon. Tai jos muistan työmatkan varrelta käydä hakemassa helpot eväät illaksi, yleensä en muista, vaan ajan suoraan kotiin, ainoana ajatuksena päästä lepoon pitkälleni.

Illalla olin jälleen puhki, vaikka olin torkkunut jo kaksi tuntia ja jälleen jäi osa asioista tekemättä. Olen ollut väsynyt koko ikäni, siitä asti kuin muistan, en ole jaksanut samoin kuin muut ja väsymiseni on leimattu laiskuudeksikin lapsuudessa. Kukaan minua hoitavista aikuisista ei uskonut minun olevan väsy, vaan olin heidän mielestään laiska ja haluton mihinkään. Ei se niin ollut kuitenkaan.

En tiedä miten ja millaisia keinoja olen oppinut elämäni aikana säästelemään rajallisia kykyjäni jaksaa arki ja sen tuomat haasteet. Olen tehnyt listoja asioista, koska liiallinen väsy aiheuttaa minulle myös sen, etten muista enää mitä pitikään tehdä ja hoitaa. Tietyt asiat on menneet selkärankaan päivittäin samoina toistuvien rutiinien myötä kotona ja tulevat hoidetuiksi, vaikka pää ei olisi mukana ollenkaan. Arki menee samoin kuin pyörää ajaisi, sitä ei tarvitse ajatella sen kummemmin.

Uudet asiat on saaneet menneessä aina minut kauhun valtaan, ja sopeutuminen on ollut kovin vaikeaa. Kuten esimerkiksi kävin vuosikymmeniä tutussa lähikaupassa, opin kulkemaan sen käytävät ja hyllyt läpi vaikka silmät ummessa ja tiesin missä mikäkin ostos sijaitsi ja lapseni myös oppivat. Elämäni meni täysin sekaisin sen jälkeen, kun lähikauppaan tehtiin mittava uudistus ja jokainen ostos olikin täysin uudessa paikassa, ja hermostuin aina siihen, etten oppinut löytämään tuttuja tavaroita ja ostoksia enää sieltä ja niinpä lopetin siellä käymisen remontin jälkeen. Vaihdoin toiseen, jossa vielä toistaiseksi tavarat on sijainneet siellä, missä ennenkin ja kauppa-asionti on helppoa ja nopeaa ja aivoja ei tarvitse rasittaa niiden ollessa muutenkin rasittuneet kaikesta. Etsiminen on aina yhtä ilkeää, oli asia mikä tahansa.

Sama asia, mikä edelleen ahdistaa suuresti on esimerkiksi liikenteessä vieraat paikat, ja erityisesti se, jos pitää mennä tiettyyn paikkaan täysin vieraaseen osoitteeseen. Ahdistus korostuu erityisesti silloin, kun elämässä on paljon muutakin ylimääräistä.

Esimerkkejä elämästäni löytyy paljon ja teraputin luona tehtyjen testien perusteella kärsin vakavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta sekä ahdistusoireeni ja traumajutut on edelleen korkeimmalla tasolla ja olen kuitenkin kokenut, että olen päässyt hieman etenemään parempaan päin näiden juttujen kanssa, kuten tuon kaupassa käynninkin suhteen. Pääsen kauppaan jo useinkin myös yksin, siihen en tarvitse enää päivien tai tuntien valmistautumista, kuten ennen ahdistus esti minua käymästä useinkin kaupassa.

Itselläni onmyös selvästi vireystilansäätelyn kanssa paljon ongelmaa ja opettelen tätäkin asiaa sisäistämään. Väsymys erityisesti haittaa elämääni kovasti ja väsymys johtuu juurikin tuosta ja on seurausta traumoista. Luettuani tekstiä tunnistin itseäni monista asioista.

Toisaalta on vihdoin helpottavaa kuulla, että kaiken jälkeen oma reagointini asioihin on siis normaalia, seurausta eletystä ja koetusta elämästä. En voi kuin todeta, että rankkaa on ollut ja sopeutuminen pakollista. Kiitos, etten ole ajautunut esimerkiksi alkoholistiksi tai johonkin muuhun ikävään puuhaan. Omat periaatteeni olen pitänyt ja onneksi niin.

Asioilla on tapansa järjestyä ja eilen yllätyin jälleen positiivisesti erään lapsen asioiden kanssa. Oli mukava kuulla, miten lasten isä ainakin yrittää olla isä ja ja jo hieman naureskellenkin kykenin tuumaamaan, että niin se vain on, että tälle tyypille se raha on todellakin prioriteetti numero yksi, ei se muutu siitä mihinkään.