Olen helpottunut, työpäivä jälleen ohi kunnialla. Opettelin myös olemaan sosiaalinen ja yritin keskustella ihmisten kanssa. Olen pari päivää miettinyt hieman toisin sitä, miksi olen juuri tuossa työpaikassa ja tänään sekin taisi selvitä. Pitkin päivää olen saanut nähdä oman työni merkitystä entistä paremmin.

Olen helpottunut myös, koska lapsen vatsa-oireisiin löytyi järkevä ja lääketieteellinen syy ja hoito myös. Enää pitää pitää paino kurissa ja kolesteroliarvot alemmaksi. Kova työ kesän aikana on kannattanut ja napostelu on ainakin toistaiseksi jäänyt pois. Liikunnastakaan ei ole pulaa, liikkuu kyllä kovasti.

Oikeastaan lastein asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Pinnan alla muhii jotakin, mutta odottelen ihan rauhassa milloin räjähtää joko murrosikä ta i jotain muuta.

Omatkin asiat ovat mallillaan, ainakin juuri nyt ja se riittää tähän hetkeen, juuri nyt.

Voisin ehkä sanoa, että juuri nyt koen elämän hyvänä, se kestää hetken tai kaksi, mutta pitää nyt nauttia siitä. Illalla tunsin pitkään aikaan kuinka kehoni rentoutui, lihas kerrallaan ja nukahdin kovin nopeasti. Uni oli katkonaista ja aamulla oli pieni vaikeus nousta ylös, vaan aamu aamulta ehkä sujuu nopeammin tuokin. Ajoissa kun pääsee nukkumaan...

----------------------------------------------

Ja hyviä asioita tuli perjantaina lisää. Pääsen aloittamaan pitkäaikaisen terapiani vihdoinkin. Olen tuota asiaa hyvin varovaisesti iloinnut.

Ja nyt huomaan, kun asiat alkavat alkavat olla mallillaan, niin kukapa muukaan kuin ex alkaa aiheuttaa hämminkiä ja sooloilemaan omiaan rikkoen keväällä tehtyjä sopimuksia. Sekään ei tosin hirmuisesti haittaa, tehköön kuten lystää ja niin teen minäkin kuten parhaaksi näen. Täytyy kyllä todeta tämänkin paikkakunnan viranomaisten muka-avun olevan jokseenkin omituista ja outoa, ei ollenkaan lapsien parhaaksi, ja he totesivat minullekin, kuten olen nyt kuullut monien muidenkin tarinoita, että kun kyse ei ole suoranaisesta lapsiin kohdistuvasta hengenvaarasta, eivät voi auttaa. Eli on todella oltava se pyssynpiippu heidän ohimollaan, ennenkuin apua saa lapsille tai sitten juuri se, että ongelmat kasautuvat liian suuriksi pienen kannettavaksi ja sittenhän se apu tuleekin liian myöhässä ja ongelmat on kasautuneet jne. Ja sitten ihmetellään, miksei kukaan tehnyt mitään ajoissa, vaikka oli ongelmat tiedossa. Ja kuulemma en voi sitten viranomaisia syyttää, jos tilanteet lasten ongelmissa vaikeutuvat jne.

Haistakoon nyt näin sanottuna kakan vaikkapa...ja jäädään odottelemaan ensimmäisiä itsemurhayrityksiä, masennusta, epätoivoista oloa jne. Meitä, jotka haluavat lapsensa parasta jokaisessa tilanteessa ja meillä, joilla se lapsen paras on tiedossa, ei voida auttaa. Ongelma onkin varmaan juuri siinä, heitä autetaan, jotka eivät ymmärrä ja kykene näkemään lapsen parasta väkisin sitten ja se myös aiheuttaa lapsille ja perheelle tietynlaisia ongelmia lisää.

Se, joka tiedostaa ongelmat ja yrittää auttaa itse itseään parhaansa mukaan jää yksin ja niitä, ketkä eivät apua elämäänsä edes halua, pakotetaan avun piiriin. Ymmärrän toisaalta tuon, ja onhan se totta, ettei lapseni ole hengenvaarassa nyt ja heidän terveys on uhattuna, muttei tarpeeksi, jotta puuttumisen kynnys ylittyisi.

Toivottavasti pääsen nyt nauttimaan elämän positiivisesta puolesta riittävästi, lapseni ainakin ovat ylpeinä olleet äidistään, heidänkään ei tarvitse enää hävetä sitä, että olisin päivät pitkät vain kotona. he eivät luonnollisesti tiedä niitä syitä, joiden vuoksi kotona olen ollut. Vanhimmat jo aikuiset ovat asiasta tietoisia ja ovat olleet kovin ymmärtäväisiä.

Toivottavasti nyt sitten jaksan tämän pitkän työrupeaman, ja ei tulisi mitään yllätyksiä esimerkiksi talouteen, vaan voisin vihdoinkin toteuttaa vuosikausien toiveeni lomasta ensikesänä tai jo hieman aiemminkin. Tiedän jo nyt tulevat vapaani pitkälle ensikesään ja sekin helpottaa oman elämän suunnittelua.