Toisin toimiminen on kova sana itselleni nykyään. Huomaan tänäänkin toimineeni tapojeni vastaisesti ja se kyllä kannatti. Tajusin sen heti siinä tilanteessa ja samalla tulin ainakin yhden mahdollisen kiusanteon ja seläntakana puhumisen aiheen katkoneeksi. Jos ei ei tiedä, ei voi tehdäkään ja osasin avata suuni oikeassa paikassa oikella hetkellä .Hitsi, että olen iloinen, jotenkin ihan vahingossa kävi näin.

Loppupäivä oli ihan ok, tein työni ja lähdin kotiin. Yritän olla välittämättä mahdollisista puheista ja arvosteluista. Olen armollinen itselleni, sillä jos en tiedä, ja en osaa jotakin asiaa edes ajatella tai ottaa huomioon, se ei ole minun vikani, vaan niiden ihmisten, joiden pitäisi perehdyttää minua ja sitä eivät ole tehneet vielä ollenkaan. Ja en ala huutelemaan perehdyttämisen peräänkään. En itse tiedä, mitä asioita minulle pitäisi perehdyttää, joten en osaa kysyä.

Tähän mennessä olen joutunut itse kyselemään ihmisiltä milloin mistäkin, joskus ihan typeristäkin asioista, vaan pakko on kysyä, jotta saan omat hommani hoidetuksi jotenkin kunnialla.

Työpaivän jälkeinen väsymys on nyt sitten osa arkeani. Aivosumu ja se, etten ehdi kotona yhtään mitään muuta kuin lasten asiat. Viikonlopuksi on suosiolla siirrettävä kaikki ylimääräiset kauppareissut ja hankinnat, en ehdi viikolla hoitamaan yhtään mitään lasten asiaa, koska jokaisen lapsen harrastukset vievät ajan. Tänäänkin olinkotona vasta reilusti kahdeksan jälkeen ja ruokailimme päivällisen silloin. Nopea katsaus nuorimpien läksyihin ja sitten heti nukkumaan. Ja aamulla samaa rataa, missä välissä ehtisin käydä kaupoilla, tehdä ruuan? Sitä tässä nyt mietin. Itselläni täyden viikon tunnit, vaikka mieluusti tekisin vajaata tuntimäärää, vaan se ei ole nyt mahdollista.

Yritän miettiä työn hyviä puolia eli tilipäivää, se vielä toistaiseksi kannustaa aamuisin nousemaan ylös ja olemaan toisten käytettävissä virka-ajan. Korvaus käytetystä ajasta ei ole ruhtinaallinen, mutta on se parempi kuin olla kotona koko päivä ja pahimmillaan on tuntunut seinien kaatuvan päälleni. Nyt sitä ongelmaa ei ole,

Miesystävä on heittäytynyt lapseksi. Illalla pesukone tai rumpu piippasi häiriön merkiksi keksen ohjelman ja olin lasten kanssa iltapuuhissa ja pyysin miesystävää menemään katsomaan, mikä koneella on hätänä. Hän ilmoitti, ettei jaksa mennä ja oli pokassa pitelemistä, etten hermostonut. Hän on maannut useamman tunnin tvtä tuijottaen, samoin kuin aamusella ennen työhönsä lahtöä ja silti hän ei jaksa, ja minä olen samoilla jaloilla nyt ollut liikkeella aamu kuudesta, ilman mitään taukoa. Hän ei jaksa.

Oli muuten hieman väärä vastaus ja sanoin hänelle, etten minäkään jaksa hänen temppujaan kovin pitkälle enää, että jos ei jaksa niin voi alkaa miettiä tavaroidensa pakkaamista ja ottamista mukaansa, kun heitän hänet pihalle tuolla asenteella. Kaipaan aikuista, en pikkupoikaa tähän hetkeen.