Hieman jännittää, moni asia. Jaksanko täyden tuntimäärän viikossa? Kuinka arki lasteni kanssa sujuu työpäivän jälkeen ? Kuinka väsynyt olen työpäivän jälkeen? Millaisia ihmisiä kohtaan päivittäin? Itse työ ei sinällään jännitä, toki työnkuva on täysin uusi, mutta uskon pärjääväni hyvin siinä työssä.

Huomioni kiinnittyy pikkuseikkoihin juuri nyt, pelkään jollain lailla juuri niitä muita ihmisiä, joiden kanssa on sitten tultava toimeen ja siedettävä, jos jotakin ilmenee. Nyt kuitenkin ymmärrän, että moni ihmetyksen asia on ollut itsessäni, siis niin etten ole ymmärtänyt ollenkaan, mistä omat ikävät tunteeni ovat muodostuneet. Nyt saatan olla jonkin jäljillä ja tiedostan jonkinverran niitä omien tunteideni taustalla vaikuttavia asioita ja osaan jotenkin niihin myös suhtautua uudella tavalla. Ymmärrys, että vika onkin itsessä helpottaa elämää ihan hitokseen.

Jos ja kun ahdistaa, tiedän mistä nuo tunteet tulevat ja voin itse tehdä itselleni jotain pärjätäkseni sen kanssa sitten. Vika on itsessäni, ja osaan miettiä eri tavoin mikä tilanne tai asia saa aikaan sen ikävän tunteen. Turha on alkaa syyttää muita niistä asoista, he eivät ole tietoisia myöskään ja toimivat kaikki itselleen luontaisella tavalla. On minun vastuullani, miten itse pärjään omien tunteideni kanssa ja miten reagoin jos ja kun minussa herää jokin takauma tai tilanne alkaa ahdistamaan. Ja aina ei tarvitse reagoida, riittää useinkin vain pelkkä tilanteen/tunteen tunnistaminen.

Kuten tuossa aiemmin viime viikolla, tajusin kuinka itse reagoin aina kovin suurella vihalla esimerkiksi exän kanssa viesteihin. Samoin toimii ex itse, vihalla viestii kanssani ja se välitettavasti sävyttää kovin voimakkaana sitten ilmapiiriä. Voin kuitenkin ihan itse vaikuttaa ja päättää, etten reagoi vihalla. Se on ihan minun päätettävissä, kuinka tai millä tavoin reagoin. Viha saa siis nousta esiin, mutta minun ei ole pakko reagoida siihen tunteeseen.

Yllätyin positiivisesti viikolla, ensinnäkin siitä, miten helppoa työ on fyysisesti. Sitä kun on tottunut tukka putkella painamaan niska limassa hommia ja kaikenmaailman vastuita eri alueista, niin nyt on selkeä työnkuva, fyysisyys kaukana ja vastuukin painaa vain sen verran, että sen kyllä jaksaa hyvin. Miksi en ole aiemmin uskaltautunut kokeilemaan? En ole ollut valmis aiemmin kohtaamaan?

Nyt juuri tuntuu, että persoonani on juuri oikeanlainen tuohon hommaan. Kaikinpuolin ja pääsen tuomaan myös omia mielenkiinnon ja vahvuuksien eri osia työhöni. Jopa harrastukseni ovat omiaan tuossa hommassa ja pääsen niitäkin käyttämään niin halutessani. Toivon, että jaksan tuossa työssä ja palkka on ihan ok siihen työhön nähden tosiaan.