Olen iloinen, odotan uutta työviikkoa innolla. Sitä en ole koskaan kokenut. Aina olen vain miettinyt sitä, kuinka inhottavaa on ollut lähteä työhön ja nyt odotan maanataita. Käsittämätöntä tosiaan, mutta mukavaa.

Olen helpottunut, koska tiedän nyt työn jatkuvan vuodella eteenpäin. Se riittää, samoin tiedän omat vapaani ja tulevat lomat jo nyt. Se helpottaa oman elämän hallintaa huomattavasti.

Tajuan nyt edellisten pätkätöiden aiheuttaman kuorman. Väsyin siihen ennenkaikkea, että suuren perheen äitinä en kyennyt ennakoimaan elämääni pätkätöitä tehdessä. Palkkatulo oli epävarmaa, samoin jatkuvat yhteydenotot kelaan ja te-toimistoon ja hakemuksien tekeminen ja niiden ajantasalla pitäminen jo itsessään söivät jaksamista, samoin kuin kuukausien odottaminen päätöksiä parin päivän työssäkäynnin jälkeen sekoittivat ihan kaiken tulopuolen. Sitten se, etten kyennyt tietämään, olenko töissä ja missä olen fyysisesti ja kuinka kauan, kun sopimukset tehtiin vain pahimmillankin päiväksi kerrallaan, pidemmästä rupeasta sai vain haaveilla. Sellainen on raskasta ja en nyt yhtään ihmettele, että olen uupunut siihen elämän kokonaisuuteen ja olen jäänyt kotiin toipumaan. Työajatkin olivat epäinhimillisiä ja nyt voin nauttia päivätyöstä,Virka-ajasta, joka on luksusta entiseen verrattuna.  Tiedän etukäteen omat työvuoroni ja kykenen suunnittelemaan oman vapaani sen mukaisesti hyvissä ajoin etukäteen jos tarvis on ja yleensä on, ainakin lasten viikoilla. Ennen työ hallitsi koko elämää, aina piti arvailla, että missähän vuorossa sitä sitten onkaan ja miettiä tarkkaan oma nukkuminen jne. Väsyin liian aikaisiin aamuihin, kun jo viiden aikaan aamuisin ylös ja iltapäivällä en kuitenkaan päässyt nukkumaan päiväunia kotielämän vuoksi. Nyt on jopa inhimilliset työajat, joista olen kiitollinen, elämän ennakointi on hieman helpompaa, kun työajat on tiedossa. Kaikkinainen fyysisyys on poissa työstä, kun väsyn, se on puhtaasti muusta johtuvaa kuin fyysisyydestä sitten.

Olen kiitollinen, vaikka vielä olen toipumisen alkumetreillä, ja vaikka vielä onkin jaksamisen kanssa pulmia, ja vaikka eilenkin huomasin käyväni ylikierroksilla koko kropasta, osasin tunnistaa asian ja pakotin itseni lepoon. Nukahdin ennen puolta yötä ja aamulla olo on jo toisenlainen.