Kävimme alkuviikosta huvipuistoilemassa. Sitä lystiä en ole voinut köyhyyteni vuoksi kovin montaa kertaa eron jälkeen lapsille tarjota ja nyt se oli mahdollista. Jouduin itsekin hankkimaan rannekkeen omaan käteeni, koska nuorin tarvitsi kaveria laitteisiin ja kukapa muu sitten kuin minä.

Täytyy sanoa, että päivä oli kovin onnistunut, ilma vieläkin parempi juuri huvipuistoiluun eli puolipilvistä, aurinko ei paahtanut ja jopa minä jaksoin tuntikausien kävelyn ja vielä muutaman tunnin ajomatkat edestakaisin. Meillä oli hauskaa, koko porukalla ja jokainen lapsista nautti täysin rinnoin olostaan. Minä myös.

Tuntui kovin hassulta, kun lapset yksi toisensa perään kiittelivät ja kehuivat päivää mukavaksi, hyvin myöhään illalla oltuamme kotona sitten, kukaan ei jaksanut urputtaa edes nukkumaan menosta, vaan kömpivät kiltisti sänkyihinsä . untenmaille. Olin kovin hämmentynyt kotona siitä, miten kivasti päivä sujui, kukaan ei muistanut kiukutella tai pahoittaa mieltään, ei toisten tai omaansa, kuten on ennen ollut, vähintään ollut jokin yksi riidan siemen ja vakiona jonkun tenavan mielenpahoitukset tai kiukku. Nyt jokainen keskittyi kuitenkin hauskanpitoon ja minäkin rentouduin.

Ylitin itseni, oman pelkoni myös. Kävin laitteessa, johon olen sanonut, etten ikinä mene ja nyt kuitenkin huomasin istuvani siinä. Kävin monessa muussakin laitteessa ja mukavaa oli.

Tuossa kesän alkumetreillä sain siis ikivanhan autoni pois käytöstä ja olin jo romuttamolle sitä viemässä luullessani, ettei se ole kenellekään kelvollinen ja niin kuitenkin kävi, että se meni kaupaksi ja nyt pääsimme niillä rahoilla sitten hurvittelemaan koko perhe. Ihan halpaa lystiä yksi ranneke ei ole ja aiemmin ei ole varaa tuollaiseen. 

Ja nyt jos lisään hyviä uutisia vielä, niin olen niin onnellinen, koska olen luullakseni löytänyt itselleni sopivan "lääkkeen" vatsapulmiini, jotka ovat kovin paljon rajoittaneetkin elämääni. Jo yhdessä yössä huomasin vaikutuksen ja nyt neljän yön jälkeen olen saanut rauhoittuneen vatsan, johon ei koske ollenkaan, ja mikä parasta, olen syönyt kotimaisia viljoja sisältäviä tuotteita ja siltikin vatsani on pysynyt aisoissa. Tasapaino on ihme juttu, en muistanut edes millaista se oli vielä silloin kun ei ollut vatsaongelmia.

Kiitollinen olen myös jo aikuisten lasten asioiden järjestymisestä. Kesätyöt, jotka nyt mahdollistavat heidän syksyn opinnot tai muuttamisen opintojen perässä, asunnon takuuvuokrat jne ja ne eivät ole jäämässä nyt minun harteille, kun kykenevät ne itse huolehtimaan. Osa lapsia jälleen lentämässä pesästä lähitulevaisuudessa ja heidän intonsa asian suhteen on oivaa alustaa oppia vihdoinkin miettimään monia asioita esimerkiksi talouden suhteen, tulossa on heille pikainen "kurssi" taloudesta ja siitä kuinka mikään ei ole ilmaista jne. Ja kuinka asiat eivät tule itsekseen pöytään, kuin manulle illallinen konsanaan. Tiedän kylläkin, että omat lapseni ovat tuota oppia saaneet jo vauvasta asti ja ainoa, mikä heidän pitää opetella on toisenlainen vastuunotto omasta elämästään.

Opiskelupaikkaa ilman jäi tänä vuonna hyvin suuri osa nuorisosta ja tätä olen yrittänyt muistutella omilleni, jotka vastaanottivat kiitollisena korkeakoulupaikan. Jopa luokkatoverinsa jäivät ilman opiskelupaikkaa ja ihmettelen miten se on mahdollista. Koko viime viikon jännitimme, miten käy ja kun paikka varmistui, alkoi nopea asunnon etsintä tulevalta paikkakunnalta, ja ihme, sekin löytyi läheltä oppilaitosta ja vielä semmoinen kuin oli toiveissa. Hienosti sujui tämäkin, minua ei tarvittu muuhun, kuin antamaan oma mielipiteeni kuvien perusteella, muutoin asiat hoituivat itsenäisesti ja saan olla hivenen ylpeä äiti omatoimisuudesta.

Tuleva lakimuutos syksyllä on ainakin meidän perheen kannalta todella positiivinen muutos, tai ainakin opiskelevien nuorten kannalta siis. Elokuusta ei enää vanhempien tulot vaikuta nuoren opintotukiin ja lainan saantiin ja se tarkoittaa meillä siis sitä, että nuori pääsee oman elämänsä alkuun niin halutessaan ja kyllähän meillä ainakin itse koen itsenäistymisen niin, että olen onnistunut äitinä ja vanhempana, kun oma tahto ja pärjääminen omillaan sujuu. Haikeana en osaa nuorten omilleen muuttamista ajatella, koska tiedossa on jo syntymästä lähtien se, että se päivä koittaa joka tapauksessa ja siihen olen tähdännyt omassa kasvatuksessa myös, että pärjäävät sitten omillaan, kun sen aika joskus koittaa.

Jokainen muksu on saanut harjoitella omaan tahtiinsa kodin perusasioita, itsestään vastuunottamista ja huolehtimista. Vaikeaa se tosin on ollut ajoittain, kun esimerkiksi sitten lasten isä ei ole kyennyt tukemaan samoja asioita, vaan aiheuttanut lapsissa hämmennystä ja ristiriitaa omilla viikoillaan. Helppoa ei siis ole ollut lapsilla itsellään ollenkaan, ovat joutuneet uskomattomiin tilanteisiin aina silloin tällöin.

Jokainen lapsikatraasta on enemmän tai vähemmän esimerkiksi masentunut ainakin ajoittain. Ihmekös tuo, kun joutuvat elämään niin ristiriitaisessa ympäristössä voimatta vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään. Helppoa heillä ei ole ollut elämänsä alkutaival ja jokainen positiivinen asia heidän elämissään tuntuu olevan kuin taivaanlahja, jokainen asia, joka menee edes kerralla hyvin ja oikein on kovin harvinaista herkkua ja mikään asia ei ole ollut itsestäänselvää, kaikesta ja kaikista asioista on heidänkin pitänyt jollain lailla ikäänkuin taistella.

Yksi iso ongelma, mikä on tullut nyt edellisten vuosien aikana jokaisella lapsella esiin on sosiaaliset tilanteet. Jokainen on ollut kovin sosiaalinen pienenä ja siitä on sitten erakoiduttu isommiksi kasvaessaan. Tietynlainen yksinäisyys vaivaa jokaista lasta tätä nykyä, kokemus erilaisuudesta tulee iän myötä ja vaikka kuinka olisi ollut pienenä kavereita ja hyvät suhteet, niin siitä ne ovat kariutuneet yksi kaveri kerrallaan pois heidänkin elämästään. Tunteet, joita esiintyy muiden kavereiden seurassa, ja tuntemukset omasta omituisuudesta verrattuna muihin saavat aikaan mm. vihaa toisia kohtaan sekä epämääräistä kateutta, koska alkavat ymmärtää itse, että kaikki ei ole heillä ihan samoin kuin toisilla kavereilla.

Pienempinä lapsilla ei ollut tuollaisia pohdittavanaan, traumatisoitumisen ymmärrän. Osin sen jälkeen, kun olen itse alkanut ymmärtää itseäni paremmin, huomaan lasten kokemuksien vaikutukset heidän tämän päivän arkeen.

Minun olisi vuosia sitten pitänyt ymmärtää vielä paremmin jokaisen lapsen avun tarve, samoin kuin sen nyt ymmärrän.