Tässä ja nyt, juuri nyt on oivallinen tilaisuus opetella sietämään sietämätöntä tilannetta, jolle en jälleen mahda mitään. Löysin asiakirjan, johon oli lasten hankinnoista tehty sopimus, isä hankkii ja huolehtii ja minä voin myös tehdä tarvittavia hankintoja ja laitan kuitin isälle, jonka mukaan isä sitten laittaa minulle rahan takaisin. Tätä sopimusta isä vääntää nyt sitten niin, että minun olisi pitänyt etukäteen sopia hankinnoista isän kanssa.

Miten olisin voinut olla ennustaja ja osata etukäteen tietää, milloin yhden mukulan tarvike menee rikki, jotta voin sopia etukäteen? Asia oli myös sellainen, että lapsi sen tarvitsee jokaviikkoisessa harrastuksessaan useampana päivänä viikosta ja ei voinut odottaa ja se olisi joka tapauksessa pitänyt hankkia, ilman erillistä etukäteen sopimista. Samoin toisen lapsen kohdalla, vaihtohousut leirille. Lapsi oli yrittänyt etukäteen ja hyvissä ajoin huolehtia housuasiaa isänsä kanssa, joka oli kieltäytynyt housuja hankkimasta lapselle ja uskoisin myös, että on vierittänyt palloa minun suuntaan. Luotin aiempaan sopimukseemme siitä, että minä voin myös tehdä lapsille tarvittavat hankinnat ja isä sitten laittaa minulle näistä kuitin mukaan rahat takaisin, koska isä siis saa lapsista lapsilisät ja muut tuet.

Tämähän ei nyt sitten jälleen toimi ollenkaan, isä kieltäytyy osallistumasta omien lastensa hankintoihin vedoten tällä kertaa siihen, että minun olisi pitänyt etukäteen sopia hänen kanssaan lasten hankinnoista. Isä ei siis luota minun harkintaan ja siihen, etten turhia ostele lapsille, miksi sellaista edes tekisinkään, tälläkin kertaa kyseessä oli molempien kohdalla puhtaasti akuutti tarve, selvä tarve jossa ei pitäisi olla mitään kyseenalaistamista, vaan niinhän tuo nyt teki jälleen kerran.

No, seuraus nyt siitä, että luotin, että sopimus pitää ja kuitin laitettuani isälle hän olisi laittanut rahan tililleni, on se, että minulla ei riitä raha lasten kuskaamiseen ja kyytimaksuihin toisille paikkakunnille ja pyysin isää osallistumaan edes toisen lapsen kyyteihin, ja isä siis kieltäytyi vedoten siihen, että on minun viikko, vaikka tosiasiassa kyseessä on vaihtosunnuntai, jos ihan tarkkoja ollaan. Samalla yhteydenotolla sitten laitoin kuitit lasten menoista ja niistäkin isä kieltäytyi vedoten tosiaan siihen, että olisi pitänyt etukäteen sopia.

No, mikään sopimus ei pidä tämän ihmisen kanssa ja miesystävni joutuu nyt maksumieheksi, koska itselläni ei varat riitä lasten kuskaamiseen paikasta toiseen. Olisi siis riittänyt, jos en olisi hankkinut lapsille heidän tarpeitaan. Ja en olisi hankkinut, jos olisin tiennyt isän aloittavan jälleen tämän temppuilun itsestäänselvästä ja aiemmin sovitusta asiasta.

"Isä huolehtii sopimuksen mukaan lasten vaatetuksen ja muut hankinnat, myös harrastusvälineet ja tarpeet ja äiti voi osallistua myös hankintoihin ja laittaa kuitin isälle. " Tuo sopimus lauseke on kuitenkin liian lavea ja jättää näköjään liikaa aukkoja, joihin lasten isä kykenee vetoamaan ja luistamaan vastuustaan.

Nyt minulla on tilaisuus kuitenkin opetella olemaan välittämättä lasten isän kusipäisyydestä, joksi nyt kutsun käytöstä hänen taholtaan. Kyseessä ei ole kuin hänen omat lapsensa, jotka olisivat jälleen kärsineet, jos itse en olisi housuja lapselle hankkinut, koska isä ei ollut niitä lapselle hankkinut, samoin toisen kohdalla harrastusväline, joka meni rikki ja oli käyttökelvoton. Edellisiä välineitä tämä samainen lapsi odotti isältään puoli vuotta, jonka jälkeen perhetyön kehoituksesta ne hankin lapselle ja silloinkaan isä ei osallistunut lapsen tarpeeseen mitenkään.

Nyt minun on opeteltävä olemaan tiukka, opeteltävä sanomaan lapsille, että isä on jatkossa tosiaankin heidän ainoa tarpeidensa hankkija. Minä kun en voi luottaa siihen, että isä pitäytyy sopimuksissa, kuten jälleen sanoutui irti kirjallisesta sopimuksesta, joka on tehty monien silmäparien kesken. Minä hölmö luotin, kuten niin monet kerrat aiemminkin siihen, että isä pitäytyy sopimuksissa, vaan olin jälleen väärässä.

Miksi näin? Koska omat tuloni eivät riitä edes tällä hetkellä vuokran maksuun, saatika koko kuukauden laskuhin. En saa lapsista mitään tulontasauksia, ja silti minun kuitenkin ruokittava heidät puolet kuukaudesta ja sehän ei ole ilmaista. Minun on kuskattava heitä jonkunverran liittyen harrastuksiin ja on hankittava hygienia,- ym. lääkkettä jne. Vesi myös on kallista. Ja on myös huolehdittäva niiden lasten menoista, jotka asuvat kokoajan luonani, jotka eivät siis halua enää mennä isälleen. Isällään on siis aikalailla puolet pienemmät kulut kuin itselläni tällä hetkellä, minun luona on koko lapsilauma puolet kuukaudesta ja isän luona vain osa puolet kuukaudesta. Isä saa kuitenkin hyvin suuren osan tällä hetkellä lasten tuista sekä niiden päälle vielä suuren palkkansa ja joskus isä on kehoittanut minua vittuillakseen minua menemään toihin, jotta hän saisi minulta enemmän elatusmaksua. isä ei vain tunnu ymmärtävän aihettaneensa minulle avioliiton aikana sellaisia traumoja, etten ole vieläkään toipunut sekä eron eron jälkeen isän tahallinen toiminta lasten asioissa on ollut yksi merkittävä tekijä omaan uupumiseeni, ja sen vuoksi en ole kyennyt töihinkään.

Isän pitäisi kantaa vastuunsa, kuten kuka tahansa muu normaali vanhempi niin tekeekin. Olen itse ollut peeilin edessä sen miljoona kertaa ja miettinyt, kuinka ihmeessä voisin lasten asioita hoitaa yhdessä toisen vanhemman kanssa, niin että lasten ei tarvitsisi kärsiä koko ajan vanhempiensa vihanpidosta ja tuntuu, että olen itse kaikkeni yrittänyt niin yksin kuin myös viranomaisten kanssa.

Nyt voin jälleen hyvällä syyllä todeta yhteistyön olevan mahdotonta näinkin yksinkertaisissa asioissa kuin lasten tarpeet ja hankinnat. Tiedän miten lasten jatkossa käy. Kun minä kieltäydyn jatkossa hankkimasta isän luona virallisesti asuville lapsille yhtään mitään heidän tarpeitaan, siis niitä mitä on sovittu isän huolenpitoon, he jäävät jatkossa ilman ja epämääräinen paha olohan siitäkin seuraa lapsille, koska isänsä kokemukseni mukaan kieltäytyy jatkossakin ja lapset kärsivät. ja sitä isä ei ymmärrä.

Lasten isän normaali on siis se, ettei lapset tarvitse mitään, jos kerran hankittu joku niin uutta ei saa, vaikka tarvitsisikin. Se, että joku menee käytössä rikki, ei ole mikään syy hankkia uutta. Se, että lapsi kasvaa ja vaatteet jää pieniksi, ei ole isälle mikään syy hankkia uutta vastaavaa pieneksi jääneen tilalle. Normaalisti siis pienien tilalle hankitaan sopivampaa ja uusitaan tarpeen mukaan. Ei lasten isän kanssa, kun isä kerran hankkinut kerran jotakin, se pitää riittää koko loppuelämäksi sitten.

Tuon sain huomata aikanaan ensimmäisen vauvan kanssa. Puoli vuotta sain tapella exän kanssa siitä, että lapsi sai kengät jalkaansa. Taapero käveli alkuun villasukilla ulkona, konttasi piloille käytetyn ulkovaatteensa, koska ex ei nähnyt tarpeelliseksi kuravaatteita. Vasta kun aloittivat päiväkodin ja olivat olleet päiväkodissa muutaman viikon, jouduin kertomaan henkilökunnalle, ettei lasten isä anna ostaa lapsille kuravaatteita ja isä joutui henkilökunnan puhutteluun, jonka jälkeen sain exältä luvan hankkia kuravaatteet päiväkotiin. Se oli hänen mielestään turhaa, mutta kun sen sanoi juku muu kuin minä, niin isä raoitti kukkaron nyörejä. Edes aikanaan päiväkodin lippuset ja lappuset eivät vakuuttaneet exää, että aloittaessa päiväkotia lapsille tulee olla sitä ja tätä hankittuna ja silloin oikeastaan sain ensimmäisen iskunkin silmääni, koska pidin kiinni siitä, mikä oli lapsille parhaaksi ja turpaan tuli, että heilahti.

No, ensimmäisen lapsen olisi exän mielestä pitänyt kulkea samoilla ensikengillä sitten koko loppuelämänsä. Ja kaksi vuotta niillä sitten taisikin kulkea, kunnes päiväkodista jälleen huomautettiin asiasta ja minä yritin parhaani jo ennen sitä, että olisin saanut luvan ostaa lapselle kengät. Vaan jälleen kerroin henkilökunnalle, että asiasta pitää keskustella lapsen isän kanssa. Nyt jälkeenpäin tuo touhu näyttää omaankin silmään ihan vitun sairaalta ja en ymmärrä, miksi olen ollut niin lapatossukka, että olen alistunut moiseen kohteluun exän taholta ja miksi en ole ymmärtänyt avioliittomme ja lasten huolehtimsen olleen jo tuolloin noin vääristynyttä.

Samoista asioista siis joudun edelleen taistelemaan, lasten edusta ja hyvinvoinnista, kun tämä isä ei ymmärrä alkuunsa mikä on lasten etu tai hyvinvointi jo ihan perusasioissa.

Ja lasten terveys sitten. Onneksi muksut on olleet pääosin terveitä, eivät ole tarvinneet terveydenhuollon palveluja kovin montaa kertaa elämänsä aikana ja avioliiton aikanahan en saanut lapsia viedä kuin juuri juuri neuvolaan, sielläkin ex ohjeisti minut olemaan kertomatta mitään perheemme sisäisistä asioista ja tein työtä kaskettyä jo kertaalleen opitun läksyn ansiosta. Kerran erehdyin avautumaan omasta jaksamisesta neuvolassa ja kertomaan exän haluttomuudesta osallistua perheen elämään jne ja turpiin sain silloinkin, sekä paljon muuta ikävää seurasi vuosien jatkossa siitä neuvolareissusta, ex kun ei unohtanut ikinä mitään itseensä kokemaansa vääryyttä ja niitähän siis riitti.

Nyt on sitten muutamalla lapsella todettu lastenlääkärin tarve, aika oli mennyt isälle jo toukokuussa, ja minä sain sitten viimein kysymällä tietää ajankohdan, jonka ilmoittamatta jättämistä perusteli sillä, ettei ollut minun viikkoni kun lapsella on ajankohta lääkäriin. Ja sitten seuraavaksi hän olikin unohtanut ilmoittaa minulle. Ja edelleen sopimuksessa lukee, että isä ilmoittaa itse minulle kuvakaappauksen kera tuollaiset käynnit ja eipä sitä tehnyt ennenkuin kyselin asiasta, koska lapset on kuitenkin puolet ajasta minun luona, ja olen heidän toinen huoltaja ja yhtälailla vastuussa heidän terveydestä kuin isänsäkin, niin tottakai menen lapsen mukaan lääkäriin myöskin, kuten oletan isän tekevän samoin. Paitsi, että isä on tähänkin asti unohtanut jopa omien lastensa lääkäriajat, ei ole tullut paikalle, koska häntä ei vaan kiinnosta. saa nyt nähdä, tuoko isä lapsen paikalle vaiko unohtaa ajan? No, tilanne on sitten kovin hassu, kun pelkkä äiti on lääkärin luona ihmettelemässä, kun isää ja lasta ei näy paikanpäällä ollenkaan.

Lapsen veriarvot ja huomattava painonnousu on yksi iso huolenaihe. Jokainen lapsi taipuvainen lihavuuteen, ja nyt sekin on todistettu, että minun luokse jääneet lapset on saavuttaneet pelkällä terveellisellä ruokavaliolla oman ihannepainonsa, joka ei taas toteudu niiden lasten kohdalla, jotka vaihtavat kotia ja jotka ovat isänsä vallan alla syömisten suhteen ja tällä hetkellä lihomisen vauhti on hurja, kaksi kiloa tulee lisää painoa isäviikoilla ja samat kaksi kiloa sitten tippuu minun viikoilla. Se ei ole lapsen terveyden kannalta hyvä, että paino sahaa koko ajan noin paljon. Olen nyt kesän ajan siis perhenuovlan kehoituksesta punninut lapset lahtiessä meiltä ja tullessa meille ja on kurjaa, kun paino nousee isäviikon aikana niinkin paljon. Mitä lie sontaa isä syöttää lapsilleen, koska liikunnallakaan ei näytä olevan merkitystä lapsen painon kehityksessä. Ylipainoa on jo hälyttävän paljon ja lapsi itse kärsii ulkonäöstään myös häveten omaa kehoaan, josta tosiaankin jo näkee, että ylipainoa on reilusti. Luonani tämäkin ongelma väistyisi, mutta sitähän ei viranomaiset usko, koska minusta on leimattu se kiusantekijä ja muuta ikävää.

Joten yksin joudun pärjäämään tässä epäoikeudenmukaisessa suomessa. Ne saavat apua, jotka eivät oikeasti tarvitse ja ne, jotka sitä tarvitsevat jäävät ilman. Niin meilläkin on käynyt ja on kurjaa katsoa vierestä lapsteni kärsimystä joka olisi todella helposti poistettavissa. Mutta, mikä ei tapa se vahvistaa ja lapseni ovat ehkä joskus aikuisuudessa sitten hieman vahvempia ihmisiä.