Tämä päivä on myös mahdollisuuksien päivä. Siihen ajatukseen yritän totutella nyt, koska tuo ajatus tuntuu myös sisimmässä hyvältä, ikäänkuin hymyilevältä ja hyvin positiiviselta.

Eilen jälleen matkasimme pari tuntia suuntaansa, mennessä sain alkavan migreenkohtauksen, joka alkoi ihan tajuttomalla väsymyksellä ja jos ei olisi ollut niin kiire perille, olisin todellakin pysähtynyt vartiksi laittamaan silmät kiinni. Ehdin kuitenkin ajoissa napsia päänsärkylääkkeen ja kohtaus jäi kivuttomaksi ja väsymyskin hellitti parin tunnin sisällä ja reissu ei tärveltynyt ja kykenin ajamaan auton myös kotiin. Toimin toisin kuin ennen, eilenkin.

Ympäristö oli kaunista, vehreää ja yllätyin ihmisistä siellä. Tällä kertaa positiivisesti myös. Liekö kokemukseeni nyt vaikuttaa myös se, että käydessämme kauppakeskuksessa tein itselleni ensimmäisen vaatehankinnan pitkiin aikoihin. Lenkkikenkiä en tosin muistanut, mutta muuten kyllä elämääni helpottavan vaatekappaleen hankinta oli täydellinen sijoitus ja olen iloinen myös siitä. Hyvin harvoin siis hankin itselleni mitään ja nyt kävi hyvä tuuri. Hinta/laatu kohtasivat ja päätin toimia toisin kuin ennen. Eli en jättänyt tuotetta paikoilleen vaan ostin sen, minkä halusinkin.

Reissun jälkeen olisin voinut useasti pahoittaa mieleni ja osin niin teinkin, muttei koko maailmani kaatunut omiin mietteisiini, hyvä niin. Ajattelin itsekseni, että mitä sitten, ei ole minun ongelma jos ex jälleen yllätys yllätys, kohtelee omia lapsiaan miten kohtelee. En voi siihen vaikuttaa ja piste. Riittää, että olen itse toiminut vastuullisesti ja toinen ei osaa tai halua, se ei ole minun ongelma, tehköön miten tekee, en voi vaikuttaa lasten kokemuksiin isänsä kanssa.

Olen ollut jo pienen aikaa itselleni tavallista virkeämpi, jotenkin normaalimpi ja sekin tuntuu mukavalta, vaihteeksi näin. En oikeastaan edes muista kuin hyvin hämärästi ajan, jolloin itsellä oli tämmöisiä tuntemuksia, ajoittuu varmaan hyvin pitkälle menneisyyteen, yli kymmenen vuoden taa.

Mutustelen sanaa mahdollisuuksien päivä, se ei kerro mitään, mutta antaa silti tiettyä toivoa hetkeen. En muistanut, että oma hyvä olo tuntuu tältä, kuin mahdollisuudelta jokaisessa päivässä.

Herättelen kohta muksut ja lähdemme yhdessä minnekäs muualle kuin mattopyykille. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat viimein, jos jotakin kovin halajaa, saa nähdä hieman vaivaa haluamansa eteen sitten. Ja loppuviikosta, saa nähdä mennäänkö  uudelleen.

On hassua ajatella, miten asioilla on tapansa järjestyä. Aavistelin, tämän aamun menojeni peruuntuvan ja niinhän siinä sitten kävikin. Hyvä niin, koska olemme menossa mattoja pesemään, ja mitä aiemmin pääsemme lähtemään, sen nopeammin ehtivät myös kuivua ja pääsen pesemään lattiat kunnolla.

Elämä on mahdollisuuksia täynnä, itsestä riippuu, miten näkee ja kokee ja osaa tarttua tilaisuuteen kun se tulee eteen viimeinkin. Nyt kuitenkin minun tehtäväni on lepo, ja toipuminen ennenkaikkea uupumuksesta, johon olen uponnut enemmän kuin sen pari kertaa edellisten vuosien aikana.

Voisinko juuri nyt kokea olevani peräti onnellinen? Ihan arkisesti tässä ja nyt, viimeinkin. Asiat järjestyvät aina jotenkin, kuten olen huomannut, yleensä vielä parhain päin ja minun on muistettava ja kyettävä luottamaan siihen.