Oli ihmeellistä kuulla positiivinen lause toisen ihmisen suusta. Hän osasi kiteyttää kovin hyvin sen minkä jo tiesinkin itsestäni, vaan en ole osannut sitä itse ääneen tuoda. Minussa on toivoa, se mikä ei tapa, vahvistaa pätee todellakin omalla kohdalla vähän liiankin hyvin.

Montaa lausetta en ole tuolle ihmiselle edes sanonut, pystyi kuitenkin päättelemään hyvin paljon minusta ihmisenä jo pelkän olemassaoloni perusteella ja vieläpä jokseenkin oikein. Sitähän en tiedä mitä on mielessään ajatellut. Tapasin siis lääkäriä tuossa taannoin ja jälleen kohtaaminen oli positiivinen kokemus siinä mielessä, etten lähtenyt pois nujerrettuna tai sillä kokemuksella, ettei toinen ymmärrä. Kiitos.

Hapuilen, yritän löytää elämääni suuntaa johonkin päin. Kaivoin esiin numeroa, kysyäkseni mahdollisuutta päästä koulutukseen, ja yllätys, meni vastaajaan.  No, unohdin jo kerran aiemminkin ottaa yhteyttä, joten se ei ole varmaankaan nyt se minun juttuni sitten, pohdin?

Mietin, pitäisikö minun ottaa yhteen työpaikkaan yhteyttä, ja samalla mietin jaksaisinko koko päivän ja mitä jos- asioita. Olen jotenkin rohkealla tuulella, jostain syystä ja sentään yritän, yritän jotakin, pientä oman itseni eteen.

Totuushan on kuitenkin se, etten taida olla ihan vielä työkykyinen, saati kykenevä tällä mielellä opiskelemaan uutta koulun penkillä .Silti, minussa on tänään esillä se toinen puoli, se peräänantamaton ja sinnikäs minä, joka kaikesta huolimatta haluaa uskoa elämän kantavan.

Illalla vielä mietin, miten tuntuu useinkin siltä, ettei mikään asia onnistu, ei edes yksinkertaisen pieni juttu, jota olen yrittänyt väkertää tai jokin muu suunnitelma. En pääse kauppaan jälleen yksinäni ja tulevassa jälleen joku muu on suunnitellut minulle menoja ja velvollisuuksia.

Silti, koen oloni kotoisaksi, koska tämä minuus on ollut juurikin se, joka ei ole antanut periksi vaikeuksien keskellä, painvastoin, tällä on menty läpi harmaan kiven, joskus jopa mahdottoman esteen olen ylittänyt.

Tunne, tai mikä nyt sitten onkaan vallalla, on sellainen juuri, että asiat järjestyvät jotenkin päin, yleensä parhain päin. Ehkä kohta saankin tietää jostakin työstä tai mahdollisuudesta ansaita elantoni jotenkin, kuka tietää? Tulee minulle sopiva juttu, juuri tähän hetkeen ? Niinhän se on aina elämässäni mennytkin, asiat ovat lopulta järjestyneet parhain päin ja voi miten toivon, että ihan tässä lähiaikoina tapahtuisi jokin mukava muutos parempaan päin?

Asioita, joita täytyy toimittaa ja tehdä vielä tänään. Se tietää itselleni stressiä, koska liikkuminen kaupungilla ei ole se minun juttuni. Inhoan kävellen menemistä, sitä kuinka minusta tuntuu todella ikävältä, jokainen kerta kulkiessani ihmisten ilmoilla ja tuntuu kuin jokainen tuijottaisi juuri minua, vaikkei se olekaan totta ja järjellä sen tiedän, silti tunne on kamala.

Selvisin kuitenkin, tein sen mitä pitikin ja vaikka vaikeaa se olikin, homma hoidettu. Oma edellisen yön uneni alkoi saada pelottavia kaikuja todellisuudesta, kun yksi lapsista kävi ensimmäisen kerran omineen luonani ollessaan isäviikoilla. Illalla, myöhään tosin ja uskon jotakin tapahtuneen, jotakin sellaista, että lapsen oli pakko päästä lähtemään ..Kuitenkin, iloisesti yllätyin nähdessäni rakkaan lapseni tulemassa meille ja aavistukseni menivät oikeaan. Lapsi puhui isästään asioita, joita minun uneni enteilikin eli eroamista. Kuinkahan mones nainen tämäkin nyt olikaan, ensimmäinen jälkeeni, jonka on vihille asti saatellut. Puhuessaan minulle tuumasin lapselle, ettei semmoinen varmaankaan tunnu kovin mukavalta ja lapsi vastasi minulle, ettei hän tiedä, ei hän ole isänsä saappaissa. Hän siis ulkoisti kokonaan omat tunteensa jälleen, eikä halunnut miettiä, miltä tuntuu. No, liian vaikealta tietenkin, muutoin reagointi olisi ollut toisenlaista.

Exällä on tietenkin jo uusi nainen katsottuna, uskoisin, että lapset pääsevät näkemään hänet jo sitten seuraavilla isäviikoilla. Kuinka raskasta se on lapsille jälleen tutustua uuteen naisystäväehdokkaaseen? No, minun mielipteellähän ei ole merkitystä, on normaalia vain, että suhteet eivät kestä, on normaalia vaihtaa naista kuin alushousuja, niin ne kaikki kuulemma tekevät nykyaikana ja lasten pitää vain sopeutua asioihin. Se on normaalia.

Sääliksi käy, kuten jo omassa unessakin sen koin, tämän vaimon järkytys, mikäli lapsen puheet pitävät paikkaansa. Tosin, on hyvä huomata exän mielenvikaisuus näinkin ajoissa, ja lopettaa se sietämätön kohtelu itseä kohtaan niin pian kuin mahdollista. On vain hyvä, mikäli silmät olisi jo auenneet. Sitä miestä ei kukaan kykene pelastamaan, mikäänhän ei riitä hänelle ja kukaan järkevä ihminen ei alistu toisen vallan alle, ei varsinkaan enää näillä vuosikymmenillä.

Onneksi pääsen hieman päästelemään höyryjä tämän kirjoituksen kautta, jälleen. Opettelen edelleen uudenlaista suhtautumista niihin asioihin, jotka vaikuttavat lasten elämään ikävällä tavalla. Opettelen ajattelemaan, kuten minulle on sanottu, että kaikki onkin normaalia ja hyväksyttävää. Lapsiin ei kuulemma vaikututa, jos vaikka toisella vanhemmalla on päihdeongelmaa, tai vaihtaa puolisoa kuin sukkaa, tai kostaa lapsille asioita, tai manipuloi lapsia tai jättää heidät henkisesti heitteille jne. Kaikki on ihan normaalia ja hyväksyttävää siis, niin minulle on sanottu ja lasta ei tarvitse suojella mielenvikaiselta vanhemmalta, koska tämä mielenvikainen osaa esittää niin taitavasti hyvää ja huolehtivaa isää. Päinvastoin, minä olen se panettelija, koska kerron tai olen yrittänyt kertoa totuutta.

No, enää en välitä, vaikka isän luona tapahtuisi mitä lapsille tai isänsä teki tekisi mitä vaan. Olen opetellut ottamaan välinpitämättömän asenteen ja ei kuulu minulle-asenteen. Minun huoleni on ollut turha, minun näkemys lasten hyvinvoinnista on turhaa ja voin noudattaa omia asioitani sitten omalla viikolla.

Onhan se ikävää, kun lapset ovat oppineet tuntemaan jälleen yhden perheen ja jälleen tuo yksi perhe jää sitten pois heidän elämästään. Se on lasten elämää se, parisuhteita solmitaan ja erotaan ja taas solmitaan ja taas erotaan, loputtomiin ja se on normaalia se, nykyaikana. Pysyvyys on kirosana, jollaista on mahdoton toteuttaa lasten elämässä, samoin on normaalia opettaa lapsille psykopaattisia toimintamalleja sekä altistaa lapset semmoisille asioille.

Huono otsikko, koska ihme olisi ollut exän avioliiton jatkuminen, ei nyt tämä lapsen epäilys erosta. No, pikkuhiljaa alan itse nähdä myös sen, miten ex tuhoaa ihan itse oman elämänsä, harmi vain, että uppoava laiva vetää mukanaan muitakin lähellä olevia.