Köyhäily on ympäristöteko parhaimmillaan.

Ei ole varaa hankkia mitään ylimääräistä. Ei ole varaa matkusteluun, joka on yksi suurimpia hiilijalanjäljen aiheuttajia. Köyhällä ei ole varaa hankkia kertakäyttöisia asioita, vaan mielellään sitten semmoista, mikä kestää ja on uudelleen käytettävissä, mikäli niin suuri tarve on, että jotakin on pakko hankkia.

Köyhä yleensä hankkii siis asiat kerran, niitä ei ole myöhemmin varaa uusia. Kuten toiset esimerkiksi uusivat sisustusta ja huonekaluja aina mielensä mukaan ja syy hankintaan on yleensä se, että jokin on vain kiva, tai miellyttää silmää jne. Köyhä hankkii asioita yleensä todelliseen tarpeeseen, ei sen vuoksi, että olisi kivaa tai huvikseen, muutenvain.

Voisin oman köyhäilyn viedä astetta eteenpäin, voisin investoidakin autooni semmoisen etanolisarjan, ja arjen päästöni sekä kustannukseni laskisivat hieman. Törmäsin tuossa asiaan jälleen ja ei kuullostanut pöllömmältä idealta ollenkaan. Laitan korvan taakse hautumaan ja odottelen, että laitteen hinta tippuisi vielä vähän, on se jo tippunutkin siitä, kun ensimmäisen kerran olen asiasta lukenut. Köyhällä kun ei ole varaa hankkia kallista ja nykyaikaista ja vähäpäästöistä ajoneuvoa ja maksaa itseään kipeäksi kuukausittaisten lainojen muodossa. Joten tuollaiset muutossarjat vanhaan autoon olisi ainakin meidän kohdalla kovin hieno juttu.

Me vietämme hyvin usein älä osta mitään-päiviä. Ja turhaan ostosteluun nyt ei ole muutenkaan varaa, kun aina joutuu jo pelkkään todelliseen tarpeeseenkin miettimään ja säästämään tovin. Ja todellakin joutuu käyttämään kerran ostetut tuotteet ihan loppuun saakka.

Jo vuosikymmeniä sitten aloin korvaamaan muovisia, esimerkiksi keittössä käytettäviä astioita ja välineitä metallilla ja puulla. Törmäsin itseasiassa ensimmäisen lapseni kanssa pehmeiden muovien myrkyllisyyteen ruokakaukalon muodossa. Hölmöyksissäni menin heittämään ikivanhan ja kivikovan muovisen ruokakaukalon pois ja ostin muka uuden ja paremman entisen tilalle. Se oli suuri virhe, jota kaduinkin pitkään, kunnes totesin, että kankaiset ruokalaput ajavat saman asian, kuin pehmeä muovinen hökötys, joka ei käytössä kestänyt, toisin kuin se ikivanha kaukalo aikanaan.

Vaatteiden, kenkien ja muiden tekstiilien kanssa myös sama juttu. Mitään turhaa ja hetkenmielijohteesta ei ole tosiaankaan varaa ikinä hankkia. Ei huvikseen ole varaa lähteä shoppailemaan tai ostaa jotakin vain, koska joku on vaikka niin kiva. Tarpeeseen todellakin vain ja silloinkin kun enää ei vanhasta ole käyttöön.

Oma jalanjälkeni esimerkiksi kodin kanssa on hyvin pieni, ainakin mitä tulee uutena ostamiseen. Voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että kotini tavarat on 95% kierrätettyä. Sitä ei tosin ihan heti uskoisi, ja olen ainakin itselleni sekä lapsilleni saanut näytettyä, ettei se käytetyn hankkiminen ole ollenkaan paha juttu, jos ja kun tietää mitä tekee. Toki esimerkiksi sängyn tai sohvien kanssa on omat riskinsä esimerkiksi homeen tai ötököiden kanssa, ja saan olla kiitollinen, ettei meille niitä ole ilmaantunut.

Eron aikaan oli kovin kova paikka itselleni luopua kaikesta, ja oikeastaan se oli parasta loppujen lopuksi, mitä saattoi tapahtua. Esineisiin ja tavaroihin jää muistoja ja olisinko kyennyt elämään sitten niiden kanssa? Tuskin, kun minun on pitänyt heittää pois loputkin yksittäiset tavarat niiden aiheuttamien takaumien vuoksi.

Nykyisin olen oikein hyvin oppinut olemaan kiintymättä materiaan. Se on aina korvattavissa jotenkin. Aiemminkaan en ole varsinaisesti kiintynyt, vain se, miten selkänahasta jokainen tuote oli aikanaan revitty, kovalla työllä harmitti jättää exälle. Vaan eipä ollut vaihtoehtoja eikä itselläni edes tietoa, miten olisin voinut oman osuuteni saada ulos talosta. Tänään tiedän, että olisin voinut esimerkiksi pyytää poliisia avukseni, jotta olisin voinut hakea omat tavarani pois rauhassa, vaan eipä sitä silloin kukaan kertonut.

Nyt olisi myös jonkinlainen mahdollisuus ajatella ympäristöä autoilun muodossa myös. Pienellä vaivalla voisi bensiinin vaihtaa tuohon uuteenvanhaan johonkin toiseen polttoaineeseen, ja samalla myös ainakin meillä kulut tipahtaisivat edes vähän. Ne ongelmat joihin törmäsin joitakin vuosia sitten, on nyt valmistajien mukaan pyritty korjaamaan ja mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin meidän polttoaine sitten vaihtuu toisenlaiseen. Ainakin päästöt tämän tietämykseni valossa pienenesivät huimasti.

Söisimme enemmänkin lähiruokaa, luomun laatu on jotenkin omituista ja helposti pilaantuvaa. Tiedä sitten, kuinka kauan ne kaupassa sitten ovat olleet ennen kuluttajalle pääsyä. Olin jotenkin iloinen huomatessani, että kerrankin jotakin menee oikein, kun oli suuressa marketissa myynnissä ihan oman paikkakunnan tuotteita eli siis lähiruokaa parhaimmillaan. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että kun paikkakunnalla tuotetaan jotakin, niin miksi sen tuotteen on niin vaikea päästä siihen lähikaupan hyllylle? Vaan sitten toiselta puolelta maailmaa pitää rahdata tuote ja toisinpäin ja siinä ei ole mitään järkeä ainakaan kestävän kehityksen kannalta. Monista asioista on tekemällä tehty hankalia ja ketjutettu sekä tehty tekemällä hankalaksi ruokataloudenkin asiat, jopa kuluttajan kannalta, suuri vääryys on sitten myös itse tuottajalle tehty tekemällä näistä ihmisistä melkein kuin orjia. Tuo väite pitäisi minun pystyä perustelemaan paremmin, vaan tähän hätään en sitä tee, menköön se minun ihmettelyni alle ja jokainen voi edes vähän miettiä itsekin, kuinka hassuun jamaan on ylipäänsä koko maailmassa mennyt ruokatuotanto.

Meilläkin on parannettavaa vielä sen suhteen, miten ympäristöä voimme säästää omassa arjessa. Olen myös kiitollinen esimerkiksi siitä, että muoviset kertakäyttöasiat ollaan kieltämässä. Löysinkin jo pumpulipuikkoja täysin ilman muovia esimerkiksi.

Kierrätys eri asioissa tarkoittaa erilaisia tapoja piilottaa jokin ainesosanen ja puhutaan suljetusta kiertotaloudesta. Esimerkiksi ruokasuolan kohdalla tämä on toiminut hyvin. Teollisuudessa tulee paljon nimenomaan ruokasuolaa, joka pitää saada hävitetyksi ja mikä on paras tapa hävittää jokin ainesosa, kuin syöttää se ihmisille ruokasuolan muodossa. Tämä oli aikanaan itselleni niitä ensimmäisiä ristiriitaisia asioita, joihin törmäsin omissa opinnoissani. Tänään ymmärrän tämän jäteongelman ja sen ratkaisun, kovin nerokas tapa tosiaankin hävittää suuret määrät jätettä. Samalla periaatteella ja ns. suljetulla kierrolla myös mikromuovi kulkeutuu ihmisen elimistöön ja ihmisen elimistön kautta sitten vesistöön ja luontoon pieniniä hiukkasina tuhoten pikkuhiljaa jotakin korvaamatonta. Esimerkiksi kosmetiikka, sinne on helppo piilottaa täyteaineiksi mikromuovia, joka on jonkin muun teollisuuden alan jäte. Se on myös valmistajalle itselleen kannattavaa, korvata osa raaka-aineista muovilla, joka siis lisää määrällisesti tuotteen määrää ja yhteen pieneen purnukkaan meneekin vähemmän itse vaikuttavaa ainetta, kun sitä möyhennetty ja jatkettu sillä mikromuovijätteellä. Harmi vain, että ihminen sitten levittää tämänkin muovin vesistöihin usein edes tietämättään, mitä käytetyt kosmetiikat sisältävät. Toki tuokin on ollut yksi tapa yrittää ratkoa ja hävittää jäteongelmaa jollakin teollisuuden alalla ja nyt sitten seurauksena on näkymätön mikromuoviongelma luonnossa.