Kiitollisuutta saan myös harvemmin aidosti kokea, mutta juuri nyt on montaa aihetta kiitollisuuteen.

Yksi nuorista sai kuin saikin kesätyön, suoranainen ihme ja nyt saa sitten jännittää myös hänen puolestaan elämänsä ensimäistä työtä ja sen sujumista sekä sitten juhannuksen jälkeen hän saa tietää mahdollisesta opiskelupaikasta. Ja jos ei opiskelupaikka vielä tänä vuonna irtoa, jäin siihen ymmärrykseen, että työt jatkuvat sitten eli ei tarvitse jäädä tyhjänpantiksi kotiin talveksi.

Pienempien ruhjeet ja vammat on parantuneet jokseenkin hyvin ja koko kesä ei onneksi niiden kanssa mennytkään pieleen, lepo ja muut toimenpiteet auttoivat hyvin.

Osalla mukuloita opinnot jatkuvat syksyllä, kiitollisena olen saanut seurata opintojen sujuvaa edistymistä ja on se jännä, miten nuoren oma sisäinen motivaatio saa kulkemaan vaikka sitten läpi sen harmaan kiven, jos tarve niin vaatii ja nyt sekin on nähty tosiaan. Kesälomat on niin ansaittu.

Illalla olin niin väsynyt helteestä ja kuumuudesta sekä siitä, etten ehtinyt oikein levätä päivän aikana, samoilla jaloilla koko päivän taapersin menemään ja nukahdinkin sitten silkasta väsymyksestä jo kahdeksalta, heräten sitten kymmeneltä siihen, että iltapala on vielä syömättä jokaisella. Ilta siis venähti myöhään ja lapset, vaikka ovatkin omatoimisia niin silti he näköjään ovat oppineet siihen, että kaikki mahdolliset ruokailut ja palat syödään yhteisessä pöydässä ja niin sitten illallakin.

Kyllä niin eläisin jatkuvaa arkea lasteni kanssa ja todellakin luopuisin tuosta vuoroviikkoasumisesta lasten kohdalla, koska onhan nyt nähty vuosien aikana, kuinka vanhempien yhteistyön pitää olla saumatonta ja sujuvaa, jotta lasten elämä kahdessa olisi mahdollisimman tasaista ja lapsen edun mukaista.

Valitettavasti oikeuteen asti en halua lähteä tappelemaan lapsista, koska se ei ole missään määrin lasten edun mukaista, senkin olen nyt nähnyt, kuinka jo pelkkä toisen aikomus vaihtaa lasten asuinpaikkakuntaa sai exälle suuren tarpeen alkaa hiillostamaan ja painostamaan ja manipuloimaan lapsia ja he alkoivat voida todella huonosti tuolloin.

Onnistuihan ex minut syyllistämään kevään aikana siitäkin, että olen joutunut muutamia kertoja turvautumaan lakimieheen, kun ex on kieltäytynyt lakisääteisistä velvollisuuksistaan ja olen kuulemma kiusannut exää lakimiehen yhteydenotoilla. Niin, kumpi on kiusannut kumpaa tai lapsia? Jos ex vedättää vuosia yhteisen omaisuuden ositusta avioerossa ja kieltäytyy sopimasta mm. yhteisen omistusasunnon jakamisesta, ja vielä vaati minua maksamaan hänen lainakulujaan samalla kun itse jo elin omaa elämääni ominen vuokrineni ja kun ex ei itse halunnut sopia tai muutakaan, niin oliko minulla mitään vaihtoehtoja, kuin ottaa lakimieheen yhteys, jotta edes lakisääteinen ositus saatiin tehtyä? Kun ex oli minulle sanellut ihan oman osituksen, jota minä sitten koneella kirjoitin hänen sanelunsa mukaan ja sitten se ei mennyt pankintädille läpi, koska siinä exän sanelemassa osituksessa minä luovuin kaikista lakisääteisistä asioista exän hyväksi ja onneksi pankinvirkailija noudatti lakia ja vaati sitten oikean osituksen tekemistä. Siinäkin minä joustin sitten paljon, ettei exälle tullut mahdottomaksi maksaa itsekseen lainaa pankille. Alensin asunnon arvoa roimasti ja ex sai pitää kaiken irtaimen omaisuuden, jota hän ei osituksesta huolimatta edes suostunut minun kanssa jakamaan ja en alakanut siitä sitten vääntämään kättä hänen kanssaan, koska helpommalla pääsin itsekin, kun perustin koko oman kotini uudelleen. On ollut väliin kyllä todella raskasta ja olo on ollut kuin teinillä, joka hankkii perusasioita ensimmäistä kertaa omaan kotiinsa. Samoin olen itse joutunut kaiken toistamiseen hankkimaan, kuten myös lasten tavarat ja aikanaan lelut ym. Isän luota kun lapset eivät saaneet tuoda edes nukkumapehmolelujaan, paitsi että kun isä oli heittämässä niitä roskiin, jokainen muksu pelasti ne meille samoin muitakin asioitaan, joita isänsä ei osaa arvostaa.

Tosiaan, sitten toisen kerran turvauduin lakimieheen, koska ex ilmoitti minulle tekstiviestitse, että aikoo muuttaa lasten kanssa vieraalle paikkakunnalle. Hän ilmeisesti oletti, että yhteishuoltajuuden säännöt eivät kosketa häntä ja hän voi tehdä mitä lystää lastensa kanssa. Itse en voinut sitä hyväksyä, koska lasten koko elämä nyt sattuu olemaan tällä paikkakunnalla kaikkineen ja olsivat joutuneet täysin vieraisiin ympyröihin täisin vieraiden ihmisten sekaan ja olisivat joutuneet lopettamaan myös rakkaat harrastuksensa, koska siellä paikkakunnalla ei ole mahdollista niiden harrastaminen. Samoin kaverit ym olisi jääneet jne ja isä kuvitteli voivansa itse rikkoa mm. vuoroviikkosopimukset ja tapaamissopimuksetkin. Ja viimeinen niitti oli sitten lasten omat toiveet, eli eivät halunneet sellaista suurta muutosta elämäänsä, mitä isänsä heille kaavaili. Joten oliko minulla muuta vaihtoehtoa, kuin turvautua lakimieheen? Ei ollut, koska isä ei taaskaan halunnut edes nähdä lastensa etua, hän koki vain oman etunsa tärkeämmäksi sekä sitten lapsista saatavan ilmaisen rahan tukien muodossa. Syytös isältä oli jälleen tässäkin tapauksessa vastaava kuin aiemminkin, minä estin häntä muuttamasta toiselle paikkakunnalle. Ja kukaan ei ole siis estänyt isää muuttamasta, isä ei vain halunnut itse muuttaa, vaan päätti jäädä paikkakunnalle itsekin sillä perusteella, ettei hän voi jättää minun hullun kanssa lapsia tänne, vaan hän haluaa itse varmistaa lasten hyvinvoinnin. Ja tuokin jälleen on kakkapuhetta, sillä isähän ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsistaan, ei heidän hyvinvoinnistaan. Siitä on nyt parinkymmenen vuoden kokemus, ettei isää kiinnosta lapset ja heidän etu ja hyvinvointi, vain heistä saatava raha on se isän todellinen motiivi sille, että viitsii pitää lapsiaan kirjoillaan.

Yksi syytös sitten, kun olen uhannut isää lakimiehellä oli myös, kun isä kieltäytyi hoitamasta lakisääteistä elatusmaksuaan niille lapsille, jotka minun luona asuvat. Isä oli onnistunut välttelemään vuosikausia todellisten tulojensa ilmoitusta lastenvalvojalle ja sai vuosi toisensa jälkeen 0-sopimuksen varattomuuden vuoksi, vaikka tulot on koko ajan olleet 500000-600000 vuodessa. Aikanaan lasten elämä kärsi todella paljon, kun isä maksoi tulojensa mukaista elatusmaksua ja parin helvetillisen kuukauden jälkeen tosiaan eron jälkeen jouduin itse pyytämään, että lastenvalvoja auttaisi lapsia jotenkin, koska isä oli niin helvetin vihainen lapsille joutuessaan maksumieheksi ja isä sitten sai 0-sopimuksensa. Sitä ei sitten voinut enää vuosiin muuttaa, ja todistin vuosi toisensa perään, miten isän pelkkä sana riitti vakuuttamaan lastenvalvojan isän tulottomuudesta. Vasta kun yksi lapsista haki opintotukea ja kieltävän vastauksen saatuaan isän suurien tulojen vuoksi, minä sain mustaa valkoisella todenteeksi isän tuloista ja saatoin vaatia, että lastenvalvojan on tarkistettava isän tulot ja elatusmaksut on maksettava niiden mukaisina. Ja tästä lasten isä kieltäytyi. Hän kieltäytyi toimittamasta tulotietojaan ja vedätti asiaa yli puoli vuotta ja sitten sain lastenvalvojalta ohjeen, että asia pitää hoitaa oikeusteitse, koska lasten etu sitä vaatii. Ja isä koki jälleen vääryyttä, kun lakimies otti isään yhteyttä elatusmaksujen muodossa. En saanut kelalta myöskään mitään, koska lastenvalvoja ei voinut vahvistaa mitään, koska isä ei ollut toimittanut tulotietojaan ja niinpä jälleen lapsi kärsi asiasta, isänsä vuoksi. Ja minä olin jälleen kiusantekijä isän mielestä. Kun tein niin, kuten kehotettiin tekemään.

Olen kokenut erovuosien aikana paljon vääryyttä, jonka olen vain joutunut nielemään lasten todellisen edun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja olen niin saanut vältettyä monta yhteenottoa lasten isän kanssa, joka on taas ollut suoraan lasten etu, koska isä kostaa asioita julmastikin omille lapsilleen, koska ex tietää, kuinka tärkeitä lapset minulle ovat ja kuinka tärkeää minulle on lasten kaikkinainen hyvinvointi. Ja siihen ex on aina iskenyt kun hän on halunnut minulle kostaa jonkin hänen kokemansa epäreiluuden, joka ei siis ole todellisuudessa ollenkaan epäreilua, se on vain lasten isän luuloa ja kuvitelmaa ollut ja kokemusta, että kiusaan häntä, tai kostan hänelle. Noiden asioiden vuoksi minun on monissa asioissa ollut helpompi antaa periksi, kuin alkaa penäämään tasa-arvoista ratkaisua, koska lapset olisivat kärsineet kovin isänsä kynsissä. Samoin aikanaan ex piti jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa minua ja lapsia esimerkiksi uhkaillen sillä, että jos asiat eivät mene kuten hän vaatii ja haluaa, hän tekee itselleen ja lapsille jotakin ikävää. Sekin oli helppo uskoa kaikkien niiden avioliittovuosien jälkeen, kaikkien niiden kokemusten jälkeen, joita hän minulle ja lapsille teki.

Ja nyt todellakin, ex on toteuttanut monia uhkauksiaan. Oikein nyt huvittaa, miten aikanaan monien riitojen yhteydessä ex vetosi aina äitiinsä ja siihen, kuinka hän yhdessä äitinsä kanssa pitäisi huolen siitä, että minä menetän lapseni. ja nyt sekin on nähty, tosin en ole menettänyt lapsiani. Päinvastoin. Lapset inhoavat toista mummoaan ihan mummon omien tekojensa tähden, kukapa nyt vapaaehtoisesti sietää jatkuvaa pahoinpitelyä ja henkistä lyttyynlyömistä oman mummon taholta ja sitten vielä kuvittelee, että joku lapsi voisi sellaista arvostaa?

Tiedän itse ja lapset tietävät mikä on totuus. sanokoon kuka muu mitä muuta tahansa. Olen kiitollinen siitä, että lapset on edelleen elämässäni, vaikka isänsä onkin koittanut kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin vieraannuttaa minua lapsista. Hämmästyn edelleenkin, vaikka vieraannuttaminen onkin tuttu ilmiö tässä perheessä. Ja yleensä en saata muuta miettiä, kuin sitä, miten sairas ihmisen pitää olla, että kykenee semmoiseen omien lastensa kohdalla?

Onneksi on tulossa lakimuutos, jossa lapsella on mahdollisuus kahteen osoitteeseen ja silloinhan myös lakisääteiset muut asiat jakaantuvat kahteen kotiin myös. Esimerkiksi aikanaan olisin tarvinnut sairaluslomaa lapsen sairauden vuoksi, en sitä saanut, koska lapsi oli kirjoilla isänsä luona. Lääkäri olisi kirjoittanut isälle loman ja minun olisi pitänyt kipeä lapsi viedä isän luo hoitoon, joka ei osaa edes itseään hoitaa. Nämä tällaiset ongelmat poistuisivat lakimuutoksen myötä, samoin itse olisin tarvinnut lapsille koulukyytiä minun kodistani ja se ei ollut mahdollista, paitsi siten että maksoin itse bussimatkat ja kuskasin heitä itse kouluun ja takaisin omalla kustannuksella, koska osoite oli isän luona. Kaikki se kustannus piti itse maksaa ja jouduin usein todella kurjaan tilanteeseen, kun minun luona kirjoilla olevien lasten rahat menivät sitten isän luona kirjoilla olevien lasten kustannuksiin. Ja kun mistään ei isän voinut ja ei voi tänä päivänä neuvotella, niin että olisi edes jokseenkin tasapuolista ja reilua sekä lasten udun mukaista. Sain itse kärsiä siis siitä, että halusin pitää suhteeni lapsiini.

Toki olisin voinut luovuttaakin, olla ottamasta lapsia luokseni vedoten siihen, ettei ole varaa heidän arkeensa. Mutta sehän ei ole ollenkaan lapsen edun mukaista sitten sekään. Pelkkä viikonloppuvanhemmuus ei olisi kantanut lapsia elämässä eteenpäin ja isä olisi sitten saanut ihan rauhassa vieraannuttaa lapset minusta. odotan sitä päivää, kun jokainen lapsita on täysi-ikäinen. Silloin sanon lasten isälle viimeiset kiitokseni ja kerron, kuinka hän on pilannut omalla lapsellisella toiminnallaan niin lasten elämän kuin minunkin elämän. Ja todellakin toivon, että hän sitten muuttaa niin kauas kuin mahdollista, ettei tarvitse pelätä hänen kyttäävän jokaisen nurkan takana arvailemassa minun elämääni, mitä hän tekee tänäkin päivänä.

Tosin, olen nyt jostain saanut ihan uudenlaista voimaa ajatella asioita eri tavoin .Lapset osaavat jo jokseenkin puolustaa itseään, vaikkei uskalla vielä nousta vastustamaan isäänsä, vaikka tietävät isänsä tekevän heitä kohtaan väärin, kuten siinä että isänsä vie heidät pikaruokahampurilaisketjuihin syömään useamman kerran viikossa ja lapset eivät osaa kieltäytyä, siis eivät uskalla kieltäytyä, koska isänsä suuttuu heille silloin. Olen kuitenkin kehoittanut lapsia kieltäytymään herkuista, koska heidän veriarvonsa eivät ole enää hyvät, ja paino on noussut liikaa juurikin isän luona syötyjen epäterveellisten asioiden vuoksi. Isä ei vielä kykene tunkemaan sitä saastaa lapsen suuhun väkisin, joten vaatii todella paljon lapselta itseltään kurinalaisuutta, tietoa terveellisestä ravinnosta ja haitoista ja voimaa kieltäytyä tarjotusta mahdollisuudesta ahtaa herkkuja vatsaansa. Kun isä ei tiedosta lasten ongelmaa, lasten terveydentilan vaaraa, on lasten itsensä opittava epäterveellisen ruuan vaikutukset ja on opittava kieltäytymään tarjotuista herkuista. Lapsihan ei itse päätä, mitä ja missä syödään ja aikuisen vastuulla on lapsen syömiset, koska aikuisen taskussa on myös ruokaan tarvittava raha ja aikuisen vastuulla on myös se, mitä sinne kotiin ostetaan syötäväksi ja lapsi syö sitten mitä kotona on tarjolla. Ja jos aikuinen ei välitä lapsen terveydestä on se tietous oltava lapsella itsellään ja lapsen on itse alettava ottamaan vastuu omista syömisistään. Vaikkei se lapsen vastuulla vielä olisikaan. Niin on vain tehtävä.

Suomen maassa saa kuitenkin tuhota lapsen edun ja terveyden ja hyvinvoinnin olemalla pelkkä kusipää, ja esittämällä hyvää aikuista ja vanhempaa. Valitettavasti täällä saa manipuloida lasta valehtemaan, kertomaan, että kaikki onkin hyvin, kunhan isä pysyy tyytyväisenä niin lapsi ei kärsi ainakaan niin paljoa. Toinen aikuinen, joka vuosikymmenien kokemuksesta tietää, kuinka asiat todellisuudessa ovat, leimataan paskanjauhajaksi ja mustamaalaajaksi. Kaikki voidaan naamioida vahingoiksi, tietämättömyydeksi, unohduksiksi jne. Kaikki sellainen välinpitämättömyys saadaan näyttämään täysin normaalilta ja hyväksyttävältä. Kuten sekin, että saahan sitä joskus herkutella lasten kanssa, miettimättä, mikä se joskus todellisuudessa on. Kun se joskus tarkoittaa toisille jokapäivää, milloin karkin ja milloin limsan ja roskaruuan muodossa ja kun kerran tekee jonkin asian, se voidaan tulkitakin niin, että asia on toistuvaa, kuten kuulin lapsilta, että isä oli keittänyt kerran, ensimmäisen lasten elämässä puuroa iltapalaksi ja nyt isä on sitten aina niin tehnyt ja tulee aina niin tekemään, vaikka tiedän, että se jäi siihen yhteen kertaan mutta kunhan isä pääsee sanomaan, että näin on toimittu. Hän on tehnyt niin, ja lapset voivat tämän vahvistaa ja oletus sitten on, että isä on aina niin tehnyt ja tulee aina tekemään ja siirtää syytteet minuun päin.

No, opettelen jälleen itse uudelleen elämään, välittämättä exän reaktioista. Jos hän suuttuu lapsille jostakin minun elämän asioista, suuttukoon. Jos kostaa lapsille jotakin, kostakoon. Ei ole minun ongelma enää. Minä vain luotan nyt jatkossa siihen, että isä osaa ja kykenee olemaan aikuinen ja vanhempi lapsilleen omilla viikoillaan.