Toisinaan olen kokevinani tuloillaan olevia ahaa-elämyksiä. Elämys nyt on täysin väärä, vaan en keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan sitä fiilistä. Tunne tai tieto jostain alitajunnasta, että jokin on muuttumassa, jokin paraikaa muuttuu omassa elämässä.

Niin oli silloin aikanaankin. Kun ymmärsin tajuamaan, etten voisi jatkaa pitkään silloisessa avioliitossani, en enää edes lasteni takia. Joskus kadun niin paljon sitä hetkeä, kun ex sai otteen yliotteen minusta ja muutin takaisin ensimääisen eroyrityksen jälkeen. Siitä vajaa kaksi vuotta eteenpäin ja asetelmat olivat muuttuneet täysin. Jos en pelkästään minä oppinut jotakin ensimmäisestä erosta, niin ex oppi myös.

No, tässä ollaan kaikesta huolimatta. Teen itseni kanssa päivittäin suuren työn ollakseni ajattelematta lapsia silloin kun he ovat isänsä kanssa. En halua ajatella, että lapsille tapahtuisi mitään ikävää, vaikka vaaranpaikkoja onkin tiedossa. Jos sattuu, niin sitten sattuu, en oikein voi vaikuttaa siihen, mitä ja miten lapset elävät isänsä luona.

No, yksi kurja esimerkki on trampoliini. Laitteessa itsessään ei ole mitään, mutta kun säännöt ja valvonta aikuiselta puuttuu, niin yhenäkin laite onkin hyvin vaarallinen. Ei ole suojaverkkoa, samaan aikaan saa pomppia kymmenenkin tenavaa. Ja isä ei ole vahtimassa myöskään muiden lapsia, jotka sitten innoissaan tulevat, kun tietävät ettei sääntöjä ole ja siinä pihassa trampassa saa tehdä melkein mitä tahansa. Kuka kantaa vastuunsa, jos ja kun jonkin vieraan lapselle tapahtuu jotakin? Jo keväällä esitin lapsille toiveeni siitä, ettei tänä vuonna otettaisi ja kasattaisi ollenkaan sitä välinettä, niin kivaa kun sen kanssa onkin. Nyt kuitenkin alkaa lasten koko olla semmoinen, että jos jakun jotakin tapahtuisi, vammatkin olisivat suurempia ja vaikeampia sekä sitten isänsä kyky huolehtia lapsista, jos jotain kävisi on vajaa.

Oikeastaan en saata kuvitella edes, mitä kaikkia vaaranpaikkoja tunnistan lasten ollessa isällään. Yksi on huoli uimisesta. Isä kannustaa kaikkeen älyttömään, ei osaa huolehtia esim. väsynyttä lasta pois vedestä, vaan jättää lapset veteen yksinään ja keksittyy omiin juttuihinsa kuten nukkumiseen tai älylaitteeseen.

Olen huolissani lasten valvomisista öisin isän luona. Isä nukkuu omaa untaan ja lasten elämä vasta alkaa, kun isä pistää silmänsä kiinni. Lapset pelaavat netissä pelejä öisin, livepelejä ja viettävät somessa aikaansa. Tämän mahdollistaa nyt myös koulun kesäloma, kun ei ole pakko nousta aamuisin ja isälle on vain hyvä, mikäli lapset nukkuvat aamupäivän ja pitkälle päivään. Samaan kannustaa myös tämä exän uusi vaimo, joka ei näköjään kykene pitämään rajoja lapsille, ilmeisesti ollakseen kiva tai sitten hän ei uskalla puuttua miehensä lasten kasvatustapaan millään lailla, onko siitä jo tullut exältä sanomista ja peräti uhkauksiakin hänen yritettyään?

Olimme juhlissa jokin viikko takaperin. Hienosti jakautui jälleen exän suku ja minun suku täysin erilleen. Itse en katsonut olla kohtelias kenellekään, ja pysyin visusti poissa exän suvun lähettyviltä, samoin pakenin aina, kun ex itse kunnioitti meitä läsnäolollaan. Kävi sääliksi exän vaimoa. Tiedän omista kokemuksista, minkälaisen helvetin on pahimmillaan käynyt ennen juhlatilaisuutta. Exän kiukuttelut juuri ennen lähtemistä, kieltäytymiset ja uhkailut ja kaikenlaisen pahanolon ilmaisut ja viha ja uhkaukset ja haukkumiset. Ja sitten kuitenkin pitää esittää iloista muille, vaikka juuri on kuullut itsestään ja muista jälleen kamalia sanoja ja juuri on riidelty niin maan perkeleleesti.

Höh, pitkä teksti katosi jonnekin, ja nyt en jaksa kaikkea samaa kirjoittaa uudelleen. Huolia, joista en pääse kiinni ja joille en voi tehdä mitään.