Purkaudun nyt näin, koska.

Ei hemmetti sentään. sanat loppuvat ihan just. lapsi oli satuttanut itsensä tapaturmaisesti isäviikolla. Isä ei infonnut minua asiasta, eikä vammojen synnystä mitenkään. Vain lapsi itse kertoi minulle saaneensa vammoja puhelimitse ja olin itse siinä luulossa, että pelkkää ruhjetta ja pintanaarmua vain. Ja siltä se hiilty

nyt iho nyt sitten näyttikin, paranevalta ruvelta ja sitähän se ei nyt ollutkaan, kun "ruven" alta paljastui jotakin muuta.

Lapsen vammat vaativat käyntiä terveysasemalla, pintanaarmut olikin sitten syviä palovammoja. Lapsen jalassa on myös hyvin sormenjälkien näköiset mustelmat, ja toivon sairaanhoitajan kiinnittäneen niihin huomiota. Toivon. itse en voi mennä tuollaista ääneen ihmettelemään, mutta lapselta kysyin jo perjantaina, mistä mustelmat on peräisin. Ei tiennyt, ei osannut sanoa mitään.

Ja mitä minun pitää tehdä? Luottaa siihen, että lapsen isä on aikuinen ja osaa huolehtia lasten turvallisuudesta hyvinvoinnista. Ja hitot. Kun ei osaa.

Jos lapsi olisi harjoitellessaan pukeutunut asianmukaisesti, vaikka ilman suojiakin, niin palovammoilta olisi välttynyt.

Lapsi kertoi minulle ja opettaja puhelimessa lapsen vammoista. Katsoin ruhjeet, joita luulin itsekin pintanaarmuiksi ja hoidin tietysti niitä sen mukaisesti. Palovammat vaativat hieman toisenlaista hoitoa ja nyt kun palovammoja ei ole hoidettu asianmukaisesti, jälkikin on sen mukaista. Kuolion alkua suurimmassa palovammakohdassa ja haava onkin syvempi kuin luulin.

Lapsi raukka oli itse joutunut onnettomuuden jälkeen yrittämään hoitaa palovammaa, isä oli vain käskenyt laittaa rasvaa siihen. Pyysin jo viikolla kuvaa lapsen vammoista lapselta itseltään ja lapsi keksi selityksen, miksi ei  voinut laittaa ja nyt kun kysyin asiaa lapselta itseltään, hän väittikin ettei ollut niin sanonut minulle. Muka hankalassa paikassa, ettei voi ottaa kuvaa. Tosiasissa uskon, että isänsä on kieltänyt lasta ottamasta kuvaa ja laittamasta minulle. Lapsi kertoi miten oli puhdistanut haavojaan itse puhdistusaineella. ja kävi ilmi, ettei ollut muistanut pestä käsiään ennen sitä.

Jälleen isän olisi minulle asiasta ilmoittaa, mitä on käynyt ja millaiset vammat ja miksi. Opettaja oli ensimmäinen aikuinen, joka asiasta minulle kertoi. Ja lapsi itse.

Herää kysymys, onko isänsä todellakin niin julma, että olisi voinut itse ottaa raajasta kiinni ja aiheuttaa jotenkin vammat lapselle ja käskeä sitten lapsen kertomaan, että oli käynyt tapaturma? Sillä selittyisi lapsen mustelmat, jotka muistuttavat tosiaankin sormenpäiden aiheuttamia mustelmia. Jonkinverran olen niitä nähnyt.

Olen niin vihainen, koska palovamma pitää todellakin hoitaa, toisin kuin naarmut ja muut ruhjeet on parempi jättää rauhassa paranemaan putsauksen jälkeen ja niihin riittää ilmava laastari tai muu peite. Palovammaa pitää suojata sekä pitää kosteana, eikä päästää kuivumaan. Saakeli, ja nyt lapsi kärsii, jälleen.

Saakeli, isänsä olisi vastuullisena aikuisena ensinnäkin pitänyt hoitaa palovammaa, kuten aikuinen tekee sekä huolehtia palohaavojen suojaaminen oikein sekä rasvaus ja olisi jo pitänyt käyttää myös lääkärissä. Isä ei ole siis edes katsonut niitä lapsen vammoja tapaturman jälkeen, koska minulle selitti jälkeenpäin viestissä, että hän LUULI niiden olevan vain naarmuja. Saakeli sentään, minä luotin lapsen puheeseen sekä omaan nopeaan silmäykseen vammojen laadusta ja en osannut ajatella, etteivät todellakin olisi muita kuin pintaraapaisuja.

Täytyy sanoa, etten ole koskaan sellaista haavanpohjaa nähnyt aiemmin kuin mikä nyt sitten eilen oli ilmestynyt. Märkää ja valkoista katetta, jota nyt sitten monta päivää pitää pehmittää ja kuollut kate yritetään irroittaa myöhemmin viikolla. Tätä ei olisi tapahtunut jos ruhjeita olisi hoidettu heti alkuun kuten palovammaa hoidetaan. On siinä ollut lapsella tuskaisat hetkensä ja ihan itkettää lapsen puolesta, taas.

Ja just niin, minun pitää kyetä luottamaan lasten isään, että hän osaa ja kykenee huolehtimaan lapsistaan. Tämä ei ollut ensimmäinene eikä toinen eikä kolmas vaan sadas kerta, kun jotakin vastaavaa on isän huolehtiessa lapsista tapahtunut.

Isä ei välittänyt lapsesta, että olisi puetuttanut lapselle edes vaatteet päälle, jotka olisivat vähän suojanneet ihoa, jos jotakin tapahtuu. Vain pienet shortsit ja t-paita päällä. Kun olis vähintään pitänyt olla paksummat farkut ja huppari esimerkiksi päällänsä.

No, pitääkö minun oikeasti odottaa, että lapsi pääsee hengestään, ennenkuin isän ongelmat joku voisi tunnistaa. Ei, silloinkin voisi hyvinkin sanoa, että sattuuhan noita, tapaturmia lapselle ja yhtään ei kukaan osaisi edes epäillä isällä olevan jokin osuus asioiden kulussa ja huolimattomuudessa ja välinpitämättömyydessään. Ei, isähän on nyt todettu mallikelpiseksi isäksi, kuten pelkäsinkin.

Olen tietoinen näistä psykopaattien tavoista olla huolehtimatta ja olla välittämättä kenenkään turvallisuudesta, he syyttävät sitten muita omista virheistään ja jopa lapsia siitä, että mitäs tekivät ja mitäs menivät. Olen järkyttyneenä kuullut kokemuksia, miten lapsia on kuollut heidän ollessaan tuollaisen hullun hoidossa. kun tuommoinen ihminen ei kykene esimerkiksi huolehtimaan lasten turvallisuudesta mitenkään vaan altistaa lapsia jatkuvasti tapaturmille, koska vaarantajua ei ole tuollaisella ihmisellä ollenkaan. Olen sanaton,

ja nyt mietin sitä, että lapsen vammoja pitää hoitaa, siinä saattaa nyt mennä viikkoja ja miten isän luona tuo hoito onnistuu. Ei saa kastella, ja isähän ei välitä eikä ole saatavilla lapselle, kun hänen pitäisi sitten mennä esim. pesulle. Vammat pitää suojata ja ei se isä sellaista viitsi tehdä, koska ei ymmärrä. Pahimmillaan käy sitten niin, että joko isä pakottaa lapsen pesulle, välittämättä lapsen sanomisista, että vammat on suojattava vedeltä, tai sitten toinen ääripää on se, ettei lapsi sitten käy pesulla ollenkaan, koska ei osaa itse suojata vammoja vielä ja tarvitsisi aikuisen apua, jota isänsä ei kykene antamaan.

Minun on ihan turha edes keskustella siitä, että lapsi jäisi luokseni, kunnes palovammat on hoidettu. Isä kyllä osaa vakuuttavasti vakuuttaa, että hän hoitaa paremmin kuin minä, vaikka totuus onkin se, että joko tekee kaikkensa, jotta lapsi kokee kärsimystä enemmän tai sitten ei välitä ollenkaan ja jättää lapsen huomioimatta kokonaan.

Elän kurimuksessa, josta ei ole poispääsyä. Tähän kurimukseen ei ole ratkaisua, lapsen paras jää koko ajan sivuosaan ja minä elän hulluna huolesta. Tämäkin on todennäköisesti nyt sitten vain alkusoittoa jollekin, mitä sairas isä keksii omaksi ilokseen ja lasten päänmenoksi.

Jälleen lapsi kärsii, jo pelkästään siitä, että hänen vammojaan myös minä hoidin väärin, tietämättäni syvistä palovammoista. Hoidin lapsen ruhjeita siis naarmuina ja ihorikkona, joissa jo oli rupi päällänsä eli näyttivät olevan vain laastarin tarpeessa. Voi apua, eli nyt ymmärrän opettajan puheen siitä, mitä hän tarkoitti pahoilla ruhjeilla. Miksi hän ei ohjannut lasta vaikka terkkariin? Miksi lapsi ei voinut lähettää minulle kuvaa vammoistaan? Miksi isä ei kertonut minulle, mitä on tapahtunut lapselle ja että oli palovammat tulleet tapaturmasta? Isää on nyt vastuutettu kertomaan myös minulle kaikesta siitä, mitä lapsille tapahtuu isäviikoilla, isä ei nyt jälleen kerran tehnyt kuten oli sovittu.

Ja kaikkein huvittavinta tässä kurjassa tilanteessa on nyt se, että isä syyllisti minut teksiviestein lapsen palovammojen hoidon viivästyksestä. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, kuten isä viestiin laittoi. Mistä olisin voinut tietää? Isä oli paikalla tapaturman sattuessa.

Ai kaakeli kun sieppaa taas niin vietävästi.