Lapsilla on geeninsä, lihominen on ongelma.

Heidän ollessaan pienempiä ongelmaa ei ollut, he liikkuivat paljon, söivät terveellisesti ja säännöllisesti kuten pitääkin.

Jo ennen eroa sitten sitten ongelmat alkoivat ristiriitoina lasten isän kanssa jopa lasten syömisistä. Isällään oli tarve hallita myös tuo syömäpuoli sekä hän lahjoi lapsia herkuilla jo silloin sekä palkitsi huonoa ja epätoivottua käytöstä karkeilla ja muilla herkuilla. Riitoja oli usein tämänkin tiimoilta, jokainen päivä oikeastaan.

Isä siis otti minun palkkani omalle tililleen ja yleensä en tuon vuoksi päässyt kauppaan, koska tilillä ei ollut rahaa. Isä sitten kävi kaupassa ja toi sieltä aina vaan pitsaa, hamppareita, limsaa mehuja ja karkkeja sekä kaikkea sellaista epäterveellistä, mitä ei silloin pienille ja vauva,-ja taaperoikäisille voinut edes syöttää.

Usein riidan jälkeen sitten isä suostui minulle tilille laittamaan rahaa, jotta pääsin hakemaan puuttuvat ruokatarpeet ja esimerkiksi vauvan vaippoja, joita isä ei ostanut, kuten ei myöskään minun kuukautishygieniaan tarvittavia juttuja.

Samaa lahjontaa sitten ruuan muodossa harrasti myös lasten isän äiti, lasten kiukkuinen ja ilkeä mummo, joka yritti ruuilla lahjoa lapsia pitämään itsestään ja loukkaantui aina, kun lapsille ei herkut tai hänen mössöt maistuneet ja sitten kun lapset olivat yksin mummon hoidossa, mummo pakotti lapset istumaan pöydässä niin kauan, kunnes olivat syöneet sen mitä mummo tarjosi. Lisäaine,-keinotekoinen sokeri ja epäterveelliset muut einekset olivat vieraita lapsille, ja usein he kärsivät mummon luona päänsärystä ja ripulista siellä oltuaan hoidossa. Joksus jopa oksensivat kun tulivat sieltä.

Tänään samat ongelmat jatkuvat. Lapset ovat oppineet syömään tunteisiinsa. Vaativat minulta samoja herkkuja kuin mitä isänsä tarjoaa jokainen päivä omilla viikoillaan. Pitsaa, karkkia, hamppareita, ranskalaisia ja nakkeja ja makkaraa sekä muita eineksiä.

Itse en ole koskaan suostunut näitä vapaa-ehtoisesti lapsille tarjoamaan, muutaman kerran vuodessa korkeintaan ja nakkisoppaa tai kastiketta aikanaan kyllä tein, mutta lasten ollessa pieniä tiedostin makkaroiden ja nakkien nitriitti,-ym. vaarat ja oma herkkyys lisäaineille on estänyt myös näiden tuotteiden käytön säännöllisesti.

Lapset kysyvät minulta lähes jokainen oma viikkoni, miksi en osta sitä tai tätä herkkua heille, kun isäkin ostaa heille aina niitä. Kerron jokainen kerta heille, etten osta, koska saavat niitä runsaasti isänsä luona ja ne ei ole terveellistä syötävää ollenkaan.

Lapset siis olivat minun hoidossani avioliiton aikana, siihen asti kunnes isä alkoi puuttua lasten syömisiin herkkujen ja muun epäterveellisen muodossa. Tuolloin lapset olivat vielä normipainoisia, siis ennen kuin isä alkoi puuttua lasten ravitsemukseen omien mielihalujensa mukaisesti. Ja riitaa tuli lähes jokainen päivä lasten syömisistä.

Isä syytti ja syyllisti minua siitä, että estän kaiken kivan hänen ja kanssa. No, herkutteluissa ei olekaan mitään, mutta kun jokainen päivä, ja useamman kerran saman päivän aikana pitää herkutella kuukausitolkulla niin eihän siinä ollut mitään järkeä. Yksi lapsi toisensa jälkeen alkoi pyöristymään. Liikkuminen lasten kohdalla säilyi ennallaan jonkin aikaa, sitten alkoi tulla yhden jos toisenkin lapsen kohdalla eteen se, että alkoivat kasvaa enemmän leveyttä kuin pituutta ja siitä seurasi omat ongelmansa jokaisen kohdalla. itsetuntoa alkoi syömään se, ettei enää mahtunut samanlaisiin vaatteisiin kuin muilla, ja oli kova kolaus yhdellekin nuorelle aikanaan, kun joutui aikuisten osastolta ostamaan vaatteensa. Ja kun peili ei kertonut totuutta, hän kuvitteli edelleen olevansa pieni ja sirpasakka kooltaan. Kehonkuva oli vääristynyt pahoin ja ainakaan itse ole kenellekään hennonut sanoa, että on liian lihava ja pitäisi jotain tehdä muutakin syödä. Syömisiin olen puuttunut, siis omilla viikoillani niin, etten osta epäterveellisiä asioista, en osta herkkuja tai muutakaan, mikä edesauttaisi lihomisessa.

Tämä vain vaikeaa, koska isän luona tänäänkään ei kiinnitetä huomiota lasten syömisiin. Huomaan sitten omien viikkojen alkupäivinä, kuinka lapset kärsivät hiilarihimosta, sokerihimosta, kunnes se menee päivien myötä ohi. Sitten kun lapset saavat omaa rahaa viikkorahojen muodossa, ne menevät heillä syömisiin eli isommat osaavat mennä hampparille, pienemmät ostavat kilokaupalla karkkia ja vaikka kuinka yritän puhua rahan järkevästä käytöstä ja säästämisestä, himo karkkiin ja herkkuihin iskee ja on pakko tuhlata karkkiin rahat.

Nyt olen kuitenkin saanut todistettua senkin, että kun lapsi asuu luonani kokoaikaisesti, hänen painonsa normalisoituu, kaikenlaiset ruuan mieliteot ja himot väistyvät ja olo kohenee. Verikokein määritettyjä vitamiinipuutteita on saatu korjattua ja elinvoima senkin myötä on kohonnut.

Sitten taas ne lapset jotka, vaihtavat kotia vuoroviikoin, kärsivät suuresti myös ravinnon kahtalaisuudesta ja erilaisuudesta kahden kodin arjessa. Isän luona ei ole olemassa ruoka-aikoja, isä edelleen laittaa liian suuren annoksen isoille lapsille ja pakottaa syömään lautasen tyhjäksi. Ja ruoka on mitä on siis siellä tänäkin päivänä. Jokailtaiset hampparit, ranskalaiset, ja muut herkut kuuluvat isän perusruokiin ja totuus on kuitenkin, ettei niitä pitäisi edes kuukausittain syödä niiden epäterveellisyyden ja suuren energiasisältönsä vuoksi. Isä juottaa lapsille limsaa ja mehuja sekä tekevät itse sodatreamilla juomaa, joka taasen kuluttaa lasten hampaita, joilla on vuosia ollut ongelmia hampaiden reikiintymisen kanssa. Tätäkään ongelmaa ei lapsilla olisi, mikäli asuisivat vain minun kanssani.

Vanhimmilla lapsilla ei ole reiän reikää, mutta näillä lapsilla jotka ovat isänsä hoteissä puolet ajastaan, on ollut suuria ongelmia hampaiden reikiintymisen kanssa ja vaikka itse kuinka huolehdin säännöllisestä ja terveellisestä ravinnosta ja ajoista, se ei riitä kun isällään vastaavasta ei välitetä.

Jälleen olemme tilanteessa, jossa osa lapsista lihoaa eli kauniisti sanottuna kasvaa leveyttä enemmän kuin pituuskasvu riittää korjaamaan. Nyt jo d-kokoiset vaatteet ja ennen tämäkin lapsi oli hyvin hoikka ja solakka. Epäterveellinen ravinto isän luona ja epäsäännölliset syömiset eivät korjaannu pelkästään minun viikoilla. Siihenkin tarvittaisiin molempien kodin panostus, mutta asialle ei ole mitään tehtävissä ja lapsi kärsii itse. Ja isä ei ymmärrä, koska nauttii herkuista itsekin ja kärsii itsekin ylipainosta.

Kohta joudun lopettamaan suoran viikkorahan antamisen lapsille, koska en voi hyväksyä sitä, että lapsi käyttää rahansa pelkkään karkkiin. Se olisi ihan ok muutoin, mutta kun isällään isä kantaa kotiin useita pusseja karkkeja viikon aikana. Minun luona ei ole enää sitten varaa herkutella yhtään.

Ja totuus on sekin, etten voi lapsia pitää nälässä, eli on heidän kuitenkin syötävä minun luonani. Nykyisin ennen kaikkiruokaiset lapset on alkaneet nyrpistää nenäänsä tavalliselle kotiruualle ja se tuottaa minulle ongelmaa, kun teen jotakin ennen lasten herkkuruokaa, he ei vät enää syö sitä ja sitten korvaavat nälkänsä leivällä yms. Sekään ei ole oikein, en vain suostu lähtemään mukaan isänsä tapaan herkutella jokainen päivä epäterveellisyyksillä.

Osa lapsista liikkuu ja urheilee, se ei kuitenkaan riitä pidemmälle elämää katsottaessa. Ja nyt on myös ongelmana se, että ainakin yksi teini on alkanut kieltäytyä herkuista isänsä luona ja kärsii siellä selvää nälkää, kun ei hän saata enää herkkuja syödä. Alipaino uhkaa ja kehitys sitä myöden häiriintyy sekä kasvu hidastuu.