Lapset on lapsia, joo. Vaan, voisiko aikuiset edes hieman vahtia sitä, mitä keskenään tekevät kenties?

Lasten isän uuden vaimon kotona ei ole näköjään minkäänlaista valvontaa, lapset saavat elää kuin elot pellossa siellä ja nytkin yksi lapsista tuli päänsärkyisenä ja mustelmilla meille, kun olivat exän vaimon lapsen kanssa leikkineet jälleen toistensa hakkaamista. Meillä on sääntönä, ettei toiseen kosketa, ei edes leikillään satuteta toista siellä sitten on tällainen vahingollinen leikki, josta lapsi kertoo minulle. Viimeksi oli exän vaimon lapsi heitellyt suuria jääpalasia oman lapseni päähän ja oli kuulemma tullut itku. Eikö hemmetti kaksi aikuista kykene vahtimaan edes hieman lasten perään vai pitääkö jotain sattua pahasti, ennenkuin naikkonen itse tajuaa miten lapset siellä kohtelevat toisiaan. Itselleni tuollaiset lapsen kertomat alkaa riittää, kivikaudella kivitettiin toisia, ei enää nykyajalla edes leikin vaarjolla. Häpeäisit sinä vanha nainen, kun et osaa lapsia kasvattaa reiluuteen ja vastuuntuntoon. Ei ole kovin vastuuntuntoista antaa lasten tietentahtoen leikin varjolla opetella pahoinpitelyä ja toisen satuttamista antamalla heitellä isoilla jäämohkäleillä toista päähän! Häpeä ja herää pahvi. Vai etkö tiedä, mitä lapsesi puuhaa selkäsi takana? Sekin on mahdollista, lapset osaavat olla aikuisen edessä pieniä enkeleitä, mutta  heti kun silmä välttää, piru ottaa vallan.

No, tuon edellisen seurauksena minä nyt tässä epätietoisena mietin, vienkö lapsen lääkäriin kahden päivän päänsäryn vuoksi ja tänään ei kyennyt lapsi kouluun, koska kipu kovaa ja huono olo. Mitä sitten kerron? Joo, lapsi ollut isällään, en tiedä mitä on tapahtunut lapselle, päähän koskee jo toist päivää? Ei kuumetta, ei vatsatautia, ei näkyviä flunssan oireita.

Ja kun en voi isälleen edes soittaa ja kysyä, mitä lapselle on tapahtunut hänen luonaan. Sen tiedän, että vaihtopäivänä isä on jälleen ollut vihainen ja huutanut jaa raivonnut lapsille tuntemattomasta syystä. Lapsi kieltää kokeneensa fyysistä väkivaltaa missään muodossa, paitsi kertoo niistä jäämöhkäleiden heitoista ja oli sattunut niin paljon, että oli itku tullut.

Epätietoisuus jälleen kalvaa minun mieltäni. Mitä teen? Mitä jos lapsella onkin vain flunssa, migreeni tai tai mitä jos onkin saanut aivotärähdyksen tai jonkin muun kallovamman päähän heitetyistä jäämöhkäleistä?

Yhteyttä en voi myöskään ottaa exän uuteen neikkoseen kysyäkseni mitä siellä on tapahtunut.

Vaikeaa arpoa, mitä oikein on tapahtunut ja voinko edes uskoa lapsen tarinointia? Mitä jos onkin jotain käynyt, kuten silloin vuosia sitten yksi lapsista oli jäänyt auton alle pyöräillessä lasten ollessa isäviikoilla ja minulle ei asiasta saanut hiihkua sanallakaan, isä oli kieltänyt. Tosin lapsi sitten kertoi asiasta ja hirveä haloo sitten syntyi, kun kysyin isältä asiasta. Lapsi joutui kärsimään kivuista luonani, kun ei saanut kertoa mitä oli käynyt kunnes sitten avautui.

Joo, ja nyt tiedän isän todellakin laittaneen lapsen omalle asialle lapsen (isän ostaman) pyöräasian kanssa. Isä oli todellakin itse pyytänyt lasta pyytämään minua myymään pyörä. Tuollaiset asiat nyt on vain aikuisten keskenään sovittavia juttuja, ei lasta laiteta asialle. Mutta, nyt on onneksi tähänkin ongelmaan mahdollisuus saada muutos, jottei lasten tarvitse toimia viestinvälittäjinä isoissa ja pienissä asioissa.

Ja lisää ongelmia, niitä joiden ei edes pitäisi olla ongelmia. Yhden lapsen harrastustarvike. Oleellinen, hyvin oleellinen. Vuosi sitten hankin kaiken tarvittavan ko. lapselle, maksoin myös asiaankuuluvat maksut koko edellisen vuoden. Nyt oli yhden tarvittavan pakollinen uusinta, koska käytössä kuluu. Isä on ollut lapsen kautta tietoinen ainakin, tosin normaali terveellä tavalla ajatteleva aikuinen ymmärtäisi itsekin hankkia rikki menneen tilalle uutta, vaan ei tämä ex. Hän ei ymmärrä, ei näe lapsen tarpeita tai edes välitä lapsen tarpeista. Monta kuukautta on lapsi sinnitellyt käyttökelvottomalla tarvikkeellaan, olen itse nähnyt uusinnan tarpeen jo pitkään ja olen odottanut, että isä ymmärtäisi ihan itse asian hankkia. Enää en voinut katsoa lapsen kärsimystä vierestä ja kävin hankkimaassa uuden tarvikkeen, joka olisi ollut isän vuoro vähintään hankkia. Viestiä en voinut jälleen isälleen laittaa asiasta, koska hänellähän ei ole koskaan rahaa 600000 vuosituloillaan, ei lapsille ole varaa. Minun toimeentulotuesta nyt sitten hankin isän kirjoilla olevalle lapselle jälleen sen mitä hän tarvitsee, kuten ennenkin. Nyt vain toinen lapsi jäi ilman sitä mitä tarvitsisi kevään tullen ja tas sitten säästän. Omista kengistä ei jälleen tarvinne välittää, talvikengistä sitten suoraan avokkaisiin, kun lumet sulavat. Välimallin kenkiä en minä tänäkään vuonna saa, koska lapset menevät edelle kaikessa.

kiukku, viha, epäusko