Jaaha, tunnelmat on jälleen semmoisia, että huh heijaa vaan.

Viimeksi tunnelmien ollessa tällaisia meillä, ex suunnitteli siis muuttoaan ja lapset reagoivat tietty sitten sen mukaisesti myös minun luona. Ja nyt näyttää pahasti siltä, että jälleen ex suunnittelee jonkin pommin tiputtamista tähän talouteen.

Olen itse vihainen juuri nyt, niin vihainen että itkettää ihan. Olihan tuossa jo jonkin aikaa hyvinkin mukavaa perhe-elämää. No, tunteet liikkuvat juurikin, murrosikä alkaa jälleen putkahdella osalla lapsia esiin, ja se tuo nyt jälleen omat haasteensa elämään, jokaisen.

On vaan kumma, etten pääse irti exästä sitten mitenkään. En taas voi keskittyä mihinkään, kun mieleen hiippailee jälleen pelko mitä kohta jälleen tapahtuu exän taholta. Mitään hyvää sieltä suunnasta ei ole koskaan ennenkään kuulunut, miksi nytkään. Voisin olettaa lasten jo lasten tietävän isänsä suunnitelmat, he eivät vain saa kertoa niitä kelleen. Niinkuin viimeksikin ja lasten käytös oli silloin jotakin todella kummallista ja ihmetystä aiheuttavaa. Niinkuin nytkin.

Oma tasapainoni, heiveröinen sellainen on jälleen horjunut, yksi hetki, yksi tilanne, ilme, ele, sanat. Ja taas mennään ja lujaa alaspäin. Omat kokemukseni eivät jätä rauhaan jälleen.

Toivoisin itsekin niin, että voisin oikeasti keskittyä omaan elämääni, ilman että pitää miettiä jatkuvasti tuota exhirviötä, tällainen on ihan kauheaa. Kun lasten jutut voisikin normaalisti hoitaa ja sopia, mutta ei. Pientä yritystä ilmoilla. Tai sitten ei.

"xxxxxx tarvitsee pyöräilykypärän" (minä)

"Ok..voin hakea koulunjälkeen jos xxxxxxx tulisi mun luo käymään.varmaankin on pyörällä koulussa" (isä)

"xxxxxxxxllä on koulua kolmeen ja sitten on harkat päälle. Onnistuuko niin, et jos hakisit xxxxxn harkoista ja kävisitte sen jälkeen?" (minä)

"Mul xxxxxxxn huoneen remppaa ja maalausta illalla joten töitten jkl aatelin heti mut voithan säkin hakee jostain. 20e saa varmasti ihan hyvän" (Isä)

"Ehdit sitten omilla viikoillas käydä sen kypärän hankkimassa." (minä)

Eli mitä tuossa taas tapahtui? En ymmärrä. Lapsella oma aikataulu ja kun ei sovi isän aikatauluun niin siirtää jälleen kerran hankinnan minulle. Ei onnistu. Ei tällä kertaa. Kyseinen lapsi kuitenkin isänsä kirjoilla, joten luonnollisesti tuokin hankinta on isänsä heiniä. Olen edelliset pyöräilykypärät kaikille lapsille jo kertaalleen, useampaan kertaan hankkinut. Nyt on isän vuoro kantaa vastuutaan, jota on paennut jokaisessa asiassa vuosia.