Työhaastattelu, tänään. Huh. kovin nopealla aikataululla ja työ semmoista, jota olinkin miettinyt ja vieläpä niin, että se on sen max 4 tuntia päivässä ja saan tarvittavat joustot lasten ja itseni asioiden hoitoon arjessa.

Apu, jonka lapset tällä hetkellä saavat on tuonut jo nyt kovin positiivisia vaikutuksia. ja nyt vielä pelkoni tuon avun loppumisesta jää pois, vain pintaa on muutaman kuukauden aikana raapaistu ja siinä ei ole edes murto-osaa lasten ongelmista.

Nyt sitten jälleen olen itse koetuksella. Miten jälleen kerran joudun yrittämään yhteistyötä exän kanssa. Miten toimia itse toisin? Kun kaikki ohjeet ja muut neuvot jo kokeiltu vuosien aikana ja ne eivät ole tuottaneet tulosta ja tilanne on edelleen sama, kuin olisimme eilispäivänä eronneet. Eli yhtä tulehtuneet on välit ja vaikka olenkin itse kaikkeni yrittänyt, se ei ole riittänyt eikä tuottanut minkäänlaista yhteistyötä lasten asioissa. Kiusanteko on jatkunut aina vaan exän taholta.

Nyt näihin asioihin on onneksi puoleettomat silmät, ulkopuoliset. Olen itse hieman varuillani exän suhteen, silmänlumetta ja vieraskoreutta sekä loistavaa näyttelyä. No, ihan sama, koska lapset siitä hyötyvät ja se onkin tarkoitus. Lasten elämän kohentaminen molemmissa kodeissa.

Kuinkahan kauan ex jaksaa esittää? Sitä hyväisärooliaan, kiillottaa kruunuaan minun kustannuksella? Kuinkahan lasten manipulointi tulee näkyville, jos tulee. Se on nyt alkanut, huomaan lasten puheista ja käytöksestä minua kohtaan. On kovin raskasta kohdata ylimielisiä lapsia, jotka puhuvat isänsä suulla minulle. Ole tuon ennenkin kokenut.

Isompien kanssa selvisin jotenkin siitä loputtomasta ylimielisyydestä, järjettömästä vihasta, jota isänsä puheillaan aiheutti minua kohtaan. Enää en tosin jaksaisi käydä samaa läpi näiden nuorempien lasten kanssa.

Yksi lapsista kielsi minua puhumasta eräästäkin asiasta, ongelmasta niiden ihmisten kanssa, jotka nyt ovat apuna tässä hankalassa kahden kodin tilanteessa. Osasi taitavasti kääntää oman toimintansa minun viaksi ja syyksi. Sekä kaiken lisäksi ilmoittaa minulle, kuinka minä teen hänen mielestään ongelmia pikkuasioista, ja kieltää sitten ottamasta asioita esiin. Ristiriitaista ja inhottavaa ja tuo syytös, että minä teen pikkuasioista ongelmia, on ihan isänsä suusta tullutta soopaa. Viimeisimmässä episodissa tämän muksun kanssa, muksu itse ei lopettanut vaatimuksiaan, jänkkäsi vaikka kuinka käänsin rautalangasta ja vaikka kuinka perustelin kieltoani. Siltikin, hän ei osannut lopettaa, ei edes vaikka pyysin lopettamaan kääntämisen ja vääntämisen. Sitten tulikin jo v...tuilua.

Hieman pelottaa, millaisina lapset seuraavan kerran luokseni tulevat. Jatkuuko sama ylimielinen käytös ja halveksunta? Toivottavasti ei.