Mukava ajatus, ei mitään yhteyttä exään. Ei lasten asioissa siis, edes.

Oma elämä helpottuu, mieli saa levätä. Ei tarvitse sietää kiusantekoa missään muodossa, kovin lohdullinen ajatus siis.

Saan päästää irti täysin, pääsen elämään täysin omaa elämääni. Ihanaa.

Vuosien aikana olen tehnyt voitavani, laihoin lopputuloksin ja oma pää on ollut hajoamispisteessä jokainen kerta, kun jotakin lapsiin liittyvää on pitänyt yrittää sopia, tuloksetta. Yhteistyövanhemmuus on mahdotonta ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, ettenkö olisi itse yrittänyt. Kyse ei ole siis minusta ja minun kyvyttömyydestä toimia, yrittää. Olen tehnyt parhaani ja kun se ei riitä, niin se ei riitä.

Olen kovin onnellinen, etten ole lasten kanssa enää yksin heidän ongelmien kanssa. Toivon niin, että lasten arki ja juuri ennenkaikkea jokaisen omat tarpeet tulevat jatkossa tietoon, lasten elämässä moni asia muuttuu positiivisesti, kohti normaalia lasten ja nuorten elämää.

Minä voin vapauttaa osan itsestäni pohtimaan ja tekemään omaan elämään liittyviä muutoksia, voin alkaa kulkemaan elämässä eteenpäin, eikä niin, että junnaan elämäni kanssa paikoillaan, tai kuljen takaisin ja taannun, kuten vuosien aikana on tapahtunut.

Olkoon sitten niin, exän ajatusmallin mukaisesti, että minun onni ja ilo ja pärjääminen on häneltä pois. Hassua, miten olen näihin päiviin saakka ollut kiinni, hyvin virheellisissä exän minulle iskostamissa ajatusmalleissa myöskin, enkä ole itse edes ymmärtänyt asiaa.

Turhaan kannan vastuuta exän asioista, kuten olen tähän asti tehnyt ihan tiedostamatta. Side katkeaa yksi säie kerrallaan ja sitä mukaa minun on todellakin helpompi jo ihan fyysisestikin hengittää. Ex ei koskaan voinut sietää sitä, että minä olin elämässäni edes harvoin onnellinen, pärjäävä, iloinen, aikaansaava jne.

Ja jatkossa todellakin aion olla kaikkea sitä, mitä hän ei minussa voinut sietää, hän ei hallitse minua enää millään tasolla. Se on poissa, ainakin suurimman osan aikaa.

Minulla on oikeuteni omaan onneeni, omaan elämääni, itseeni. Ja ei tarvitse välittää siitä, mitä mieltä joku ex on.

Ja vaikka nyt ex kohdistaakin lapsiin ikäviä asioita, lapset eivät ole yksin asioidensa kanssa. Heillä on myös isän luona jonkinlainen apu, turva. Kunhan vaan eivät joutuisi esittämään isän luona, että kaikki on hyvin, kun siellä ei ole oikeastaan mikään hyvin. Paitsi ne kuuluisat kulissit.

Voin vihdoinkin olla välittämästä exästä, hänen kiusaamisesta, joka ikävä kyllä kohdentuu aina lapsiin ja sitä kautta minuun. Lasten huolet, minun sekä heidän omansa tulevat vihdoin kuuluviksi, näkyviksi ja niihin tulee muutos.

Minä pääsen miettimään myös omaa tulevaisuuttani, ei tarvitse elää jatkuvassa umpikujassa, uskon löytäväni itselleni sen oman juttuni työn tai opintojen muodossa, saan keskittyä myös olemaan äiti, kumppani miesystävälle, ja paljon muuta uutta, mikä elämästäni on jäänyt pois avioliiton vuosina.

Odotan kovin, että löydän itseni jostakin, osa kerrallaan palautuu takaisin ja joskus voin olla kokonainen oma itseni. Yritän siis kovasti toipua, vihdoin ja viimein. Pääsen elämään elämää, ilman pelkoa exän kostosta, exän toimista ja turhista syyttelyistä.

Kysymysmerkki, joka on mielenkiintoinen ja kiinnostava. Minun elämä siis. Äitiys on ja pysynyt minussa, vaikka kaikki muu onkin tuhottu. Äitiyden lisäksi on olemassa minä, minun elämä, johon en ole päässyt kiinni, ja vihdoinkin tiedän, että asioilla on tapansa järjestyä, muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin luottaa siihen ajatukseen.

Aurinko paistaa kilpaa tällä hetkellä minun hyvän olon kanssa. Käsittämätön tunne, jollaista en muista ihan heti kokeneeni, ehkä joskus lapsuudessa oli tunne jostakin mukavasta, mieluisasta asiasta. Alan elää omaa, omannäköistä elämääni, vihdoin.

Yksi asia kerrallaan. Oma mieli on vihdoin päästänyt irti paljosta taakasta, jotka on rajoittaneet elämääni ihan valtavasti. Monesti olen lyhistynytkin painon alle, luovuttanut monta kertaa. Koko ajan olen kokenut elämän olevan vain yhtä taistelua, ilman mahdollisuutta valita, tyhjyyttä ja toivottomuutta. Se taitaa nyt olla ohi, en ole yksin enää.

Myös minun elämässä voi olla mahdollisuuksia, toivoa, iloa ja onnea. Samoin lasten.