Pitkiin aikoihin en ole miettinyt näin, jokin on jälleen vapautunut minussa. Jokin semmoinen, mikä on pitänyt pitkään otteessaan. Koen olevani jälleen uudella tavoin vapaa, voin hengittää taas hieman vapaammin. Uskomattoman hyvä tunne kerrakseen ja se on totta.

Ilo vapaudesta, Minulla on lupa moniin asioihin, mihin ei ennen ollut. Jokaisella on tästä lähtien se sama lupa, oikein kannustan perheenjäseniä samaan vapauteen. He eivät ole sidottuja, vaikka ovatkin, mutta ei minun luona.

On uskomaton tunne koea olevansa vapaa. Vapaa tekemään mitä haluan, missä haluan ja milloin haluan. Nyt kun vielä keksin nuo asiat, iik. Maltan odottaa kuitenkin, elämä todennäköisesti tulee vastaan ja auttaa minua siinä, sitten kun olen valmis kohtaamaan uusia asioita.

Vapaa, vihdoinkin minusta tuntuu siltä. Saan kokea niin, saan olla iloinen. Minulla on lupa ja oikeastaan velvollisuuskin siihen.

Yksi syy lähes kaikkeen rajoittavaan elämässäni on ollut ex. Jopa liikkuminen pois kodista on ollut vaikeaa exän takia. Kun olen alitajuisesti tiennyt, että hän edelleen seuraa minun liikkeitäni ja urkkii minun elämääni ihan kuin kuvittelisi omistavansa minut. Siinähän kuvittelee, kytätköön vaikka maailman tappiin asti. Ei kiinnosta enää. Esittäköön luulojaan ja kuvitelmiaan vaikka kelle, itse tiedän totuuden omasta elämästäni. Olkoon kateellinen ja olkoon mitä tahansa, minun velvollisuus ei ole miettiä tai elää niinkuin hän kuvittelee oikein olevan. Tehköön itsensä myöhemmin naurunalaiseksi, kun selviää miten kuvittelee asioita ja luulottelee.

Jos kokee, että minun onni on häneltä pois niin siitä vain. Ei minun tarvitse siitä välittää tippaakaan. Elämäni jatkuu kuitenkin, Nyt uskallan opetella elämään, Olkoon ex kateellinen, mustasukkainen, vihainen, onneton, ja kuvitelkoon omistavansa. Ne on valheita. Jos ei kestä toisten hyvää oloa, ei ole minun ongelma ja enää ei ole mahdollista sekään, että pääsisi tekemään asioista minun ongelmia.

Erot kahden kodin elämässä tulevat tästä lähtien vain korostumaan entisestään. Hyvä niin. Ei tule epäselvyyksiä siinä asiassa ainakaan, kummassa kodissa toimitaan rakkaudesta ja kummassa kodissa vihamielisyydestä käsin.

Yksi iso ongelma on syyllistäminen ja syyllistyminen, asioista joihin nuo tunteet eivät kuuluisi. Syyllistymiseen ei ole todellista aihetta, ja toisten syyllistäminenkin on turhaa, meillä on vain pinttynyt tapa tuollaiseen käytökseen ja sehän ei ole tervettä ollenkaan.

Positiivisten asioiden kanssa olen ikäänkuin vieraalla maaperällä. Aiemmin itseäni on estänyt kokemani suuri syyllisyyden tunne, sekä se etten ole ansainnut mitään hyvää elämääni. Samoin minulla on oikeus myös hyviin asioihin kuin kaikilla muillakin,