Miksi?Miten?

Kaupassa innostuin edullisesta kukkasesta, siis normihuonekasvista. En ajatellut asiaa sen enempää. halusin juuri sen kasvin, osaksi koska sellainen on ollut lapsuudenperheessä, mutta myös myöhemmin omassa kodissa. Tuo samanlainen huonekasvi aiheutti minussa ihan uskomattomattoman pelon, muistot ja takaumat. Mielikuvitukseni pääsi valloilleen oikein todella, ja hetken jo mietin olenko todellakin niin vainoharhainen.

Vanhat kokemukseni ne sieltä puhuivat karua kieltään. Ja tuo hankkimani huonekasvi oli tällä kertaa osasyy siihen, että mä jo melkein tosissani kuvittelin asioita menneestä tähän päivään.

Pääsenkö ikinä jaloilleni, niin että mä oikeasti hallitsen elämääni, eikä ex, joka pulpahtaa menneestä muistuttamaan olemassaolostaan?

Pääsen, haluan päästä. Irti menneestä, niin ettei se koskaan saisi minua pois tolaltani.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Muutaman viikon takainen ajatus, kukat löysivät paikkansa ja nyt hieman skeptisesti suhtaudun niihin. Koska, kaikki elollinen tuntuu kuolevan käsissäni, siis kukkaset. Joko kastelen liikaa tai liian vähän? Nuorempana olin parempi hoitamaan kukkasia, joskus kotini oli kuin viidakko, kymmeniä kukkia siellä täällä.

Nyt en saa pidettyä hengissä puolta vuotta yhtä kasvia. Tahtoisin kotini viidakon takaisin, pidin ennen kukista. Pidän toki tänäänkin, mutta on turhauttavaa, kun mikään kasvi ei elä hoidossani puolta vuotta kauempaa. Saisinpa viherpeukaloni takaisin jonakin päivänä?

Hain toisen kerran elämäni aikana toimeentulotukea. Viimeksi sen hakemiseen kului 6 tuntia pyöreästi kaikkine hankaluuksineen. Nyt tällä toisella kerralla aikaa meni vajaa kolme tuntia. Itse hakemuksen täyttää todella nopeasti, mutta sitten ne liitteet ja tositteet. Valokuvaa ja liitä hakemuksen liitteeksi. Ja sitten näköjään käsittelyaika on kelassa mitä on. Kun ensimmäinen päivä maaliskuuta laitoin hakemuksen, liitteitä voi toimittaa vielä 11.3 asti eli ratkaisu tulee vasta tuon päivän jälkeen. Ja kun maksoin vuokran, johon jouduin lainaamaan puuttuvat 40 euroa toisaalta, tilille jäi 1 euro ja sillä minun pitää nyt pärjätä yli tuonne 11.3 jälkeiseen aikaan. Oliko toimeentulotuessa jokin tietty aika, jonka aikana pitäisi hakemukset käsitellä`? No, ihan sama, eurolla ei voi pärjätä. Ahdistaa hieman tuleva kevät ja kesä taloudellisesti. Miten saan varani riittämään tuleviin ylppäreihin? Lahjaa en voi lapselleni edes harkita antavani, kun jo pelkkiin tarjottaviin uppoaa useampi satanen, samoin lasten juhlavaatetukseen.

Aikanaan sovimme, että rippijuhliin hankittu vaatetus menisi sitten myös valmistujaisissa. Ja tilanne on nyt sellainen, ettei samaa vaatetta voi enää todellakaan käyttää, se on jo useissa juhlissa käytetty ja näytetty ja muokkaamallakaan siitä ei uuden veroista saa. Muilla on jäänyt kasvun myötä pieniksi ja osalla ei ole edes kunnon vaatetusta. No, lasten isä on hyväisä -esitysmoodissa, joten toivon, että hänen kukkaronnyörinsä heltiäisi omien lastensa tarpeisiin, kuten sitten myös harrastusasioiden ja muunkin elämän suhteen. Jotakin myönteistä on jo vuosien kieltäytymisten jälkeen onneksi tapahtunutkin. Hyvä niin. Isä mukisella maksoi mm. luonaan asuvien lasten harrastuskuluja, toki yritti ensin niitä maksattaa minulla.

Lasten etu onkin, jos ja kun isänsä jaksaisi nyt esittää mahdollisimman pitkään hyväisä-rooliaan. Huutamista ja ilkeää kohtelua sekä epäreilua ja epätasa-arvoista kohtelua se ei silti ole estänyt lasten puheiden mukaan.

Isä omien sanojen mukaan käyttää lapsia esim. lomalla. Oli vanhimmalle muksulle niin sanonut, kun oli tätä lemmikkivahdiksi vaatinut. Ei puhettakaan siitä, että tämä vanhin olisi päässyt isän mukaan, kuten niin monta kertaa aiemmin tuo nuori on pahoittanut mielensä isänsä käytökseen häntä kohtaan. Ei minulle tulisi mieleen jättää ketään lapsista pois yhteiseltä reissulta, minkään syyn varjolla. Mutta näin isä kohtelee joka asiassa eriarvoisesti lapsiaan. Yksi saa melkein kaiken ja muut ei mitään. Tosin tämä yksi on myös saanut tuta isänsä hylkäämistä, kun ei ole alistunut isän toiveisiin ja tahtoon ja sen vuoksi kärsinyt itsekin. Ja tällä hetkellä näyttää, että samainen lapsi on alkanut oppia isän luona toimimaan niinkuin isä haluaa, ei niinkuin on lapselle itselleen paras, koska siten lapsi itse pääsee isänsä kanssa helpoimmalla. Ei tarvitse pitää kiinni omista oikeuksistaan ja puolustella omia juttuja isälle. ja kokea hirmuista syyllisyyttä omista asioista.

Lasten ääni onneksi alkaa tulla näkyväksi, se lapsen oma elämä. Kiitos siitä. Lapsen näkökulma omaan elämäänsä. siinä onkin haastetta sitten kerrakseen. Ja olen itse hyvin tyytyväinen siihen, etten yksin kanna lasten näkökulmaa tietäen, etten voi heitä auttaa missään sellaisessa asiassa, mikä liittyy isän luona olemiseen ja isän kotiin. Omat odotukseni ovat korkealla lasten hyvinvoinnin parantumisen suhteen. Tosin jo nyt huomasin, miten heidät on isänsä toimesta jollakin lailla saatu hiljaisiksi ja pelokkaiksi puhumaan tai luottamaan kehenkään ulkopuoliseen. Kuinka ja millä tavoin isä on pelotellut lapset? Mitä isä on lahjomalla lahjonut lapsia? Miten isä on uhkaillut lapset hiljaisiksi ja pelokkaiksi? No, nuo asiat selviävät ajan saatossa, kun lasten puheisiin alkaa tulla tiettyjä asioita ja ihmeellisiä ihan puuntakaa vedettyjä kysymyksiä minulle.

Hyvä esimerkki vuoden takaa. Isä oli käskenyt lapsia kysymään minulta, mitä minä teen sitten kun lapset on isoja ja asuvat jo omissa kodeissaan. Kerroin heille silloisen näkemykseni. Ja miten isä väänsi tämän asian mielessään? Isä väitti minun pelotelleen lapsia ja minun hakeneen sääliä lapsilta. Lapset olivat siis kertoneet minun näkemyksen isälle, eli asuisin todennäköisesti jossakin pienessä kaksiossa ja eläisin samanlaista elämää kuin nytkin. Ja isä oli vääntänyt asian niin, että minä kerjään lapsilta sääliä sekä manipuloin lapsia kertomalla, että joudun muuttamaan, jos lapset muuttavat. Huh, jos olisin tuon keskustelun aikana tiennyt, että kysymyksen takana oli isä, joka siis oli käskenyt lapsia jututtamaan minua, en olisi suostunut puhumaan lasten kanssa tuollaisista asioista. Mutta, en todella tiennyt tuohon aikaan, että isä itse suunnitteli muuttoa toisaalle ja oli viemässä lapsia mukanaan, ilman että olisi edes sopinut asiasta minun kanssa. Samoin isä on aiemminkin tehnyt samansuuntaisia ns. keskustelunaloituksia lapsien avulla ja myöhemmin sitten syyttänyt minua ties mistä.