Tänään on myös hyvä ja aurinkoinen päivä. Eilinen oli kovin omituinen päivä sen suhteen, että koin jotakin hyvin positiivista sisäisesti, sellaista jota en ihan heti muista kokeneeni ja saman toivon jatkuvan nyt tänäänkin.

Omituista oli myös se, että yksi lapsista koki samoin, ja ihmetteli itse asiaa minulle hakiessani häntä opinahjostaan. Pyysin nuorta nauttimaan hyvästä olostaan kerrankin. Samoin toivoin, että itselläni hyvä olo jatkuisi. Ja kyllä, tänään heräsin väsyneenä, mutta hyvillä mielin.

Eilen tuntui, että elämä jatkuukin, itselläni on vielä mahdollisuus elämään, hyvään elämään. Ja nyt hieman jännittää, mitä juuri siihen minun elämään tulee kuulumaan? Lasten ja kodin lisäksi siis.

Syksyllä pääsen aloittamaan traumaterapian, enköhän ole siihen valmis ja hieman jännitän, mutta oikeastaan hyvällä tavalla. Toivoisin saavani hieman itseeni ymmärrystä sekä nimiä elämäni asioille, jotka vain kysymysmerkkeinä huutaneet ilmoilla.

Juuri nyt voin keskittyä täysillä omaan olooni, itseeni. Siihen ei ole ennen mahdollisuutta, koska lasten elo isällä on ollut kovin turvatonta ja huolien täyttämää. Nyt he eivät ole yksin siellä, tämä tieto auttaa minua kovin paljon ja voin suurimman osan huolista päästää irti. Samoin itse en ole enää yksin omien huolieni kanssa lasten suhteen. Sekin helpottaa niin paljon, iso kivi on jälleen vierähtänyt pois minun harteilta.

Moni asia selkiytyy tässä kevään aikana, ja ennenkaikkea minun ajatus, umpikujasta pääsee ehkä poiskin?

Tosiaan, voinko vielä jonakin aamuna herätä siihen tunteeseen, että elämä on elämisen arvoista, jokainen hetki ja se tunne ei tunne mene pois, vaikka ympärillä sattuisi ja tapahtuisi? Voinko elää muutoinkin, kuin olemalla puolet kuukaudesta vain äiti? Täysipainoisesti ja onnellisena?

Kiitos sinulle, joka vuosi sitten uskalsit nähdä elämäni epäreiluudet, joihin olin itse niin turtunut, joihin lapset olivat olivat sopeutuneet, kiitos sinulle, että kuuntelit ja otit lasteni hädän todesta, sen saman mihin olimme koko perhe jo niin tottuneet ja siihen, ettei mitään ole tehtävissä. Nyt tiedän, että muutos on mahdollinen lasten kuin minunkin elämässä.

Myös minä saan ja minun pitää olla tasapainoinen ja hyvinvoiva, enemmän kuin mitä olen koskaan ollut. Jos vihdoinkin pakkasen puolelta nousemme koko perhe reiluihin plusasteisiin? Semmoiseen, mitä emme ole kokeneet ennen.

Ex osaa esiintyä edukseen, kuten oli jo tehnytkin ja valitettavasti tuo teatteri tuli ilmi. Hyvä niin, olen iloinen siitä, että ex jatkaa samaa teatteriaan, kuvitellen, ettei kukaan huomaa tai ymmärrä hänen käytöstään. Kovin tyypillisia tilanteita olen nyt itsekin saanut todentaa oikeaksi ja ihan käytönnössä, mitä se tarkoittaa meidän lasten kohdalla, kun yhteistyövanhemmuus ei toimi. Tai toimii, yhteen suuntaan eli minä yritän turhaan, saaden itse siitä yrityksestä kakkaa niskaan. Myös exän kiusanteko tulee näkyväksi ja kyvyttömyys kantaa aikuisen vastuutaan. Olen iloinen kaikesta siitä, minun ei tarvitse enää kantaa huolta kahdesta kodista. Riittää kun keskityn omaani.