Kuvio, jonka juuri tajusin yhden lapsen kohdalla, miten isänsä hallinnoi tuota lasta.

Hieman taustaa, eli isänsä ei ole ikinä, missään tilanteessa voinut sietää, sitä että omat perheenjäsenet eläisivät myös itsenäistä ja omaa elämää, siis poistuisivat vaikka kodistaan omille menoille. Tai, että perheenjäsenillä olisi mukavaa, iloa, positiivisia asioita ilman isänsä lupaa ja myötävaikutusta. Eli, kun joku perheenjäsen on kaverinsa kanssa, harrastuksissa, pärjää koulussa, jne. Lasten isä ei voi sietää tuollaisia normaaleja asioita ollenkaan. 

Hänen käsitys elämästä onkin, että ainoa, joka saa aiheuttaa kivaa ja hauskaa on hänen taskussaan, hän itse. Kaikki muu on suoraan häneltä pois. Muut ovat vihollisia hänelle, uhka hänen korkeudelleen.

Neljän seinän sisällä isä on kuningas, jota on ehdottomasti toteltava, palveltava. Omasta tahdosta seuraa rangaistus, kosto. Kuten myös normaalin elämän elämisen yrittämisestä, jos ja kun joku ei elä isän sanelemien hullujen määritelmien mukaisesti, eli käytännössä neljän seinän sisällä viihdyttäen ja pelvellen isäkuningasta tai vaihtoehtoisesti olemalla kodissaan poissa silmistä, poissa mielestä ilman tarpeita ja ilman vaatimuksia normaalista elämästä.

Tiedän, että kuulostaa hullulta, mutta niinhän tämäkin kuviokin on sitä. Hulluutta suurimmassa määrin, nimeä en tiedä sille ja ehkäpä joku sen joskus minulle kertoo, myöhemmin.

Siis yksi lapsista on saanut olla jokseenkin suojassa isänsä omituisuuksilta ja vaateilta, ainakin minun näkökulmasta. Tämä on juurikin se isän lempilapsi, joka sai tittelinsä jo syntymäpäivänään.

Tämä lapsi on pärjännyt mukautumalla ja sopeutumalla kaikkeen mahdolliseen jaa esim. harrastusjutut on tälle olleet todella tärkeitä asioita. Niin tärkeitä, että olen itse joutunut esim. rajoittamaan sairaana harkkoihin menemistä. Ihmettilin tässä, miksi lapsi on alkanut kuitenkin kieltäytyä isän luona itse menemästä harkkoihin vedoten siihen, ettei jaksa tai jotain muuta.

Aiempina vuosina isän luona harkkoihin pääsy on tälle lapselle ollut vaikeaa ja on joutunut mm. itse etsimään kyytiä itsellleen, kun isä on kieltäynyt tai vaihtoehtoisesti ollut järjestämästä kyytiä ollessaan iltavuoroissa ja miksei muulloinkin, kun ei ole isää kiinnostanut. Sinnikkäästi tuo lapsi on kuitenkin päässyt sinne paikanpäälle. Tällä hetkellä tiedän isän vetoavan lapselle, että niihin harkkoihin pitää mennä, ettei tule sanomista keneltäkään ja lapsi on itse kieltäynyt siis isän viikoilla menemästä. Tässä asiassa on suuri ristiriita, koska jokainen minun viikko lapsi odottaa aina seuraavia harkkoja, haluaa sinne ja minun ei tarvitse kannustaa lähtemään, koska asia itsestäänselvä ja lapsi nauttii olostaan siellä silminnähden.

No, isä ei siis voi sietää tämänkään lapsen kohdalla kodista poistumista, saati sitä, että lapsi kokee iloa ja onnistumisia omassa tekemisessään ja pärjää hienosti harrastuksen parissa. Isä ei ole koskaan tietoisesti tukenut lapsensa harrastusta millään tavoin, päinvastoin. Puhuu ja on puhunut lapselle ikävästi lapsen omasta harrastuksesta, isä on haukkunut niin valmentajat, kuin kaverit siellä, samoin välineet on vain välineurheilua varten isän mielestä ja maksut vain rahastusta jne ja isä ei ole koskaan osallistunut tämän lapsen harrastuksen vaatimiin "velvoitteisiin" eikä muihin juttuihin. Kaikki asiat on jääneet minun hoidettavaksi. Myöskään isällä ei ole koskaan aikaa esim, silloin kun lasten pitäisi olla eri paikoissa samaan aikaan, niin isä on aina keksinyt niihin jotakin muuta ja en voi itse turvautua isän apuun näissä tilanteissa.

No, kuitenkin. Isä on kieltäynyt kaikkien lasten tukemisesta, osallistumisesta ja erityisesti tämän lempilapsen kohdalla edellisen vuoden. Luulin, että kyseessä oli kostoa siitä, ettei lapset voineetkaan isän halujen mukaisesti muuttaa paikkakuntaa.

Isän kieltäyminen monista asioista on osaltaan kuitenkin myös tätä isän kuvioita, jolla pyrkii hallitsemaan ja käyttämään valtaa lapsiinsa nähden. Tämä juuri on se keino, millä lapset saa käyttäytymään niinkuin isä haluaa ja se vaatii hyvin sitkeää kykyä suunnilmallisuuteen, joka toimi myös minun kohdalla aikanaan.

Lapsi siis luulee, että isä rakastaa ja välittää. Lapsi ei tiedä, että isä osaa esittää ja kikkailla lasten hyväuskoisuudella ja välittämisen tarpeella. Lapset eivät säily hengissä ilman rakkautta. Ja tätä isä käyttää säälimättömästi hyväkseen myös lastensa kohdalla.

Tämä yksi lapsi on elänyt jokseenkin ja lähestulkoon normaalia elämää, kaverit, harrastukset ja koulunkäynti. Elämä on karikoista huolimatta ollut iloa ja onnistumisia tuottavaa, ja sitä isä ei ole sietänyt ollenkaan. Isä siis hylkää tämän lapsen kaikin puolin, niin henkisesti kuin aineellisestikin. Ja lapsi alkaa pidemmän päälle kärsiä. Itse olen typerästi ollut myös paikkaamassa tätä hylkäämisen kokemusta entistä suuremmalla välittämisellä sekä tehden asioita isän puolesta ja yrittänyt kaikkeni. Jonkin aikaa se lapselle riittäkin, mutta jokin toisenlainen hylkääminen tapahtui, kun lopetin tuon isän toimintojen paikkaamisen ja tein selväksi sen lapselle itselleenkin kertomalla mitkä on isän vastuut ja tehtävät tässä meidän elämässä.

No, lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan, molempia. Ja lapsi onnistui ratkaisemaan sen tavan, kuinka isää miellytetään ja kuinka isä on tyytyväinen hänen kohdallaan ja sehän tarkoitti tietysti sitä, että lapsi jää kotiin, kuten isä on aina toivonut ja ilmaissut asian jollain lailla syyllistäen lasta menoistaan. Ja nyt kun lapsi toimii kuten isä haluaa jäämällä kotiin, isä on alkanut palkita tätä lasta hankkimalla lapselle kaiken sen, mitä lapsi ilkeää pyytää isältään. Eli, kun olet isälle mieliksi, saat myös isän huomion ja välittämisen ja kaiken mitä tahdot.

Edellisen vuoden aikana tämä lapsi on siis elänyt isänsä mielipiteestä välittämättä ja joutunut kantamaan hylkäämisen taakkaa harteillaan. Nyt on huomannut itse, miten pitää toimia ja elää isän luona, jotta isä välittää hänestä, joka on aina ollut ikäänkuin jalustalla, ohi muiden sisarusten ja joka ei ole kokenut kovia isänsä taholta kovinkaan paljoa.

Kuvio toistuu nyt, tämä lapsi ei ole ensimmäinen, johon isä kohdistaa tämän hylkäämisensä, jos ei käyttäydy tai toimi niinkuin isä haluaa. Eli pysymällä kotona ja odottamalla omaa vuoroa siihen, kun isä tarvitsee omiin kulisseihin lapsiaan. Muutoin saavat siis olla omineen, omissa huoneissaan hyljättyinä ja saavn nauttia elostaan vain kun se nautinnon lähde on isästä peräisin, isän järjestämää kivaa. Muutoin pitää olla hiljaa ja poissa silmistä.

Miten tällaisen näkymättömän toiminnan saa sitten näkyväksi? Ei mitenkään, tai itselleni ei tule mitään mieleen, miten tuollaisen voisi edes alkeellisesti pystyä todistamaan.

Totuus on kuitenkin se, että tämä lapsi on ollut isäviikot lähestulkoon neljän seinän sisällä ja koukuttunut peliin, kuten toiset sisarukset eli viihtyy huoneessaan yksin pelin äärellä. Ovi kiinni, ja ruoka tulee pöytään, saa puhtaat vaatteet ja voi peseytyä. Isä voi nukkua tokkuroissaan ja käydä työssään lasten häirittemästä elämää enempää, kun on opettanut lapset sellaisiksi, ettei heillä saa olla omia tarpeita, ei omia mitään.

Totuus on se, että isä palkitsee nyt tämän yhden lapsen isän mieleisestä käytöksestä hankkimalla lapselle sen mitä tämä lapsi tarvitsee. Mikään muu syy ei isän päätä ole kääntänyt, ellei sitten tuleva yhteistyö lastensuojelun kanssa ole saanut isän toimintoihin liikettä ja se tavanmukainen kieltäyminen tarpeista ole käynyt selväksi, ettei niin voi tehdä.

Oikeastaan olen iloinen tästä havainnosta, ihmettelinkin hetken, miksi tuo yksi lapsi isällään on ollut haluton menemään harkkoihin, mutta syynä onkin se, että lapsi miellyttää isäänsä toimimalla, kuten isä tahtoo ja haluaa saadakseen kokea isänsä rakkautta olemalla sillätavalla kuin isä haluaa. Tunnistan itsekin tuon kuvion aikaisemmasta elämästäni tuon ihmisen kanssa. Ja se on salakavala tapa, jota ei huomaa ennenkuin on liian myöhäistä.

Ja nyt kun tieädn ja tunnistan tämän kuvion, osaan ehkä jotenkin otta senkin huomioon kun mietin, mikä ihme näitä lapsia oikein vaivaa.