En jaksa enää yksin pitkään
vaikka itse teen kaikkeni, ex sabotoi kaiken lapsiin liittyvän
en tiedä mitä enää voin tehdä lasteni hyväksi
en osaa ajatella itseäni
aina pitää miettiä, mikä vaikutus milläkin asialla on lapsiin isän luona
meidän elämä ei ole normaalia eroperheen elämää
mulla ei ole mitään tai ketään omaa
aikaa kuluu tarpeeksi ja lapset kasvavat,
itse en pääse tämän enempää eteenpäin
aina on se saakelin mutta
en voi vaikuttaa lasten elämään isän luona
minua syytetään
minua syyllistetään
minusta valehdellaan
isä luulottelee ja antaa ymmärtää
en voi tehdä mitään,
käteni on sidottu.
tiedän, millainen lasten isä on
tiedän, miten kohtelee lapsiaan, lemmikkiään
yritän toimia ja tehdä kaiken oikein, niinkuin pitää tehdä
olen liian sinisilmäinen
olen liian hyväuskoinen
kaikki normaali on epänormaalia lasten isälle ja toisinpäin
Yritän edelleen uskoa ja luottaa
näen ja kuulen totuuden
kukaan ei voi auttaa
en uskalla, en voi
pelkään seurauksia, kostoa
lasten isä edelleen osuu samoihin paikkoihin liian usein
en ymmärrä kuvioita,
en voi estää , en voi ennakoida
kärsin seuraukset itse, aina
vaikka yritän parhaani, se ei enää riitä
pelkään, pelko estää minua edelleen toimimasta
isä luulee niin sitten...
se vain on sellainen,
on vain pakko hyväksyä asiat aina sellaisina kuin ne eteen tulevat, ei voi mitään
kukaan ei ymmärrä todellisuutta, missä elän tai elävät
olen yksin, en aina jaksa
en aina tiedä miten pitäisi isän suhteen toimia
olen kädetön, aivoton ja lapset eivät silloin kärsi
isän pitää saada kokea olevansa tilanteen herra
pitää pitää tasapaino yllä,
lapset kärsii
minä kärsin
isä maksattaa kaiken minulla
emme voi sopia tai puhua lasten asioista
aina tulee "riita", isä syylistää ja minä puolustaudun
minun pitää pitää lasten hyvinvoinnista huolta isänkin luona
isä ei välitä, ei huolehdi
vaikka teen itse mitä tai jätän tekemättä, koskaan ei ole hyvä isän mielestä
isä koko ajan suunnittelee jotakin
isä on luvannut minulle tuhoavansa minut kokonaan
isä on luvannut tehdä elämäni vaikeaksi
en halua kuolla kuitenkaan
en voi tehdä mitään lasten tai itseni eteen
koen häpeää ja syyllisyyttä vieläkin
olen yksin
en voi mennä töihin
pelkään ihmisiä
koen pahaa oloa ihmisten kanssa
haluan vajota paeta pois tilanteista
emme kykene isän kanssa kommunikoimaan
en halua aiheuttaa omilla toimillani lapsille lisää kamaluuksia isän luona
isä kokee kaiken kiusantekona
Isä pimittää tietoa minulta lasten asioissa
isä ei kerro minulle tärkeitä asioita
lapset kertovat
lapset ovat luonani, he voivat jokseenkin hyvin
tunteet on normaaleja ja sallittuja asioita
halusin elää ihan tavallista ja normaalia elämää lasteni kanssa
tavallinen elämä ei ole mahdollista
isä keksii jatkuvasti uutta kiusaa ja mahdollisuuksia elämäni hallintaan
edelleen joudun miettimään lasten isän tekemisiä ja motiiveja
joudun tasapainoilemaan lasten kanssa
mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin tai oikein
aina teen jotakin väärin, sanon väärin
pelkään seurauksia
pelkään että lapsille tapahtuu jotakin ikävää isän toimesta
mikään ei ole normaalia
mikään ei ole mahdollista tässä tilanteessa
lapset asuvat vuoroviikoin
lapset eivät ole koko aikaa kanssani
lapset sitten kärsivät
isänsä kostaa minulle tai lapsille
tätäkin listaa voin jatkaa loputtomiin, olen jo vuosia sitten huomannut, että aina on olemassa se suuri mutta, joka estää jonkin asian muuttamisen. Aina vain se mutta....
Kommentit