En jaksa enää yksin pitkään

vaikka itse teen kaikkeni, ex sabotoi kaiken lapsiin liittyvän

en tiedä mitä enää voin tehdä lasteni hyväksi

en osaa ajatella itseäni

aina pitää miettiä, mikä vaikutus milläkin asialla on lapsiin isän luona

meidän elämä ei ole normaalia eroperheen elämää

mulla ei ole mitään tai ketään omaa

aikaa kuluu tarpeeksi ja lapset kasvavat,

itse en pääse tämän enempää eteenpäin

aina on se saakelin mutta

en voi vaikuttaa lasten elämään isän luona

minua syytetään

minua syyllistetään

minusta valehdellaan

isä luulottelee ja antaa ymmärtää

en voi tehdä mitään,

käteni on sidottu.

tiedän, millainen lasten isä on

tiedän, miten kohtelee lapsiaan, lemmikkiään

yritän toimia ja tehdä kaiken oikein, niinkuin pitää tehdä

olen liian sinisilmäinen

olen liian hyväuskoinen

kaikki normaali on epänormaalia lasten isälle ja toisinpäin

Yritän edelleen uskoa ja luottaa

näen ja kuulen totuuden

kukaan ei voi auttaa

en uskalla, en voi

pelkään seurauksia, kostoa

lasten isä edelleen osuu samoihin paikkoihin liian usein

en ymmärrä kuvioita,

en voi estää , en voi ennakoida

kärsin seuraukset itse, aina

vaikka yritän parhaani, se ei enää riitä

pelkään, pelko estää minua edelleen toimimasta

isä luulee niin sitten...

se vain on sellainen,

on vain pakko hyväksyä asiat aina sellaisina kuin ne eteen tulevat, ei voi mitään

kukaan ei ymmärrä todellisuutta, missä elän tai elävät

olen yksin, en aina jaksa

en aina tiedä miten pitäisi isän suhteen toimia

olen kädetön, aivoton ja lapset eivät silloin kärsi

isän pitää saada kokea olevansa tilanteen herra

pitää pitää tasapaino yllä,

lapset kärsii

minä kärsin

isä maksattaa kaiken minulla

emme voi sopia tai puhua lasten asioista

aina tulee "riita", isä syylistää ja minä puolustaudun

minun pitää pitää lasten hyvinvoinnista huolta isänkin luona

isä ei välitä, ei huolehdi

vaikka teen itse mitä tai jätän tekemättä, koskaan ei ole hyvä isän mielestä

isä koko ajan suunnittelee jotakin

isä on luvannut minulle tuhoavansa minut kokonaan

isä on luvannut tehdä elämäni vaikeaksi

en halua kuolla kuitenkaan

en voi tehdä mitään lasten tai itseni eteen

koen häpeää ja syyllisyyttä vieläkin

olen yksin

en voi mennä töihin

pelkään ihmisiä

koen pahaa oloa ihmisten kanssa

haluan vajota paeta pois tilanteista

emme kykene isän kanssa kommunikoimaan

en halua aiheuttaa omilla toimillani lapsille lisää kamaluuksia isän luona

isä kokee kaiken kiusantekona

Isä pimittää tietoa minulta lasten asioissa

isä ei kerro minulle tärkeitä asioita

lapset kertovat

lapset ovat luonani, he voivat jokseenkin hyvin

tunteet on normaaleja ja sallittuja asioita

halusin elää ihan tavallista ja normaalia elämää lasteni kanssa

tavallinen elämä ei ole mahdollista

isä keksii jatkuvasti uutta kiusaa ja mahdollisuuksia elämäni hallintaan

edelleen joudun miettimään lasten isän tekemisiä ja motiiveja

joudun tasapainoilemaan lasten kanssa

mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin tai oikein

aina teen jotakin väärin, sanon väärin

pelkään seurauksia

pelkään että lapsille tapahtuu jotakin ikävää isän toimesta

mikään ei ole normaalia

mikään ei ole mahdollista tässä tilanteessa

lapset asuvat vuoroviikoin

lapset eivät ole koko aikaa kanssani

lapset sitten kärsivät

isänsä kostaa minulle tai lapsille

 

tätäkin listaa voin jatkaa loputtomiin, olen jo vuosia sitten huomannut, että aina on olemassa se suuri mutta, joka estää jonkin asian muuttamisen. Aina vain se mutta....