Lasten elämässä on hurja määrä epäkohtia, joihin lapset ovat toivoneet muutoksia ihan samoin kuin itsekin.

Isä on sitä mieltä, että hällä on kaikki kunnossa ja lasten elämässä ei ole epäkohtia. Tuo hyvä lähtökohta.

Raha-asiat ovat yksi suuri epäkohta ollut aina, jo liiton alkumetreiltä saakka. Ja sama on jatkunut näihin päiviin asti. Hulluksi tilanne meni aikanaan, kun ex pakotti minut antamaan omat tilinkäyttöoikeudet hänelle ja siitä sitten alkoi oma taistelunsa päivittäisessä arjessa.

Mikään ei ole muuttunut eron jälkeen. Edelleen ex onnistuu hallinnoimaan minun taloutta lasten kautta. Hän on maksattanut minulla epäreilusti lähestulkoon kaikki lasten kulut. Ja vaatii sitä edelleen kieltäytymällä itse monista asioista. Vastuuta hän ei osaa kantaa, raha kelpaa hänelle kuitenkin.

Yksi epäkohta raha-asioissa ja vuoroviikkosysteemissä on ainakin se, että minä annan lapsille omilla viikoillaani rahaa käyttöön, jonkinlaisen viikkorahan. Siis riippumatta siitä, kenen kirjoilla kukin lapsi on. Ja sitten huolehdin myös niiden lasten menoista, jotka ovat minun luona kirjoilla, kuten kuuluukin. Isä on luvannut auttaa taloudellisesti isommissa hankinnoissa, vaan aina on jotenkin uinut vastuustaan pois ja joudun aina olemaan ikävä ihminen, kun muistutan isää tästä. Isälle ei ole mennyt jakeluun se, että hän paremmin tienavana on velvollinen auttamaan lapsiaan esimerkiksi koulukirjaostoissa. Isä viimeksi syytti minua kiristyksestä ja valehtelusta, kun muistutin häntä saatuani koulukirjalaskun kirjakaupasta. Suostuin isän itkuun elatusmaksun alentamisesta, koska isä lupasi maksaa ja osallistua näiden lasten kustannuksiin ja nyt sitten yritti kuitenkin vetäytyä puheistaan. Kadun suuresti sitä, että suostuin elatusmaksujen alentamiseen, koska isä ei pidä sanojaan.

Mutta, isä ei anna lapsille omilla viikoillaan viikkorahaa, tai muutakaan. Yksi lapsi lainaa luokkatovereiltaan ja pyytää minulta sitten rahaa velkojensa maksuun, mitä on isäviikolla tullut. Se on niin väärin lasta kohtaan. Olemme puhuneet tämän lapsen kanssa, ettei niin voi vaan tehdä, että lainataan kaverilta rahaa. Mutta sen ikäiset ja kun kyseessä on kuitenkin normi lasten tapa käydä omilla viikkorahoillaan karkkiostoilla lähimarketissa koulun jälkeen, niin en voi lasta estääkään isän luona ollessaan.

Nyt kun myös ne lapset ovat käymässä isän luona kokeilemassa, miltä elo siellä tuntuu puolen vuoden tauon jälkeen, kyselee minulta edelleen isän luo rahaa. Viikkorahansa ovat saaneet jo ja en voi sille mitään, että yksikin joutui isän luona olevaan huoneeseen hankkimaan omilla rahoilla asioita, jotka isä oli antanut nuoremmille sisaruksille. Mielestäni viikkorahan maksukin kuuluu isälle, kun lapset siellä ovat.

Mutta ei, isä on kieltäytynyt ja en minäkään maksa ylimääräistä muksuille vain sen vuoksi, että ovat isällään, kun isäkään ei anna omilla kirjoillaan oleville muksuille minun viikoille rahaa mukaan. Miksi minun pitäisi niin sitten tehdä ja nämä ovat siis saaneet rahansa ennenkuin menivät isälleen. Ja joskus olen antanut isän luona kirjoilla oleville luvan ottaa mukaan säästämänsä minun viikkojen viikkorahat ja sitten nämä lapset ovat itkeneet minulle, kun isä ottikin rahat itselleen heiltä. Se ei ole reilua ketään kohtan mutta kertoo isän ahneudesta, kun pitää lapsen 10 euronen ottaa lapselta pois, kun se on minulta peräisin, isä kokee oikeudekseen ottaa sen pois.

Olisi reilua, jos lapset saisivat säännöllisen viikkorahansa, kuten minun luona asuvat saavat. Isän luona virallisesti kirjoilla olevat saavat viikkorahaa vain minun viikoillani ja se ei ole reilua näitä lapsia kohtaan. Ja sitten se ei ole reilua myöskään kun lapset kukaan, ei saa isänsä luona viikkorhaa tai minkäänlaista rahaa.

Koko syksyn on tapeltu lasten harkkamaksuista. Isä yrittää kaikin keinoin luistaa omasta vastuustaan maksaa ne maksut. Minulle tiukkaan sävyyn kerrottu, että ne maksut on isän heiniä, ei kuulu minulle. Ja siltikin, vaikka kuinka viranomainen sanoo isälle asiasta, isä siltikin pommittaa minua ja käskee minun maksamaan. Isä ei ymmärrä, ei halua ymmärtää, koska raha hälle niin tärkeä asia.

Sama juttu lasten vaatehankinnoissa. Isä kieltäytyy hankkimasta lasten perusvaatusta jopa niille lapsille, jotka isän luona ovat kirjoilla. En voi kieltäytyä lasten tarpeista ja niinpä muut lapset kärsivät puutetta, kun hankin kahteen kotiin perusvaatetuksen, jota lapset raahaavat mukanaan sanoen, ettei isä hanki heille sitä ja tätä.

Sama juttu kaikessa lasten perushankinnoissa. Oli kyse koulutarvikkeista, harkkavälineistä, vaatteista, ihan mistä tahansa, mikä liittyy rahaan isä onnistuu kieltäytymään ja sysää vastuun yksin minulle.

Näistä ongelmista olisi todella helppo päästä, lasten ei tarvitsi miettiä kuka maksaa ja kuka hankkii jos lapset jokainen asuivat virallisesti luonani. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta kieltää lapsilta heidän perustarpeitaan tai ei ole haluttomuutta niiden hankintaan. Yksi ongelma poistuisi jo siis pelkästään asumisen tai osoitteen siirrolla luokseni.

Kykenisin kyllä ilman isää kustantamaan niin harkkamaksut kuin kaiken muunkin ja vielä ilman marmatusta tai kaikkea sitä, mitä isä tekee. Lasten ei tarvitsisi huolehtia tai miettiä kuka oikein on vastuussa minkäkin asian hankinnasta ja pettyä isäänsä kuunnellen kieltymistä joka asiasta ja sitten viimekädessä yrittää turvautua minuun ja kun minä sitten kerron, että on isän tehtävä ja sitten lapsen itku, kun isä on jo kieltäynyt ja tarve oikea, akuutti ja minä jälleen hoidan isän vastuun.

Kun raha-asioiden ei pitäisi mennä niin, jakautua epätasa-arvoisesti myöskään. Isä on pihi, itsekäs myös talousasioissa ja omien lastensa kanssa myös. Kuka vanhempi kykenee sellaiseen, sitä olen jo vuosia miettinyt.

Jouduin tänään kieltäytymään kahvittelusta yhden nuoren kanssa, joka siis kokeilee olemista isällään pitkän tauon jällkeen. Koulukyytiä on todellisuudessa vailla ja halusi käyttää kahvittelua tekosyynä sille, että saa kyydin isän luo. Minun autosta on tankki tyhjä, ja kun ei ole tarvetta ajella minnekään, on se selvää säästöä. Jokainen euro pitää pystyä säästämään, koska helmikuun vuokra on maksamatta, koska vesilasku vei sen summan. Ja nyt jos lähtisin kuskaaman tuota nuorta, vaikka mielelläni kyllä olisinkin tavannut mutta kun ei ole oikein varaa siihen lystiin nyt. Samalle suunnalle kun ei ole mitään asiaa tänään, tankkiin menisi 20 euroa sekä sitten kahvitteluun myös useampi euro, ja se taas on pois suoraan vuokrasta, johon nyt säästän jokaisen euron. Ja nyt kun en liiku autolla minnekään niin säästyy sekin summa.

Tämä on se minun todellisuus, ihmettelen, miksei isä voi lastaan hakea, miksei isä voi lapselleen antaa muutamaa kolikkoa, jotta voisi käydä kahveella, kuten muutkin luokkatoverinsa. Ihmettelen sitäkin, miksi tämä kyseinen nuori joutui itse hankkimaan omaan isän luona olevaan huoneeseen asiat, jotka isä oli antanut pois ja nyt nuori kärsii siitä, ettei ole enää sitä omaa minun maksamaa viikkorahaa, kun se hankintoihin, jotka isän olisi pitänyt mielestäni kustantaa tai sitten vaihtoehtoisesti isän kuuluisi antaa nnuorelle takaisin rahaa.

Miksi minun pitää kustantaa lasten ollessa isän luona kaikkien elämää sielläkin? Eikö se riitä, että hoidan oman osuuteni omilla viikoillani? Miksi isä voi kieltäytyä aina vaan ja ajaa minut vararikkoon lasten tarpeiden kautta, kieltäytymällä osallistumasta taloudellisesti mihinkään asiaan. ?