Vaihtopäivänä toimin toisin. Kuten on pyydetty. Laitoin lasten isälle viestiä, jossa pyydän hänen huolehtivan lapsille asianmukaiset ulkoiluvaatteet.

Tämä sama ongelma on jo vuosia ollut aina kauden vaihtuessa. Ja tänä syksynä isän luo lapsen mukana mennyt jo uusi pipox2, hanskoja x monta, uudet ulkoiluhousut. Yksi lapsista on kulkenut pitkin syksyä minun viime tammikuussa ostamassa talvitakissa, joka nyt jo pieni. Ja nämä lapset ovat siis isänsä kirjoilla, eli isän olisi kuulunut pipot ym. hankkia lapsille, vaan eipä ole sitä tehnyt ja olen joutunut ne omilla viikoilla lapsille hankkimaan ja ne siis menneet isälle ja eivät ole tulleet takaisin. Ihan kuten jokainen vuosi ja vuodenaika ennenkin.

Miksi minun pitää ostaa joka viikko uudelleen ja uudellee lapsille perustarpeet? Kuten ulkoiluhousut, pipot, hanskat jne? Asiat, joista isän pitäisi pitää huoli ja katsoa, että ne tulevat minun viikoille mukaan myös, siis edes ne asiat,jotka olen lapsille hankkinut.

Mutta kun ei, niin ei.

Tästäkin laittamastani viestistä tuli jälleen semmoinen haloo, etten voi mitenkään päin ymmärtää sitä, miten lasten isä kehtaa toimia noin, lasten edun vastaisesti.

Toimin toisin, eli en ole kysellyt perään isälle menneistä vaatteista. Nyt pyysin viestillä laittamaan lasten mukaan heidän tarvikkeitaan.

Tämä epäreilu tilanne jälleen kismittää niin vietävästi, etten oikein osaa sanoiksi kuvata tunnetilojani, jotka vaihtuvat vihasta ihmetykseen.

Mietin jälleen, minäkö olen se asioiden hankaloittaja, kiusantekijä vaikka perheneuvolassa minulle sanottiin useampaan kertaan, että isän kuuluu näiden lasten asioista huolehtia, koska lapset isällään kirjoilla ja heistä tuet.

Olen oikeastaan hyvin raivoissani, koska en ole oikeastaan pitänyt mistään epäireiluuksista kenenkään kohdalla. En oikein tiedä, koko ajan olo sellainen, ettei kukaan todellakaan voi auttaa edes lapsia, saati sitten minua. Yritän koko ajan toimia lasten etujen mukaisesti sillä seurauksella, että itse koen tulevani hulluksi. Aina, kun pitää pitää yhteyttä lasten asioissa isään.

Ei yhteishuoltajuus tai vuoroviikkoasuminen voi toimia näin. Sovitteluun siis perheneuvolan sellaiseen minun pakko kyetä, jotenkin minun on saatava itseeni se tarvittava lujuus kohdatakseni tuon kamalan hirviön, joka lasten isänä on.

"Katsotko, että lapset ottaa mukaansa ulkoiluhousunsa, pipot, hanskat sekä kunnon kengät ja xxxxx:llä on mukanaan kaikki harkkavälineet. Kiitos. " Tuo oli siis minun viestini ensin isälleen.

Isänsä vastasi sitten. " Tottakai. . toivon että tulevat takaisin myös samoissa vaatteissa eikä missään kirppisvaatteissa. Ei oo kiva heti juosta vaate/kenkäkauppaan. " Ja tuo siis valhe. Isän valhe. Isä syyttää minua juuri siitä, mitä itse tekee ja on tehnyt.

Totuus on tuossa, että lapset menevät isälleen täysin samoissa vaatteissa, kuin ovat meille tulleetkin. Joskus olen laittanut lapsen mukaan esim. verkkarit jalkaan, jos ilma ollut kylmä ja lapset tulleet shortseissa mutta mukaan on menneet myös ne isän vaatteet.

Laitoin isälle viestiä takaisin, joka sekin toimimista toisin eli en ole jatkanut keskusteluja pidemmälle, mutta nyt teen siis toisin ""samoissa sinun kodin vaatteissa xxxxxxx on tullut takaisin aina. Ja kun ihan tarkkoja ollaan niin sinun kuuluu huolehtia minun luokse xxxx:n ja xxxxxx:n vaatetus kaikkineen, koska sinä saat heistä ne tuet. Eli voit laittaa xxxxx:lle mukaan myös sisävaatetta. "

Isä vastasi minulle takaisin näin " Ollaanpas sitä tarkkoja. Sisä vaatteet ei kuulu. Ja toisekseen sinä et maksa mitään vaan kela kun et näköjään työelämään kykene."

Taas tavoistani poiketen vastasin isälle takaisin " Jos sisävaatteet ei kuulu sinun mielestäsi niin siinä tapauksessa xxxxx lopettaa vaatteiden kuskaamisen kodista toiseen. xxxxxxx tuo sitten vaihtopäivänä takaisin minun ostamat vaatteet ja ne jää sitten tänne. Ja hankit xxxxxxlle omat vaatteet sinne sinun kotiisi."

Isä vastasi vielä "ihan sama..käy se niinkin"

 

Ja kun lapset sitten tulivat, xxxxxxllä oli koko vaatekaapin sisältö mukana kuitenkin. Nyt asia olikin sitten kääntynyt niin, että isä antoi ottaa mukaan kaikki vaatteet, koska täällä luonani ei ollut mitään, vaatekaappi oli tyhjä ja lapsi tiesi sen. Ja sama juttu nyt sitten isällään, sielläkin on vaatekaappi tyhjä.

Ei tämä näin kuuluisi mennä. Mutta menee kuitenkin. Olen tämänkin sallinut lapsille, isommille aikanaan myös, koska isänsä ei ole kyennyt huolehtimaan lapsilleen vaatetta sinne isän kotiin, vaikka isän kuuluisi niin tehdä.

Tunnen itseni jälleen hyvin vihaiseksi, tein niin tai näin, aina väärin päin. Mikään laki, mikään sopimus ei pidä isän kohdalla, ei vaikka kuinka joku viranomainen kertoisi isälle, miten tulee toimia, isä ei vain kykene asioiden ja sopimusten noudattamiseen.

Monta vuotta, liian monta vuotta olen vain pyrkinyt olemaan olematta, lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jokainen viikko jotakin vastaavaa, vain koska yritän pitää huolta lapsista.

Niin, olisinhan voinut olla jälleen olla laittamatta viestiä, olisin sitten jälleen kerran käynyt ostamassa uudet ulkoiluvehkeet isälle menneiden tilalle. Mutta se ei ole reilua, se ei ole oikein.

Nyt kun laitoin viestiä, huolehdin lasten hyvinvoinnista, siitä että heillä on asianmukaiset vaatteet tullessaan, eikä niin kuin pitkin syksyä, että maanantaina menevät kesävaatteissa kouluun, kun en osannut varautua siihen, että isän luota ei palaudu vaatteet ja isä laittaa lapset minun luokse pelkässä takissa ja huonoissa kengissä, kuten yksi lapsi kulki pitkään koiran syömissä kengissä ja oli sama koira myös pissinyt kengille ja kun pesin ne koneessa, eivät kestäneet kengät sitä kovin hyvin ja tottakai lapsi palautui niissä samoissa kengissä isälleen. Kun ei ollut juuri silloin varaa ostaa uusiakaan.

Sairaita, järjettömiä tilanteita vain lasten edun vuoksi. Vain, koska aikanaan minun oli pakko suostua vapaaehtoisesti isän vaatimuksiin jakaa lapset, ja toisaalta, halusin itse myös olla reilu isää kohtaan, mitä tasapuolisuuteen raha-asioissa tuli. Mutta, kadun aina vaan enemmän tehtyä ratkaisua, jota ei kovin helpolla aleta muuttamaan ja lasten henkistä hätää ja pahoinvointia ei voi mitenkään todentaa.

Onneksi lapsilla oli mukana tällä kertaa ulkoiluun sopivat vaatteet. Ja kuinka ollakaan, lapset sitten kertoilivat, kuinka isä oli vienyt heitä heseen ja muihin huvituksiin poikkeuksellisesti. Semmoisia iloja ei lapset olekaan isänsä kanssa kokeneet aikoihin, joten tässä sen taas näen, miten lastensuojelun ollessa mukana kuvioissa, isäkin jopa osaa esittää hyvää isää ja hyvä niin, ainakin lapsille. Olivat silminnähden iloisia siitä, että isänsä oli ylipäänsä tehnyt heidän kanssaan jotakin, niin kuin isän pitäisikin, yksi lapsista oli onnellinen, kun oli saanut joitakin uusia vaatteita isältään, sinne isän kotiin, olikin kulkenut samoissa jo vuosikaudet, niin että vaatteet ratkeilivat saumoistaan lapsen yrittäessä pukea niitä päälleen.

Tiesin tuonkin jo kokemuksesta, että isä alkaa esittää olevansa hieno ja hyvä isä heti kun lastensuojelu astuu mukaan. Tämä oli odotettavissa ja ennakoitavissa mutta se on vain esitystä herralta. Ihan kuten kaikki muukin on ollut.