Olin unohtanut, kuinka ennen eroa kävin nukkumaan miettien, heräisinkö enää aamulla. Olin unohtanut, miten itselleni tuli suuri huoli lapsista, jotka jäisivät yksin isänsä kanssa ja tiesin, ettei isä osannut kantaa vastuuta lapsistaan, ei hoitaa heitä, ei laittaa ruokaa eikä huolehtia kodin askareista muutoinkaan. Sen huolen myötä aloin siis vastuuttamaan isää siltä varalta, että isä toteuttaisi uhkauksensa minuun päästää minut päiviltäni.

Isän vastuuttaminen sai sitten aikaan isässä vastatoimia, hän ei millään halunnut ottaa vastuuta lapsistaan, ei kodista ensi alkuun. Syytti minua entistä enemmän laiskuudesta, siitä että olin kykenemätön toimimaan aitinä jne. Isän vastuutaminen aiheutti entistäkin muhevampia riitoja väillemme ja myös lapset alkoivat saada osansa niistä. Se sitten oli minulle se ensimmäinen syy harkita uudelleen eroamista, koska tajusin, ettei isä koskaan oppisi kantamaan riittävää vastuuta lastenhoidosta ja kodin askareista.

Paljon ehtikin tapahtua ennen 1. eroani. Mutta, olin kirjaimellisesti hengenvaarassa ollut kuukausia.  Ja kun tämä tapahtui, en voinut kuin lähteä ja nopeasti. Sain asunnon, muutin lasten kanssa pois ja sain heidän osoitteensakin minun luokse. Sitten alkoikin isän taholta aivan uusi sietämätön toiminta ja elämän häirintä ja kahden kuukauden asumiseron jälkeen minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin palata takaisin lasten turvallisuuden ja elämän tasaantumisen vuoksi. Olin myös täysin yksin, ilman ketään aikuista tai tukea ja apua en osannut hakea mistään. Eron aikana isäkin oli varmasti käsittänyt, ettei pärjännyt vaippa-ikäisten sekä isompien lasten  kanssa yksin, ja että piti osata oikeasti huolehtia tietyistä asioista. Eron jälkeen ja muutettuani siis takaisin exän luo uudelleen hänen käytöksensä oli siedettävää ja hanakasti opettelikin lastenhoitoa sekä kodinhoitoa ja pyykin pesua.

Se sama helvetti kuitenkin alkoi uudelleen, kuten ennenkin oltuaan jonkin aikaa kiltti ihminen  Hän alkoi uudella tavalla esittämään uhkauksiaan, ja arvasin silloin mitä hän ajoi takaa, mitä halusi saavuttaa. Hän myös monesti yhden päivän aikana saattoi käskeä minut pois kodista, muuttamaan pois ja useasti kertoi rakastavansa ja ei halunnut eroa kuitenkaan. Ja näitä puheita sitten onnistuin käyttämään perusteluna keskustella eroamisesta ja siitä, miten hän oikeasti kokisi. Eron myötä hän joutuisi vaikeuksiin taloudellisesti, edellisen eron aikaan talomme meni myyntiin, koska hän ei olisi kyennyt maksamaan siitä lainaa yksin, ja sitä taloudellista kurjuutta hän ei myöskään halunnut itselleen.  Hänen puheisiin en enää tuolloin uskonut, tiesin hänen valehtevan minulle, tiesin kuinka hukassa hän oli itsensä kanssa ja tiesin sen, miten arvaamattoman vaarallinen hän saattoi olla kaikkien niiden uhkausten ja toteutuneiden uhkausten myötä. Jouduin itse suunnittelemaan eroa salassa, yli vuoden, kunnes eräänä päivänä tiesin, että nyt oli oikea aika ottaa puheeksi uusi ero. Hän oli jälleen kerran käskyttänyt minua muuttamaan pois, ja jättämään lapset hänelle. En tietenkään voinut lähteä, ei minulla ollut mitään paikkaa minne edes mennä ja senkin sanoin hänelle useasti. Hän oli muka hakenut avioeroa, mutta soitto viranomaiselle paljasti ettei niin ollutkaan tehnyt, mutta tämä sama konsti oli aiemmin minut saanut toimimaan hänen haluamallaan tavalla ja nyt en uskonut häntä. Mutta sain tuosta sitten tavallaan syyn hakea avioeroa itse, hän kun oli vakuuttanut minulle, että oli hakenut. Ja eräänä päivänä kotiin tulikin hänelle postia. Ja sen jälkeen ei auttanut enää muuta kuin muistuttaa, että itse hän oli sitä halunnut. Ja kädenvääntö lapsista alkoi sitten tosissaan. Ex uhkaili minua jälleen ja tällä kertaa niin, että koko perheen surmaa ja kyseli minulta haluanko, että mekin pääsemme otsikoihin. Hän aina huusi minulle, että hän joutuu maksamaan lapsista, hän joutuu sitä ja tätä ja hän ei kestä jne. Tein kauppaa lapsista, vetosin hänen rahanhimoon ja siihen miten hän saa rahaa, kun erotaan. Hänkin saa etuuksia ja hänen ei tarvitse myydä taloa, jos joillain lapsilla on kirjat isänsä luona. Osa lapsista saisi myös aloittaa koulunsa pienessä ja tutuksi tulleessa koulussa. Vetosin hänen erinomaiseen isyyteensä, kuinka naapuritkin voisivat olla ihmeissään, kun hän kykenisi hoitamaan lapsia omalla vuorollaan. Vetosin siihen, että hänen elämänsä ei tarvinnut muuttua mitenkään vaikka eroaisimme. Sitten hän oli sitä mieltä, etten ollut ansainnut erossa mitään, siis omaisuutta joka oli pääosin minun hankkimaa ja se oli osa hänen huolenaiheitaan myös. Hän asetti kaikenlaisia ehtoja, joihin suostuin mukisematta, en halunnut yhtään uhkausta, en yhtään aihetta suututtaa tai mitään. Suostuin myös kirjoittamaan hänen sanelunsa mukaan ns. osituskirjan, joka ei onneksi kuitenkaan kelvannut pankille, siinä siis luovuin kaikesta omaisuudestani exän hyväksi ja laitontahan se olikin.

Tänään tiedän, että aikanaan rakastuin ihmisen esitykseen, siihen kuvaan, jonka halusi minun hänessä näkevän. Ex ei koskaan ole välittänyt, tai tuntenut mitään minua kohtaan. Ja kaikki ne vuosien varrella olleet hyvät kaudet olivat vain mainioita esityksiä, saadakseen minut siis jäämään hänen luokseen. Kaikki hänen lupauksensa muuttumisesta, kaikki itkut ja säälinherättelyt minussa olikin vain esitystä. Ja aina haksahdin nihin, uudelleen ja uudelleen.

Opin itsekin ensimmäisestä eron yrityksestä paljon. Tajusin, etten saisi jäädä yksin muutettuani. Ymmärsin, että isän oli saatava säilyttää kasvonsa ja kulissinsa erosta huolimatta tai tapahtuisi jotakin pahaa. Minun piti siis alkaa pönkittämään toisen isyyttä oikein tosissaan, jotta isä pärjäisi viikon yksin lasten kanssa. Mukaan tuli uusi aihe keskusteluihin, järkevä tasapuolisuus kaikessa, siis ihan kaikessa. Tasapuolisuus ja reiluus molempia vanhempia kohtaan sekä se ajatus, että toinen on erinomainen isä, joka pärjää lastensa kanssa.

Ensimmäinen ero osoitti minulle sen ikävän tosiasian, että ex tulisi jatkossakin käyttämään lapsiaan keinona hallita elämääni mielensä mukaan. Samoin ensimmäinen ero osoitti sen, ettei hänen kanssa kykenisi asioista sopimaan mitenkään päin ja mukaan astui myös exän uudenlainen uhkailu omasta itsemurhasta. Tuolloin pelkäsin ja otan edelleenkin tänä päivänä uhkailut todesta ja minulla oli omaa kokemusta siitä, miten oli jo toteuttanut kaikki ne uhkaukset, joita oli uhonnut, ymmärsin kovin, ettemme olleet turvassa edelleenkään. Viimein käsitin, mistä exän elämässä oli loppujen kyse, kasvojen menetyksen pelosta ja siitä, että vaivalla rakennetut kulissit kaatuisivat ja häpeä olisi hälle ollut liiaan suuri pala kestettäväksi ja kuolema olisi ollut ainoa vaihtoehto.

Aloin salaa hakea asuntoa uudelleen vasta sitten kun olin ihan varma, että ex on tyytyväinen tilanteeseen, jos mahdollinen ero toistuu. Pyrin keskustelemaan eroasioista järkevästi exän kanssa ja kuulostelin mitä ehtoja hän asettaisi ja mitä hän halusi, jotta voisi edelleen säilyttää kasvonsa ja pitää kulissit yllä.

Saman päivän aikana toistuvasti ex sitten esitti minulle uhkauksia ja pyyntöjä lähteä kävelemään siltä istumalta yhteisestä kodista a toisena hetkenä hän muka rakasti niin paljon minua ja ei halunnut meidän eroa. Sitä jatkui kuukausia. Sitten hän alkoi uhkailla toisella tavalla, hän alkoi pitämään puheita minulle koko perheen surmaamisesta, siitä kuinka talosta ei lähtisi kukaan hengissä. Alkoi tulla mitä erikoisempia ehtoja, sääntöjä ja lisää puheita. Hän kertoi minulle tarinoita, joissa mm. perheen äiti oli tappanut itsensä, hän osoitti sormella jokaisen uutisen ja luki ne lasten kuullen ääneen, joissa mainittiin jonkun perheen ikävästä kohtalosta.

Kaikki ne exän puheet saivat minut vapisemaan pelosta. En muista vieläkään, miten sain itseni vakuutetuksi siitä, että minun pitää lähteä pois niin pian kuin mahdollista tai hengissä emme selviä kukaan. Koko kesän olen ilmeisesti vedonnutkin exän toistuviin pyyntöihin siitä, että minun pitää lähteä, ettei lapsilla ole eron kanssa mitään tekemistä, menin itse puolitiehen vastaan. Uskoin itsekin, että exän mielipuolinen käytös johtuu minusta ja minun olemassaolosta, kuten jokainen päivä minua syytti. Koko elämä oli muuttunut ihan sairaaksi hengissäpysymisen varmistamiseen. Siihen haluun, etten ollut valmis sittenkään kuolemaan exän toimesta. Lapseni tarvitsivat minua vielä, he eivät voineet jäädä pelkän isän hoiviin,joka oli nyt jälkeenpäin ajatellen täysi hullu, mielipuoli. Mutta, minulla ei ollut vaihtoehtoa, kuin toimia jokaisessa asiassa niinkuin isä halusi, jotta pysyy tyytyväisenä ja ei tee mitään lapsille tai itselleen, kun sitäkin alkoi uhkailemaan, että tappaa sitten itsensä. Olisi vaan tehnyt sen, paljolta murheelta olisimme säästyneetkin, mutta minkä itselleni voin, jokainen elämä itsessään on arvokas.

Viimeinen niitti oli tosiaan tuo exän uhkaus tappaa itsensä lastensa nähden. Hän alkoi puhua siitä toistuvasti ja usein käänsi riidan siihen, että minä olinkin se joka sellaista suunnittelin, mikä siis täysi valhe. Eroa edeletävät kuukaudet olivat ihan sekasortoisia kaikin puolin. Odotin tietoa asunnosta, johon pääsisin muuttamaan jännittyneenä, muistutin usein exää siitä, että hän itse aina toivoo minun muuttavan pois ja jonakin päivänä siis olen muuttamassa.