Onko minun oikeasti pakko sietää lasten isän kunnianloukkauksia virallisessa tapaamisessa? Onko hulluutta ja mielenvikaisuutta toimia lasten etua ajatellen? Onko se väärin, että yritän auttaa lapsia vaikeassa tilanteessa? Onko väärin hakea apua? Onko väärin yrittää ja toivoa vielä vuosienkin jälkeen edes jonkinlaista yhteistyötä lasten isän kanssa? Vuoroviikkoasuminen kun vaatisi hyvää tai edes jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta, mutta isän asenne minua kohtaan on edelleen kielteinen ja hyvin katkera. Isä ei voi sietää sitä, että lapsilla on hyvä olla luonani.

Miksi hänellä on oikeus haukkua ja mollata ja kyseenalaistaa minut? Samaa tekee ja puhuu lapsillekin, mutta en voi sitä mitenkään todentaa, vain lapset itse tietävät totuuden.

Miksi lasten isä saa valehdella, saada näyttämään jokainen asia sellaiselta kuin hän haluaa? Miksi hän voi luulotella asioita? Ja tätä samaa on tehnyt myös lapsille, antanut lasten ymmärtää, että me teemme vanhempina yhteistyötä, mikä ei siis pidä paikkaansa.

Virallinen tapaaminen sujui siis isän teatterin merkeissä. Itselläni ei juurikaan ollut tilaisuutta sanoa yhtään mitään, paitsi jouduin useasti keskeyttämään räikeiden valheiden vuoksi.

Virallisen tapaamisen jälkeen meni kaksi tuntia, kun se isän järjetön kiusanteko jälleen alkoi. Tapaamisessa isälle sanottiin lasten harrastusmaksujen kuuluvan hänelle, koska nämä kyseiset lapset lapset ovat isänsä kirjoilla ja isä saa heistä tuet, jotka on juurikin tarkoitettu myös näihin menoihin.

Tämä ei mennyt isälle jakeluun, vaan kyseli uudelleen tekstiviestitse tapaamisen jälkeen maksanko. Kieltäytyin tästä vedoten siihen, mitä palaverissa oli sanottu ja sitten se alkoi.

Isä kylmästi kysyi osallistunko sitten minun kirjoilla olevevien lasten laivareissuun, jonka isä keksi näköjään yhtääkkiä. Onhan isä joskus käynyt lasten kanssa laivalla omilla viikoillaan, tosin kysymättä minulta lupaa, ja on aina kaiken maksanut itse. Lasten koulu on jo aikaisempina vuosina kärsinyt näistä isän keksimistä reissuista keskellä kouluviikkoa ja nyt yhden lapsen kohdalla on sellainen tilanne, ettei hän todellakaan voi olla yhtään ylimääräistä pois koulusta, joten muistutitn isää asiasta. Isä ei ymmärrä tätä asiaa, ettei ole lapsien edun mukaista lähteä useammaksi päiväksi lomailemaan kesken kouluviikon, koska lapset jäävät jälkeen ja opinnot kärsivät tulevassa.

Tilanne jäi nyt siihen, että isä laittoi minulle tekstiviestin, jossa kertoo että siitä lomareissusta päättävät isä ja opettaja. Ahaa, vai niin.

Lasten etu ei ole tässä tilanteessa ollenkaan lähteä reissuun. Laivareissu on ihan ok viikonloppuna tai lomaikaan. Kumma juttu, ettei isä lähtenyt syyslomalla lasten kanssa reissuun, ei tietenkään. Ja vielä kummemmaksi asian tekee se, että isä on tähän asti kieltäytynyt lasten perustarpeista koska ei hällä ole varaa. Mutta varaa on sitten kuitenkin lähteä reissuun?

Minua kehoitettiin ottamaan yhteys opettajiin. Sen tein perustellen, miksi lasten ei pidä saada lupaa olla pois opetuksesta. Katsotaan nyt, mitä seuraa jatkossa.

Ja lupaahan isä ei ole minulta koskaan kysynyt, saako viedä lapset ulkomaille. Hän vain on vienyt, minun tietämättäni. Jatkossa se ei enää onnistu.