Kuvittele olevasi köytettynä, kierrettynä suureen paksuun metalliketjuun, niin tiukalle, että juuri ja juuri pystyt hengittämään..

Ja kuvittele miten ketjussa on vanha, ruosteinen lukko pitämässä ketju kiinni ympärilläsi. Ahdistus, siltä se on tuntunut, kuin olisin ollut sidottuna, kiinnipidettynä roikkumassa ketjuun käärittynä.

Tänä aamuna jotakin tapahtui, ikäänkuin naps ja kuvaannollinen lukko aukesi, ketju ympäriltäni valahti maahan ja kykenen jälleen hengittämään vapaasti. Minusta tuli vapaa, se mikä minua on sitonut vuosia yhä pienemmäksi, napsahti juuri poikki.

Jokin on nyt katkennyt, jokin side menneeseen on poikki ja koen olevani ensimmäistä kertaa vapaa hengittämään, vapaa olemaan olemassa.

Mutustelen tätä uutta vapauden tunnetta melkoisen ihmeissäni, olen iloinen, koska olo on hyvä, pitkään aikaan kevyt. En muista kokeneeni tämmöistä oloa koskaan, jotakin hyvää ja positiivista, vapauden tunnetta. Mennyt on päästänyt irti otteestaan, niin ainakin toivon.

Juuri nyt olo höyhenen kevyt, se jokin raskas kuorma ympäriltäni tuntuu olevan poissa ja toivottavasti pysyykin.

Mietin, olisiko vihdoin ja viimein se viimeinen köysi katkottuna minun ja exän väliltä? Joko nyt olisi se omituinen yhteys poissa?

Pitkästä aikaa koen sisäistä iloa, ihan pelkästään tästä kovin uudesta vapauden tunteesta, jollaista en ennen ole kokenut.

Tai siis koin,menneessä aikamuodossa. Pari hassua tuntia, kunnes nuorista yksi istahti koulun jälkeen autoon naama väärinpäin ja koko elämä pilalla edellisen illan tapahtumasarjan vuoksi.

Tapahtumasarja sai alkunsa oikeastaan siitä, kun tämä kyseinen nuori toistuvasti pitkin syksyä on pyydellyt isältään apua kalliisiin hankintoihin eli työvaatteisiin, jotka pitää olla olemssa työpaikalla tapahtuviin työssäoppimisjaksoihin. Isä on kieltäytynyt koko syksyn, samaan aikaan lasten elatusmaksut on olleet poissa isänsä tekemättä jättämisten takia jo ennestäänkin pienistä tuloistani ja näin ollen nämäkin hankinnat on minulle tuottanut suurta tuskaa.

Mutta, kuten arvata saattaa niin, eihän mikään mene tässä kodissa niinkuin pitäisi ja juuri kun sain säästettyä (miesystävä maksoi osan) ja käytyä tekemässä tämän yhden nuoren kanssa työvaatehankinnat tapahtui ikäviä. Nuoren puhelin meni rikki. Uskomatonta, mutta niin tyypillistä tähän kotiin.

Eli lapsen isä kieltäytynyt osallistumasta mitenkään nuoren hankintoihin, sitten tämä isä ilmoittaa lapselle, milloin isä on päivämäärän ja summan kera maksamassa minulle elatusmaksunsa ja rästissä olevat maksut. No, tämä kyseinen nuori osaa laskelmoida ja sopivasti osasi tahallaan saattaa vanhan puhelimen käyttökelvottomaksi, tietäessään että nyt äippä on saamassa rahaa ja ei voi näin ollen vedota ainakaan siihen, ettei sitä ole. Isä siis kieltäytyi nuoren hankinnoista tällä kertaa tuon tekosyyn varjolla, että joutuu minulle maksamaan ja hällä ei ole rahaa. Koko syksynä, oikeastaan ikinä isällään ei ole ollut rahaa lasten tarpeisiin, ja aina on kieltäytynyt osallistumasta, mutta eihän se ole uutta.

No minulle tuli isältä viestiä vaatimuksen kera, käskyn kera, että minun pitää ladata puhelimeen jokin sovellus, että hän maksaa elatusmaksut silleen. No, minun puhelin ei tue näitä sovelluksia, joten perinteisesti pyysin maksamaan. Takaisin tuli viesti, että rahat tulee sitten ensiviikolla.

Nuorelle puhelin on tärkeä kapistus, ja varsinkin nyt, kun opinnoissaan tarvitsee lähes jokaiselle tunnille puhelinta tehtävien tekoon, olihan se pakko tyhjentää jokaisen lapsen säästöt ja käydä samanlainen ostamassa rikkimenneen tilalle.

Harmittaa, koska kyseisille rahoille olisi ollut muutakin käyttöä, kuten toisten lasten pieneksijääneiden harrastusvälineiden ja tarvikkeiden uusinta. Isä sanoo näiden olevan vain välineurheilua, ja ei sen vuoksi pidä siitä, että lapset harrastavat yhtään mitään ja usein syyllistää lapset harrastuksistaan. Kuten kaikesta muustakin.

No, tänään näkyi isän elatusmaksu tilillä, laitan tuosta nyt sitten lasten säästöihin takaisin sen minkä otin nuoren puhelimen hankintaan ja säästän siis jälleen vähän lisää, että muiden harrastusvälineisiin jää jotakin. Ja kyse ei ole tälläkään kertaa kenkiä kummemmasta asiasta, mutta isä kieltäytyy jopa niiden hankinnasta. Ja jonkun ne täytyy kuitenkin hankkia, mutta epäreilua kaikkia lapsia kohtaan, että minä olen ainoa, joka lapsista huolehtii ylipäänsä, isän vain nauttiessa omaan käyttöönsä esimerkiksi saamansa lapsilisät ja elatusmaksut, kun niiden pitäisi mennä lasten tarpeisiin, ei isän käyttöön.

No, tapahtumasarja joka siis sai alkunsa isän viestistä tälle nuorelle, joka laskelmoi sitten hienosti itselleen puhelimen näin, kuten aiemmin sama tapahtui erään toisen lapsen kohdalla, joka siis reissussa onnistui muka kadottamaan oman luurinsa, mutta kun ei muuten vuosien pyynnöistä huolimatta uutta saanut isältään, joka on käiken järjen mukaan vastuussa tällaisista hankinnoista tämän lapsen kohdalla. Sain siitäkin syytökset niskaani, kun sitten maksoin tällekin lapselle uuden puhelimen ja pyysin isää osallistumaan kustannuksiin puolella maksetusta summasta. Ensin oli kieltäytynyt lapselle ostamasta uutta puhelinta ja kun minä sen sitten hankin, sain syytökset niskaani ja haukut.

Kaikki asiat on jokseenkin järjestynyt, onneksi mutta aina tilanne lapsia kohtaan jollainlailla epäreilu. Se kismittää, kuten sekin, että en kykene ikinä ajattelemaankaan omaa persusta, omia tarpeita, kun aina lapset menevät jokaisessa asiassa minun tarpeiden edelle. Mutta, aikuinen jaksaa odottaa, aikuinen kykenee siirtämään omaat tarpeensa hamaan tulevaan toisten tarpeiden mennessä etusijalle. Näin olen toiminut jo toistakymmentä vuotta ja loppua ei näy.

Mikä tämänkin pointti sitten oli? Se, kun mikään asia ei mene oikein, normaalisti. Kun isä toimii epäreilusti omia lapsiaan kohtaan, kun hän ei välitä, kun häntä ei kiinnosta mikään muu kuin lasten avulla saatava raha, ilmainen raha joka napsahtaa tililleen joka kuukausi ja hänen ei tarvitse huolehtia lasten tarpeista ollenkaan. Kun isä ei ymmärrä edes, mitkä on lasten normaalit tarpeet. Kaikessa.

Kun tämä isä mollaa ja mitätöi omia omia lapsiaan, huutaa ja haukkuu heitä, vaatii mahdottomia, kostaa näille lapsille kaiken. Kieltää lasten tarpeet kaikessa ja kuvittelee olevansa hyväkin isä, kun jo pienimmiltäkin lapsilta on pudonnut pois usko isäänsä, kun hekin jo tajuavat oman kokemuksensa kautta millainen hirviö isänsä on. Ja kun he ymmärtävät oman pahan olon johtuvan isästään ja hänen käytöksestään.

että, yritän tässä nyt sitten elää ja keskittyä omaan elämään, kun se käytännössä täysin mahdotonta.