On jotenkin helpottavaa ja samalla niin surullista huomata, monen kuplan puhjenneen tässä ihan lähiaikoina.

Jos olisin kaiken tämän tiennyt jo viisi vuotta sitten, jos olisin tiennyt, olisin tehnyt paljon asioita toisin.

Onneksi edes nyt, vaikkakin hieman viiveellä nämä kuplat on alkaneet hajoilemaan, viimeinkin.

Ensimmäinen ja ehkä kammottavin kupla, siis oma harhaluulo omasta terveydestä ja sen syistä on tullut tietoisuuteeni. Tänään ymmärrän vasta, kuinka jokainen fyysinen oireeni kahden vuosikymmenen ajalta onkin ollut vain henkisen ja fyysisen väkivallan seurausta. Minuun on jäänyt niin paljon traumaa, että se on näkynyt koko kehossani. Jokainen oireeni onkin vain seurausta kaikesta väkivallasta, mitä olen kokenut avioliitossa. Minussa ei ole fyysisesti vikaa, vain oireet ovat yrittäneet kertoa, ettei kaikki ole hyvin. Ihmettelen, miksi en ole tätä ymmärtänyt tai jos olenkin, olen kieltänyt asian täysin.

Lapseni myös kärsivät samoista oireista, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Nyt ymmärrän.

Työkyvyttömyyteni ja kaikki tuntemukseni ollessani työmaalla, kaikki se ahdistus on myös seurausta kaikenlaatuisesta väkivallasta, ja en ole kuin osannut ihmetellä asiaa. Nyt tiedän, että työkyvyttömyyteni on seurausta kaikista traumoista, joita olen kokenut. enkä ole ymmärtänyt aiemmin mistä on kyse, en ennenkuin nyt.

 

Masennus, joka ollut kanssani mutta olen sen hallinnut hyvin, on myös seurausta kaikesta väkivallasta, jota parhaani mukaan salasin ja peittelin.

Olen hävennyt ja pelännyt omia kokemuksiani niin paljon, etten ole ollut kykeneväinen edes hakemaan apua itselleni. Olen yrittänyt sinnikkäästi jatkaa elämää, ja huomaan sen olleen mahdotonta. Olen yrittänyt selviytyä yksin. ja se ei ole oikein.

Olen yrittänyt normalisoida elämää yhdessä ja erikseen lasten kanssa, vaihtelevin tuloksin. Olen itsekin nostanut kädet pystyyn ja alistunut exän vallan alle, edelleen vaikka erosta on jo vuosia aikaa, kuvitellen näin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän toimiessani niin.

Olen vuosia jatkanut exän suojelua, kulissien ylläpitöä valehdellen, muunnellen totuutta ja saaden itsekin exän elämän näyttämään mallikelpoiselta lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Olen toiminut väärin, niin väärin sekä itseäni ja lapsiani kohtaan.

Helpotus on suuri, kun en ole yksin enää näiden salaisuuksien kanssa. Helpotus on ollut suuri ymmärtäessäni mistä mikäkin johtuu ja ennenkaikkea se, että minun olisi pitänyt lopettaa salailu jo vuosia sitten. Enää en halua salata, en suojella lasten isää, koska se ei ole lasten etu. Ei enää.

Oma väsyminen tilanteisiin ja jatkuva varuillaan olo on käynyt sietämättömäksi, se, etten kykene tai voi elää omaa elämää lasten pahoinvoinnin varjostaessa elämää jatkuvasti. Olen ollut todella typerä, tehnyt niin väärin lapsia kohtaan, että sekin hävettää minua.

Ymmärrän vähän itseäni, tajuan, etten kykene luottamaan kehenkään ihmiseen, ja sitä minun on pitänyt opetella. Minun pitää myös opetella ajattelmaan asioita selkeästi, eikä aina niin, että miten ex reagoi mihinkin asiaan ja miten vähennän lasten kärsimystä. Totuus on, että lapset kärsivät jokatapauksessa isästään ja vanhempiensa yhteistyökyvyttömyydestä.

Itse olen tehnyt kaiken sen, mitä on pitänytkin, toiminut niinkuin olen aikanaan ohjeita saanut ja tilanne ei ole vuosien aikana muuttunut mihinkään. Päinvastoin, koen, että lasten kärsimys on lisääntynyt enetisestään isän saadessa olla rauhassa siinä luulossa, että hän voi todellakin tehdä mitä huvittaa, sanoa mitä huvittaa ja asettua jopa kaiken lain yläpuolelle sanellen itse omat lakinsa. Olen mahdollistanut tämän ja enää en siihen suostu.

Tämä onkin nyt sellainen vyyhti, jonka aukomiseen menee aikaa. Punainen lanka on löytynyt ja se on lasten hyvinvointi normaalilla tavalla, ei minun määritelmän mukaisesti, vaan sen mikä ihan oikeasti on lasten etu ja hyvinvointi. Olen itse myös osallistunut väärällä tavalla mahdollistamaan lasten isän mielivaltaisen toiminnan, kuvitellen, että se on lasten etu.

Nyt tuokin kuvitelma tai oikeammin harhahuulo on poissa. Totuus pitää tulla esiin, en saa enää salailla, en pitää isän kulisseja pystyssä.