Kolmas kupillinen aamukahvia, kun osaisinkin syödä aamiaisen, mutten osaa ja ei sillä kyllä ole mitään merkitystäkään.

Kun olisi joskus huolettomia päiviä, kun olisi sellaista mukavaa eloa, eikä aina niin, että jokin asia mättää ja pahasti. Jokaiselle päivälle on ollut oma huolensa, joskus isompi ja joskus pienempi.

Edellisen viikon aikana on kissoja nostettu pöydälle oikein olan takaa. Varsinkin isoimpien nuorten kohdalla. Olen myös oppinut uuden sanan kuvaamaan syyseurauksia, sanon kuvioksi, koska yleensä on toistunut samankaltaisena vuodesta toiseen jokin ilmiö, josta on lapsiin jäänyt omat haitalliset seurauksensa.

Mikä on onkaan se hinta siitä, että lapsilla on ollut elämässä molemmat vanhemmat? Onko tuo ollut parempi, kuin se, että toinen olisi hylännyt lapsensa elämästään kokonaan?

Jokaisessa asiassa on kaksi puolta. Nyt lapsilla on ollut elämässä, arjessa kaksi vanhempaa. Tilanne on ristiriitainen ollut aina molempien kotien välillä. Ja mitä isommiksi lapset kasvavat, sen suurempina myös erot kahdet kodin välillä näyttäytyy ja lasten elämässä ristiriitaisuudet ei ole koskaan hyvästä.

Jos olisin ollut vahvempi, jos joku olisi ymmärtänyt aikanaan, kuinka vaarallinen lasten isä on lasten kehityksen kannalta, tämä kahden kodin ristiriita olisi jäänyt pois. Mutta sitten lapset eivät olisi koskaan oppineet tuntemaan isäänsä.

Nyt he ovat saaneet molemmat vanhemmat elämäänsä ja seuraukset ovat nähtävillä. Lapset maksavat melkoiisen suurta hintaa tästä.

Aikanaan isä ei osallistunut lastensa elämään muutoin, kuin kiusatakseen heitä. Kuitenkin hän oli itse sitä mieltä, että hän oli hyvä isä, oikein loistava isä ymmärtämättä edes, millainen vaarallinen ihminen hän oli jo tuolloin lapsilleen. Kun hän leikki lapsilla, kuin kissa leikkii hiirellä ennen syömistä.

Vastuu. Eron aikaan isä sai uuden, aikuisen roolin lasten isänä. En tiedä tänä päivänä, millaisissa olosuhteissa lapset ovat joutuneet elämään isäviikkonsa. Sen ymmärrän tänään, että jokainen lapsi on kertonut minulle asioita, joita ei normivanhempi tee lapselle, ei edes leikillään, ei edes tietämättömyyttään ja kaikki se lasten puhe isästään on ollut vain jäävuoren huippu.

Itsetunto-ongelmat, masennus, itsetuhoiset ajatukset ja teot viiltelyineen ja yleinen epämääräinen paha olo ovat kaikki seurausta siitä, että lapsilla on isä elämässään. Parempi se huonokin isä, kuin ei isää ollenkaan. Näin on lapset itsekin sanoneet.

Mutta, aikanaan sain kuulla monelta taholta, että lapset kyllä tulevat huomaamaan itse sen, millainen isänsä on ja totta se on. Tänään voin sanoa, että jokainen lapsista tietää ihan itse, ihan oman kokemuksen kautta sen, millainen hirviö isänsä on heitäkin kohtaan.

Lapset hyväksyvät toisinaan tämän, alistuvat isänsä järjettömyyksiin. Isä käyttää lapsiinsa samoja keinoja kuin aikanaan minun hallintaan. Viimeisin esimerkki tästä oli jälleen kerran yhden lapsen hiustenleikkuu. Isällään on pakonomainen tarve päättää lapsen ulkonäöstä ja lapsi ei saa itse päättää omista hiuksistaan. Usein tämä lapsi itkee minun luona, kun isä on jälleen väkivalloin kajonnut hänen tukkaansa leikaten sen isän haluamaan muottiin, mikä on taas päinvastainen siihen, mitä lapsi itse toivoisi ja haluaisi. Tämän ikäinen kyllä jo tietää, mitä haluaa ja vanhemmilla ei ole oikeutta puuttua lastensa ulkömuotoon, ja kun kyse ei ole mistään epätavallisesta asiasta edes.

Viimeksi siis isä oli kiristänyt lapsen hiljaiseksi, kun tähän asti lapsi on kieltäynyt ja vastustanut omiin hiuksiinsa kajoamista isän toimesta. Nyt isä oli uhkaillut lasta, että isä myy pelikoneet pois, jos lapsi ei suostu hiustenleikkuuseen tai edes vastustaa. Lapsi itse tuumasi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin suostua, koska hän ei halunnut luopua pelikoneesta. Sairasta.

Samoin isä on halveksivaan sävyyn kysellyt samaiselta lapselta, tykkääkö hän harrastuksestaan. Isä ei millään jaksaisi kuskata lasta harrastukseensa, siitä on liikaa vaivaa hänelle, kuten myös isä ei kykene huolehtimaan esim. harrastusvälineistä, että kasvavat lapsen mukana, kuten esim. kengät. Isä kieltäytyy kaikesta liittyen lasten tarpeisiin vedoten rahanpuutteeseen, vaikka oikea syy on haluttomuus ja kykenemättömyys huolehtimiseen.

Kuinka itselläni sitten riittää kyvyt kaikkeen lasten tarpeisiin? Niin, siinä onkin se ero. Isä ei kykene välittämään lapsistaan millään lailla. Sen ovat lapset jokainen sanoneet minulle ja miettineet syytä, että miksi isä ei välitä heistä.

Pitkään väitin vastaan, että kyllä isä välittää, muttei osaa sitä näyttää. Enää en väitä vastaan, koska se on turhaa. Lapset suuttuvat minulle, ja sanovat, etten ymmärrä heitä.

Lapsilla on isä, joka ei kykene välittämään, ei huolehtimaan lapsista. Hyvää mennyttä isänpäivää.

Olisiko mielikuva isästä ollut parempi? Se, ettei lapset olisi tunteneet isäänsä, vaan heillä olisi oma positiivinen mielikuva isästä, eikä niinkuin nyt, kurja ja negatiivinen totuus isästään. Kumpi on parempi? Vaiko sitten syytökset, miksi eivät olisi saaneet tutustua isäänsä, kun isä olisi hyljännyt lapsensa joutuessaan pelkäksi maksumieheksi?

Tasapaino, kunnes totuus selviää. Ja nyt lapsilla on oma käsityksensä isästään ja he ovat minulle vihaisia, koska olen luonut heille isästään väärää mielikuvaa välittävästä ja huolehtimaan kykenevästä isästä. Enää en sitä tee virhettä tee lapsiani kohtaan.

Lapsille en enää voi kuin kohauttaa olkiani ja sanoa, etten tiedä miksi isä tekee tai toimii niinkuin on tähän asti tehnyt tai jättänyt tekemättä. En voi kertoa, miksi isä kohtelee väärin omia lapsiaan, jättää heidät oman onnensa nojaan ja pahimmillaan lyttää lyttyyn jokaisen lapsen erikseen ja yhdessä. Pahimmillaan aiheuttaa suuret määrät sisarukateutta suosien tai hyljäten milloin kenetkin heistä, aina tarpeen tullen, mikä sattuu isää juuri sillä hetkellä miellyttämään eniten.

Lapset ovat nähneet nyt vuosia itse isänsä julmuutta, sairautta ja kykenemättömyyttä toimia vanhempana, tasaveroisena vanhempana. Lapset tuntevat itse nahoissaan kaiken isänsä sairauden ja vallanhimon ja se on väärin.

Lapset eivät koe iloa isästään. Se on harmi heille. Heillä ei ole mitään syytä olla ylpeitä isästään, joka ei kykene edes alkeelliseen isyyteen. Hän on kunkku, jolle lapset ovat välineitä ja alamaisia, joiden palveltava ja miellytettävä isäänsä kaikin keinoin, isän sanelun mukaisesti. ja sekään ei riitä isälle, mikään kun ei riitä tuolle hyypiölle, jota ei voi edes ihmiseksi sanoa. Hän on hirviö suorastaan.

Kulisseissa osaa näytellä taitavasti, kukaan ei ikipäivänä voisi kuvitella, millaiseksi hirviöksi toinen voi muuttua neljän seinän sisällä, kun kukaan vieras ei ole näkemässä, ei kuulemassa, ei todistamassa.