Mitkä asiat ovat olleet ilon aiheita elämässäni eron jälkeen? Mitkä on olleet niitä, jotka ovat auttaneet jaksamaan?

-lukeminen 

-kirjoittaminen

-lapset

-koti

-kotityöt

-maalaus

-käsityöt

-parisuhde

-työt

-ulkoilu lasten kanssa

Mikä on nyt muuttunut, koska nämä asiat ovat muodostuneet minulle vastenmielisiksi?

Ulkoilu lasten kanssa on haastavaa, ainakin jälleen kylmien ilmojen edetessä. Minulla ei ole säänmukaista lämmintä vaatetta eikä kenkiä ulkoiluun. Kesätakissa tarkenen juuri ja juuri autolle ja pois.

Työtä en voi edes ajatella tällä hetkellä, ihmisten parissa toimiminen jo ajatuksena saa pelon korviin asti. Tiedän, etten pärjää työyhteisössä ihmisten kanssa. Voin pahoin henkisesti ja en ymmärrä miksi, koen etten osaa tulla toimeen ja koen epämääräistä pahaa oloa tietämättä miksi.

Parisuhde on kovin heikossa hapessa. Syy on minun. Yksin en jaksanut pitää parisuhdetta kasassa, olen myös alkanut kohtelemaan toista huonosti, enkä osaa enää puhua hänelle, hän puolestaan viihtyy kaiken aikansa työmaallaan ja käy kotona nukkumassa. Vapaata aikaa ei tahdo löytyä enää edes lasten juttuihin.

käsitöihin ei ole rahaa. Myöskin oma keskittymisen vaikeus hankaloittaa tekemistä, mikään ei tule valmiiksi ja harmittaa jo etukäteen, kun aina jokin menee pieleen jotenkin.

sama maalauksen kanssa, käsi tottele mielikuvaa. Joko on huonot välineet tai sitten en osaa enää. Yirtykset loppuvat aina siihen, että revin kankaan, heitän välineet roskiin ja harmittelen epäonnistumista.

Vihaan kotitöitä. Vihaan siivousta, pyykkejä, tiskejä, imurointia, pesuja, kaikkea kotiini liittyvää. Vihaan koko kotiani. Se on , ainoa mikä vaihtuu on vuodenaikojen kulusta johtuva maisema. Kaikki jotenkin rumaa, seinät rumat, tauluja ei saa paikoilleen, ei hyllyjä. Kiviseinät rajoittavat minun kykyäni tehdä asioille mitään, miesystävä ei saa itään aikaan, vaikka olenkin jo yli vuoden pyytänyt eri asioiden kiinnittämistä seinille. Rahaa ei ole uusia mitään, matot odottavat autossa vielkin pesulaan menoa, jo heinäkuusta asti olleet siellä. Sanoin jo silloin, että parempi vaan heittää suoraan roskiin, kun ei minulla ole ikinä varaa viedä niitä pesulaan. Tämäkin asia olisi miesystävnä maksettava ja kun ei ilmeisesti muista tai halua, niin en ole pääsyt viemään mattoja. Harmi. Astiat ovat menneet rikki, pitäisi uusia laseja, mukeja. Kirpparilautaset vielä on osa ehjinä. vihaan niitäkin.

Kirjoittaminen vielä menee, mutta jopa itseäni inhottaa ainainen sama paska. Kun elämässäni ei ole tapahtunut mitään hyvää tai mitään muutosta. vaikka olen yrittänyt. Aina kirjoitus kääntyy exän aiheuttamien asioiden purkamiseen.

Lukeminen on haastavaa, en jaksa millään keskittyä. En tiedä, mistä kirjallisuudesta pitäisin? Kirjastoon meno on todella vaikeaa nykyisin siellä olevien ihmisten vuoksi, en vain pääse yli siitä ikävästä tunteesta, jota nyt paniikiksi sanotaan.

Eli juuri nyt mikään ei ole hyvin.

Niin, lastenvalvojan kanssa puhuin puhelimessa ja totta, sopimus odottaa siellä allekirjoituksia. Minun pitäisi olla tästä iloinen, en vain osaa olla. Joskus aiemmin olisin osannut iloita siitä, että asia hoitui sitten ennemmin tai myöhemmin. Nyt en kykene. Olen toki tyytyväinen, mutta kärsin kaikesta muusta niin paljon, ettei tämä asia jaksa innostaa. Ja tiedossa on, ettei mikään exän kohdalla mene kuten normaalisti, niin miksi jatkossa menisi? Nyt alkaa sitten se hänen maksusuoritusten osottelu ja hänen pelaaminen niiden kanssa. Saan onneksi laittaa ne ulosottoon heti kun jättää maksamatta, onneksi. Mutta sekin tietää ylimääräistä säätöä ja työtä itselleni. Toki toivossa voi elää, että kaikki kerrankin sujuisi mutkattomasti.

Ajattelin, pidän musiikin kuuntelusta kovin. Mutta yleensä itken kuunnellessani musiikkia, se ikäänkuin voimistaa tunteeni. Ajattelin kokeilla, josko voisin kuunnella musiikkia samaan aikaan kuin esim. maalaisin? Nyt olen jo pakottanut itseni sohvalle tuijottamaan sarjaa koneelta ja samalla olen yrittänyt neuloa kaulahuivia. En siis ole kyennyt jostain syystä katsomaan telkkaria viimeiseen 15 vuoteen, kuin ehkä joskus jonkun jakson salattuja.

Yritin siis yritin ja ajttelin laittaa pari taulua seinään. Ovat nekin odottaneet muutosta asti kaapissa. No, ensinnäkin ikean idea, tee-se-itse-juttu on mennyt hieman liian pitkälle, kun itse pitää osata porata reikä, minikokoinen sellainen, että saa kiinnikkeet kivikovaan puuhun. No, ei ole poraa, ei mitään millä saisi ne perhanan kiinnikkeet siihen itse tauluun. Miesystävä lupasi jo useampi päivä sitten tuoda työmaaltaan minikokoisen poran, vaan eipä ole näkynyt ja taulut ovat odottaneet osineen keittiön pöydällä, ja kun hermostun, heitän ne roskiin mahdottomana laitta seinälle. Turhaa itsensä kiusaamista.