Miksi toinen ihminen ottaa yhteyttä, jos ei ole tarkoitus kuitenkaan pitää yhteyttä? Jälleen kerran kävi näin. Tyyppi oli toinen paras ystäväni lapsuudessa. Nyt vuosien jälkeen hän otti yhteyttä, halusi tavata ja pitää yhteyttä. Tapaamispäivänä hänestä ei sitten kuulunut mitään, eikä myöskään sen jälkeen. Viikolla laitoin yksinkertaisen mitä kuuluu.viestin ja siihenkään ei ole tullut mitään vastausta. Uskomatonta jäädä miettimään, mitä ihmettä olen tuollekin tyypille tehnyt?

Pähkäilin, etten odottele enää yhteydenottoa, turhaan vain vaivaan päätäni miettien, miksi tämäkin ihminen teki juuri niinkuin kaikki muutkin on jo tehneet, ottavat yhteyttä ja sitten jättävät. Ihmetys jää, muttei sillä ole merkitystä, koska tiemme aikanaan katkesivat jo muutenkin, elämä vei erilleen ja tämäkään ihminen ei siis ole kuulunut elämääni enää nuoruuden jälkeen.

Näitä tämmöisiä yhteydenottoja menneisyydestä on tullut aina silloin tällöin, ja jokainen on saman tempun tehnyt. Ilman mitään syytä, ilman mitään vain jättänyt uudelleen ottamatta yhteyttä. Tietääkseni en ole kenellekään koskaan mitään pahaa edes tehnyt, että olisivat ns. kostaneet minulle jotain. Tai voihan se ollakin, että he ovat kokeneet teidemme erkaantumisen aikanaan niin, että olen heidät hyljännyt, vaikka olosuhteiden pakosta näin pääsi käymään ja siihen aikaan ei ollut kännykötä, ei tietokoneita, joilla olisi kyennyt yhteyksiä pitämään yllä.

No, tämmöistä tämä on. Luulen tämänkin ihmisen nyt kostaneen minulle jotakin, kokemaansa mielipahaa, kun en tosian enää olosuhteista johtuen kyennyt pitämään ystävyyttä yllä. Muuta syytä tuollaiseen käytökseen en keksi, kuin sen, että tyyppi tahtoi kostaa jotakin minulle ja teki sen näin.

Mutta, ei ole merkitystä minulle tai elämälleni. Olen hyväksynyt aikanaan jokaisen ihmisen menetyksen elämässäni. Silloin se teki todella kipeää, opin elämään ilman tätäkin ihmistä elämääni. Ja nyt vuosikymmenien jälkeen, hän on kostonsa saanut. Toivottavasti olet nyt tyytyväinen itseesi ja tekemääsi kepposeen?

Olen useimmiten sinut oman yksinäisyyteni kanssa. Odotin toki tämänkin ihmisen tapaamista melkoisen innolla ja kyllähän minä petyin. Ihmettelen vain, kun mitään hänestä ei ole kuulunut tuon jälkeen, eikä myöskään mitään vastausta lähettämääni viestiin. Kuollut hän ei ole, koska on aktiivinen somessa kuitenkin, ja viestin oli nähnyt. Joten en muuta syytä kohteluuni keksi selitykseksi kuin hänen halunsa kostaa minulle jotakin? Ikäänkuin antaa samalla mitalla takaisin, kysymättä ja kuulematta minun selityksiä tai vastata kysymyksiinsä.

Tai, pitkällisen pohdinnan jälkeen mietin, että olisiko sittenkin voinut olla mahdollista, että tämä ns. ystävä olikin exän laittama feikkiprofiili? Koska viesti, jonka sain ensin häneltä oli kovin omituinen, sellainen hyvin outo kysymys, jota ihmettelin kovin ja sen asian tosiaan olisi ex voinutkin onkia muualtakin. Näin hän pääsi ujuttautumaan kaverikseni someen ja urkkimaan kenties, mitä siellä tein ja kenen kanssa. Hullua, mutta näitä tämmöisiä on ollut vuosien varrella muutamia, kerran ex jopa oli tehnyt feikkiprofiilin, jotta hänen mukaansa voisimme somen kautta keskustella lasten asioista. En tietenkään hyväksynyt exän tarjousta, Jos ei kyennyt olemaan omalla nimellään somessa kanssani, lastensa isänä, niin ei tarvitsisi olla ollenkaan. Mutta, somessa olikin vaara paljastua, kuten oli jo aiemmin käynyt ja siitähän exä sai hirmuiset pultit aikanaan ja kielsi minua enää pitämästä somen kautta kehenkään yhteyttä, hän murtautui tileihini ja alkoi minun nimissä lähetellä minun kavereille kirjeitä sekä sitten myös omalla nimellään näille samoille ihmisille. Sairasta ja kun jäi kiinni tästä, hän ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Juuri niin. Hän oikeutti omat sairaatkin tekonsa aina jollakin omasta mielestään hyvällä syyllä.