Ammattilaisen kanssa pohtiessa tätä lastenisäkuviota, asiat jotenkin selkenee. Tajuan olleeni todella hölmö yrittäessäni yksin tasapainoilla lasten mahdollisimman parasta ajatellen. Lasten etu ei ole toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla ja sen on nyt muututtava.

Eilen aamulla ymmärsin, että vaikka olen vuosikymmeniä kieltäytynyt ajatuksesta, että jotakin vastaan on taisteltava, niin valitettavaa on, että näin joudun tekemään. Joudun todellakin taistelemaan vastaan, vaikka en haluaisi, vaikka en edes osaa. Tosiaan, ainoa minkä osaan, on rehellisyys ja nyt sille on käyttöä. Olen ollut todella typerä salatessani itse lasten ongelmia isän luona, olen itse tehnyt väärin valehdellessani lapsille isästään ja selitellessäni tekosyitä isän käytöksestä, jotta tuen lasten ja isän suhteita ja lapset sietäisivät sen isän huonon kohtelun heitä kohtaan. Olen myös virheellisesti salannut lapsilta tosiasioita, en ole kertonut heille mitään minun ja heidän isänsä ongelmista ja sekin on antanut isälle mahdollisuuden toimia lasten edun vastaisesti.

Esimerkiksi nyt, kun koulunkäyntiä takana jonkin verran jokaisella lapsella ja paremminkin voisi mennä jokaisella, mutta siis jokainen tarvitsee läsnäolon tunneilla oppiakseen edes sen vähimmäisvaatimuksen asioista. Siis lapsen etu on olla oppitunneilla.

Kokemuksesta jo tiedän, miten turhat koulusta poissa-olot vaikeuttavat lasten koulunkäyntiä pidemmällä aikavälillä. Lapset eivät kykene itsenäisesti opiskelemaan samoja asioita, mitä tunneilla käydään läpi, lapsen isä ei ole opettaja ja minäkään en jaksa lapsen kiukuttelua siitä, kun on jäänyt jälkeen lomamatkan vuoksi  ja lomalle sovitut tehtävät on jääneet tekemättä kun unohti tai muuta.

Osa lapsista ymmärsi jo, kun kuulivat lomasta, että se tietää heille ylimääräistä kotitehtävää ja paljon loman ajaksi ja ilmoitti, ettei halua mitään ylimääräistä ja raskasta kotitehtävää loman ajaksi. No, minkä teen? Osa on ahdistuneita juurikin siitä, ettei voisi olla koulusta pois ylimääräistä ja osalla on läsnäolopakko tunneille ja lomatka kesken opintojen ei ole oikein hyvä ajatus muutoinkaan.

Eli yksinkertaisesti lasten etu ei ole matkailla kouluaikana. Isä unohtaa ja ei halua tätä asiaa ymmärtää ollenkaan. Eli lasten isä ei kykene ajattelemaan tässä(kään) asiassa lasten etua. Tämä on niin hyvä esimerkki isän toiminnasta ja siitä, iten hän ei vain kykene tai osaa ajatella lastensa parasta, lastensa etua arjessa.

Ja, Suomen laki sanoo, että lapsilla on oltava molempien vanhempien kirjallinen lupa matkustamiseen rajojen ulkopuolelle. Tätä en ole ennen tiennyt, olen luullut että toisen vanhemman lupa riittää eli voi halutessaan matkustella ilman lupia ulkomailla. Isä on siis toiminut laittomasti aiempina kertoina, kun ei ole minulle edes kertonut, että on lähdössä lasten kanssa ulkomaille. Ei ole koskaan edes viestillä kysynyt lupaani. On vain mennyt, on vain koululta hakenut lupalaput ja ja sitten lasten koulunkäynnit on kärsineet ja usein on sitten vielä käynyt niin, että ovat sairastuneet ja olleet pois sittenvielä lisää koulusta ja opetuksesta.

Sairauksille ei voi mitään, kipeänä ei mennä kouluun, ei töihin. Se nyt on itsestään selvää. Lomamatka on turha poissa-olo, kun on olemassa viikonloput sekä loma-ajat. Aikuinen osaa kyllä sovittaa omat vapaansa myös niille viikonlopuille sekä loma-aikoihin tai sitten voi olla menemättä. Tai sitten menee yksin, ilman lapsia lomailemaan.

No, nyt jos alan laittamaan kapuloita rattaisiin tämän lomamatkan suhteen, minustahan tulee se aikuinen, joka estää kiken kivan tekemisen isän ja lasten elämässä. Niin, mutta en ole kieltämässä lomaa, mikäli se tulee isäviikolla, viikonloppuna tai ajankohtana, jolloin ei ole koulua.

Huh, huh. Lasten silmissä olen ilkeä äiti sitten. Isä sanoo lapsille niin, että minä estin heidän kivan loman, vain koska hauan olla ilkeä ja kiusata isää. Sekään ei pidä paikkaansa, mutta isälle tuo edellinen ajatus on täysin totta.

Lasten hyvinvointi. Sitä minun pitää ymmärtää vielä tarkemmin ja toisella tavoin. Tämä lomareissu on nyt ensimmäinen todellinen asia, jossa minun pitää nähdä lasten etu, kun toinen vanhempi ei sitä näe. Ja lasten etu on olla koulussa läsnä opetuksessa. He tarvitsevat opetuksen, jota opettaja antaa.

Auttakoon joku minua ymmärtämään lasten todellinen etu, ei se minkä olen luullut tähän asti olevan. Olen päässyt lasten etua ajattelamaan vain puoliksi, mutta heillä on oikeus kokonaiseen.