Olen kiusantekijä exän mielestä, kun toisen kerran laitan asianajajan hänen perään. Näillä saatesanoilla ihmetteli, kun soitti minulle ja melkein itki puhelimeen elatusmaksun suuruudesta ja siitä miten hänen maksama on toisilta lapsilta pois. Totuus on kuitenkin se, ettei samaiset lapset ole aiemminkaan saaneet edes perustarpeitaan isänsä luona. Tulojen mukainen elatusmaksu on siis yli 400 euroa, mutta suostuin sopimaan tämän summan alemmaksi. Jään nyt odottelemaan lastenvalvojan soittoa vahvistamaan tämä sopimus.

Ensimmäistä kertaa en mennyt lankaan, ohitin exän säälinhakuiset puheet hänen köyhyydestään. Mieleni teki sanoa joitakin omia mielipiteitäni, tyydyin olemaan kuitenkin hiljaa. Tarkensin kysymyksellä mitä hän tarkoittaa ja sanoin voivani olla kusipää ja olla suostumatta elatusmaksun alentamiseen, sanoin kuitenkin etten ole ja summa x on ok.

No, tämäkin asia on tosin nyt vain exän puhetta, niinkauan kunnes lastenvalvojan paperissa on nimet alla. Siihen asti olen hyvin skeptinen ja en odota liikoja.

Itseasiassa tämä oli kolmas kerta, kun turvaudun asianajajan apuun hoitaakseni keskenjääneet asiat. Ensimmäinen kerta oli kaksi vuotta eron jälkeen, kun ex piti minua kiinni yhteisessä asuntolainassa, hän ei suostunut hoitamaan lainan siirtoa nimiinsä, koska ei millään halunnut ilmeisesti maksaa minulle osuuttani. Hän oli sitä mieltä, etten ansaitse mitään ja että hän oli ihan kaiken maksanut avoliittomme aikana, mikä oli valhe, suuri valhe. Ja vasta asianajajan kehoituksesta hänen laadittuaan virallisen osituskirjan, ex hoiti oman osuutensa hirveän vihan ja raivon vallitessa, mutta ei oikein muutakaan voinut odottaa. Siinä sivussa sitten lapset kärsivät isänsä minua kohtaan tuntemaa vihaa.

Toinen kerta, kun jouduin turvautumaan asianajajan apuun oli keväällä isän vain ilmoittaessa minulle aikovansa viedä lapset mukanaan toiselle paikkakunnalle asumaan. Käytännössä lapset eivät halunneet asiaa ja minä en voinut sitä. Isä kuitenkin luopui aikeestaan viedä lapset, kun olisi oikeuteen joutunut. Tästä lapset ovat kärsineet isän syyllistäessä lapset ja myös minut, estimme hänen muuttonsa. Ei, en estänyt isän muuttoa, vaan vain lasten, isä teki itse valintansa.

Ja nyt sitten tämän syksyn episodi, kun lastenvalvoja ei voinut vahvistaa 0-sopimusta isälle, koska isä ei ilmoittanut todellisia tulojaan, ei ennenkuin asianajajan kehoituksella. Minun luona asuvat lapset eivät ole siis saaneet muutamiin kuukausiin koko elatusmaksua, koska määräaikainen sopimus umpeutui. Isä ilmeisesti meinasi, ettei hänen tarvitse tulojaan ilmoitella, ja välttyisi näin vastuustaan.

Ja nyt olen sitten jälleen kiusantekijä, kun laitan asianajajan hänen peräänsä. no, mikään ei muutu edes vuosia eron jälkeen.