Miksi en ole aikaisemmin tajunnut tätäkään kuviota? No, koska olen suojellut lapsia minun isän "ristiriidoilta", en ole kertonut lapsille mitään mitä isänsä minulle tekee lastensa välityksellä tai edes sitä miten isänsä kohtelee minua.

Edellisellä viikolla oli kuitenkin sellainen tilanne, jossa olin itse ihan puulla päähän lyötynä, että mikäs tämä nyt sitten on, kun isältä tuli herjausviestiä puhelimeeni.

Näytin viestin lapselle ja kysyin, että miksiköhän isä tälläistä minulle laittaa juuri nyt? Lapsi meni vaikeaksi ja kertoi, että hän oli laittanut isälle juuri viestiä, ettei asia hoidukaan juuri nyt, kuten lapsi tai isä oli ajatellut. Asia, siis josta minä itse en edes ollut tietoinen.

Isä ei ollut minulle kertonut mitään, ei sopinut kanssani mitään tämän kyseisen lapsen asiasta. Ja isä oli kertonut valehdellen ko. lapselle, että olimme sopineet asiasta. Ja sehän ei siis ollut totta. Lapsi kuitenkin luuli, luotti isänsä sanaan ja koki minut niin, että olen ilkeä äiti, kun en asiaa hoida, vaikka siitä oli muka sovittu.

Tuota kuviota isä on käyttänyt vuosia, uskotellut ja valehdellut lapsilleen, että me vanhemmat keskustelemme ja sovimme lasten asioista. Ja sitten he lapset luulevat, että minä olen hankala, kun en edes tiedä asioista mitään ja en suostu pelkän lapsen puheen perusteella tekemään jotakin asiaa ym. Niin, isä saa minut näyttäytymään hankalalta ihmiseltä lasten silmissä noin kierolla tavalla, valehdellen ja uskotellen lapsille.

Tähän tulee muutos ainakin omalta kohdaltani. Minun pitää aina muistaa tämä asia jatkossa. Että isä on valehdellut lapsilleen, vuosia. Ymmärrän nyt osan aiemmista kovin omituisista tilanteista, joissa lapset syyttävät minua asioidensa hankaloittamisesta ja kovin ristiriitaisista tilanteista.

Nyt isä tavallaan jäi kiinni itse teosta, koska lapsi sanoi minulle, että isä oli kertonut ko. lapselle, että olimme muka sopineet isän kanssa asian, joka piti hoitaa, ja joka siis täysi vale. Minulle asia tuli lapsen suusta, ihan suoraan puuntakaa ja täysin yllärinä juuri sillä hetkellä.

Ja mites nyt tällainenkin tilanne, miesystävä on hankkinut omilla rahoillaan tähän kotiin musiikkisoittimen. Lapset yrittävät jokaisessa käänteessä ottaa ja vaatia sitä isälleen. Isä ei suostu hankkimaan lapsilleen omaan kotiin vastaavaa, vaan vaatii lapsia tuomaan hänen kotiinsa sen mikä, minun kotiin hankittu. Ei, se ei ole tarkoitettu pelkästään lapsille, me aikuisetkin kuuntelemme musiikkia siinä missä lapset, ei sitä ole hankittu vain lasten käyttöön tai niin, että sitä lapset kuljettavat kodista toiseen. Ei minun vastuulla ole hankkia isän kotiin lapsille viihdettä. Ja minä olen ilkeä äiti, kun en anna lapsille sitä lainaan, en koska isä voi ihan hyvin hankkia kotiinsa oman vastaavan.

Lapset eivät mene rikki siitä, jos eivät kuule musiikkia mutta siitä menevät, jos eivät voi suojautua esim. kuukautisilta. Ne minun on pakko hankkia myös isän kotiin, kun isä ei siitä huolehdi. Vaikka, ei minun olisi pakko sitäkään, mutten saata laittaa lapsia ikävään tilanteeseen, kun lapset asuvat vuoroviikoin, isällä pitää olla kyky huolehtia myös naisten jutuista aikuisena ihmisenä ja vastuullisena vanhempana, mutta ei, hän ei kykene siihen. Koska siitä ei ole hänelle hyötyä, päinvastoin, sehän maksaa ylimääräistä rahaa hänelle.

anoppi aikanaan ohjeisti minua, että jos tarvitsin jotain vaikkapa lapselle, minun pitää hoitaa asiat niin lapsen isän kanssa, että isä kokee keksineensä lapsen tarpeen ihan itse. En vielä tänä päivänä ole ymmärtänyt tuota neuvoa, miten saada toinen keksimään lapsen tarve ihan itse? Sitä ihmettä ei ole tapahtunut koskaan.