Luulin erotessa, että kaikki ongelmat selviät ja ex pääsee elämään haluamaansa elämää ilman minun pahaa tekevää läsnäoloa. Luulin väärin.

Mikään ei siis ole muuttunut näiden vuosien aikana. Ex on rakentanut itselleen kulissit uudelleen. Heti eron jälkeen hän vaihtoi naista, kuin sukkia. Kymmenennen naisen jälkeen, jonka lapsille oli esitellyt, en pysynyt enää laskuissa. Lapset olivat ihmeissään näistä naisista, niitä siis tuli ja meni ja suurimmalla osalla oli jo lapsia ennestäänkin. Aina he miettivät, tuleekohan niistä lapsista nyt heille uudet sisarukset ja millainen mahtaakaan olla se kulloinkin voimassaoleva äitipuoli.

Lapset ihmettelivät aina ja osasivat jo itsekin isän kuviot, he tiesivät milloin isä oli kyllästänyt ja jo tapaili uutta ehdokasta. Lapset pohtivat, oliko uusi tällä kertaa tumma, vaalea, lihava, vai laiha, oliko kenties kiltti vai ilkeä jne. Monesti jouduin sanomaan, ettei asia ole heidän ollenkaan, että isänsä tekee omalla elämällään kuten haluaa ja lasten tulisi hyväksyä isänsä sellaisena kuin se on.

Ainakin kaksi näistä naisista ehti esimerkiksi myydä kotinsa ja oli lapsineen hyvää vauhtia muuttamassa lasten isän hoteisiin. Jokainen kuitenkin ehti heidän onnekseen perua suunnitelmansa ja erota exästä hyvän sään aikaan. Yhdellä naisista ex remppautti mm. lasten huoneen, kuulemma mikäs siinä, jos haluaa omilla rahoillaan ym. kakkaa. ja sitten tuli ero. Yksi naisista sisusti exän olohuoneen uuteen uskoon ja jälleen naisen omilla rahoilla ja arvaapa saiko mitään matkaansa eron tullessa, ei saanut ei. Lasten puheiden mukaisesti isä kirjaimellisesti heitti naisen ulos lapsineen riidan päätteeksi ja sen voin hyvinkin uskoa. Toivottavasti tuolla naisella oli vielä oma asunto, minne palata? Sitä ei tarina enää kerro.

Sitten taisi kolahtaa oikein jättipotti lasten isän kohdalle. Rikas yksinhuoltaja nainen. Helposti käsiteltävissä, hyvin mukautuva ja luottavainen. Kiihkeää rakkautta ensialkuun. Samaan aikaan exälle tuli pakko ottaa koira lemmikiksi. Pitihän hänen luoda naiselle mielikuva, että on kiinnostunut samoista asioista. Koiran avulla sai siis luotua uskottavuutta omaan toimintaan, eihän nyt kukaan koiraihminen voi paha olla. Samaa uskottavuutta ex hakee myös sillä valheella, että hän olisi lastemme yksinhuoltajaisä, kertoi tarinaa tälle naiselle, että minä olin täysin kahjo, hullu ja kykenemätön hoitamaan lapsia jne. Sääliähän se tietysti herättää kuulijassa, sekä sitten se, että lapsia on niinkin monta huolehdittavana. Mikä ihana kulissi.. Mikä ihana tarina traagisesta rakkaustarinasta. Ex heittäytyi myös tälle naiselle uhrin asemaan, minun ollessa se hankala osapuoli kaikessa.

Koiralla on oma tarinansa, joka ei hyvin päättynyt, kiitos exän. Niin ja yllättäen koira on samaa rotua, mitä itse aikanaan harkitsin, ennen lapsia. Jo se, että ex päätti ottaa koiran oli poikkeuksellista. Ex oli avioliitossamme kovin sitä mieltä, ettei koiraa tulisi koskaan, samaan se aikanaan päättyi, kun minä harkitsin koiraa meille, hän ei voinut sietää eläimiä, jotka olivat riippuvaisia ihmisistä.

Tuo koira oli kuitenkin exälle osa kulissia. Lapset olivat pyydelleet lemmikkiä ja ex ymmärsi, että se todellakin voisi olla osa uutta näytelmää. Uskon myös, että koiran haankinta oli keino lahjoa lapsia, kuten olen nyt muutamaan kertaan myöhemmin saanut todisteet siitäkin, että ex lahjoo näin lapsiaan jonkin syyn takia.

Pari vuotta, ja koirasta ei ollutkaan enää iloa exälle. Koira alkoi voida huonosti, kaikin puolin, oli silminnähden kärsineen näköinen ja surullinen ja masentunut. Mutta, kyllä sillä kohtelulla kuka tahansa päättäisi omat päivänsä, jos vain mahdollista. Lapset kertoivat minulle, kuinka isä potkii koiraa lenkillä, repii ja riuhtoo kaulahihnasta niin, että koira lentää ympäri ilmassa, huutaa ja raivoaa. Voi ,kun joku aikuinen olisi tuota kohtelua nähnyt myös, kuullut sitä. Lapsen sana on vain lapsen sana, jota on lähtökohtaisesti epäiltävä, lapsihan saattaa myös keksiä juttuja omasta päästään.

No, koiran piti asua keittiössä, ulos ei saa edes koiraa laittaa, koska nurmikko menee piloille. Ja naapurit häiriintyvät koiran äänistä. On noloa, kun koira haukahtelee ulkona linnuille, ihmisille jne. Eli viimeiset kuukaudet koira asui keittiössä, ja pahimmillaan yksin saunatiloissa viettäen yksin tuntikausia. Sitten koira meni omilleenn muuttaneelle nuorelle, koira reipastui ja oli iloinen jälleen, mutta toki ikävät kokemukset olivat jättäneet myös siihen omat jälkensä. Koira pelkäsi muita. Sitten tämä koira siirtyi exän vaimokkeen hoitoon, ja nyt sitä ollaan lopettamassa, ellei löydy uutta kotia. Nuori kysyi minultakin, haluanko ko. eläimen meille asumaan. No, lemmikki on todella ihana, sitä en voi kieltää, hyväluontoinen ja kiva persoonallinen yksilö. Mutta, ei. Ei ole minun tehtävä pelastaa yksitellen exän hylkäämiä, joita ensin otetaan ja sitten luovutaan, kun ei miellytä herraa. Heittopussina tuo koira siis on saanut elää viimeiset pari vuotta.  Eräs lapsista kyseli minulta, ottaisinko tuon koiran meille, koska se ei ole toivottu siellä uuden vaimon perheessä. Ja sille pitäisi löytää koti. Ei, minä en ole mikään pelastaja, en ota exän hankkimia eläimiä meille vaan sen vuoksi, että ex on päättänyt niistä luopua sen vuoksi, ettei ne miellytä häntä enää. Ei, hankkikoot ihan itse hylkäämilleen eläimille kodin tai lopettakoon, sääli niitä eläimiä kohtaan ja sääli lapsia kohtaan, jotka rakastivat tuota lemmikkiä yli kaiken. Senpä vuoksi isä myös luopuu, koska koirasta ei saanut hirviötä ,jolla pelotella lapsia, päinvastoin, se eläin oli yksi ainoa positiivinen asia, joka sai lapset menemään ylipäänsä isälleen. Mutta, juuri tuo, kun jokin asia aiheuttaa iloa exän läheisille ja hän sen ymmärtää, niin siitä pitää päästä eroon. Tyypillistä. Yrittihän ex tosin alkuun saada tuota koiraa esimerkiksi puremaan pienintä lasta, ja käymään käsiksi lapseen, niin että ex olisi voinut halutessaan hallita pienintä lasta koiran avulla, se vaan ei onnistunut.

Samaan aikaan kun ex heitti alkuperäisen koiran lapselleen, sanoen, ettei hän enää pidä koirasta, koska siitä ei ole mitään hyötyä isälle, tämä oli jo seuraavalla viikolla hakenut uuden koiran hoiviinsa. Tällä koiralla on mm. sähköinen kaulapanta, jotta koiran saa tottelemaan exän mieleisesti. Tämä koira on erittäin pelokas, pelkää ihmisiä yli kaiken. On helposti hallittavissa ja todennäköisesti sietää kaikenlaiset julmuudet, kun pitää päästä pahaa oloa purkamaan. Koira toimii myös selityksenä lapsien mustelmille, jokainen viikko ihmettelen lasten mustelmia ja aina on selitys se, että koira puree heitä. Ja isä ei siihen puutu, ei opeta lasta oikein toimimaan koiran kanssa, koska isä nauttii nähdä hätää, kipua ja kauhua.

Niin, kulisseihin jäin. Ja pohtimaan sitä, kuinka exälle ainoa vaikutin toimiinsa on se, millaisen kuvan hän jättää itsestään muille. Ja mitä kaikkea siihen tarvitaan, niihin kulisseihin? Ex meni naimisiin vain, jotta saa eron aikaan uuden vaimon omaisuudesta puolet, ero on tulossa, koska exän puheet lapsille on sitä luokkaa, ettei häntä kiinnosta olla yhdessä vaimonsa kanssa. Toivon niin tuon vaimon puolesta, että olisi tehnyt sen avioehdon, hän menettää ihan kaiken erossa muuten, kokemuksesta tiedän. Ja onhan se helppoa todentaa kaikille, miten on jatkanut elämäänsä, mennyt naimisiin jne. Kulisseihin kuuluu siis hieno koti, asumattomalta näyttävä sisustus, uudet pelit ja vehkeet autotallissa, moottoripyörää, venettä, moottoreita, uusi auto, lemmikki, piha, joka on viimeisen päälle laitettu, niin ettei kukaan saa siellä olla, edes lapset, työpaikka ja pari valikoitua "ystävää", joilla on sellaista tietoa, josta ex hyötyy tai joille voi aina tarpeentullen vihjailla esimerkiksi minusta kaikennäköisiä luuloja, olettamuksia ja suoria valheita.  Kulisseihin kuuluu sitten tarpeen vaatiessa lapset, kun pitää kerätä sääliä ja hakea sitä hyvä isä.roolia, joka siis vain valhetta. Lapset ovat usein törmänneet outoihin tilanteisiin isänsä kanssa, kun ovat jälkeenpäin ihmetelleet, miksi isä oli halunnut heidät johonkin mukaan jne.

Kaiken takana on raha ja ahneus. Isällä on lääkeriippuvuus, sekä pakonomainen tarve vaihtaa kaikkea, jopa siis eläimiä sitä mukaan kun vanhasta ei ole mitään hyötyä tai vanha ei kiinnosta enää.

Vanhemmat lapset puhuvat minulle usein isän käytöksestä, siitä kuinka he kokevat itse olevansa isänsä sätkynykkeja ja kulissia, kuinka heitä tarvitaan vain kun isän pitää esittää hyvää isää. Kyllä olen tämän tiennyt, olen vain pitänyt suuni tiukasti kiinni, ja kannustanut lapsia yrittämään luomaan hyvän siteen isäänsä.