Kyllä osaa olla hankalaa tämä elo vuosia eron jälkeen. Pompottelua lasten isän taholta jälleen.

Isommat nuoret odottivat toista vuotta, että isänsä olisi käynyt pankissa hoitamassa oman osuutensa lasten pankkitilien kanssa, jouduin sitten perinteisesti hakemaan fyysiseen valtakirjaan nimen ja vasta sitten pankkihommat sai kuntoon.

No, mitä luulette, kuinka isän lempilapsen pankkiasiat hoituivat, kun isä näin halusi ilahduttaa lasta? Ensinnäkin, isä tiesi, että olen tapaamassa ko. lasta hänen syntymäpäivänään, olin kysynyt isältä luvan tähän jo aiemmin. Lupaviestissä oli ajankohta määritelty minun taholta iltapäivään eli koulun jälkeen. Sovin mukulan kanssa, että koulun jälkeen ja kun läksyt on tehty haen hänet isältään.

Kellonaika läheni ja olin jo aikeissa laittaa viestiä, että joko lähden omasta kodistani, kun samaan aikaan ko. lapsi ilmoittaa viestillä, että lähteekin isän kanssa pankkiin. What!? Pankkiin, mitä ihmettä, emme ole sopineet lapsen isän kanssa pankkiasioinnista, isä ei ole suunnitelmistaan kertonut minulle, vaan lapsi ilmoittaa tästä tekstiviestillä.

Aikuisena sitten laitan viestin isälle, että mikä tämä pankkijuttu nyt yhtääkkiä on, kun minun piti lähteä lapsen kanssa tapaamiselle. Siis isä tiesi tasantarkkaan mutta halusi tehdä minulle kiusaa näin, keksimällä juuri tuohon hetkeen pankkireissun, vain koska lapsi pyysi.

Pankkijutuissa ei siis mitään ongelmaa, lapsi kyseli jo kesällä asiaa ja sanoin, että meidän vanhempien pitää asista jutella ja sopia ensin. Mihin pankkiin ja jne. No, eipä nyt sovittu ja sä oli antanut tämän lapsen ymmärtää, että hoitaa asiaa minun kanssa yhteisymmärryksessä, mikä vale siis.

No viestiin laitoin isälle myös, ettei voi yksin asiaa kuitenkaan hoitaa, että tarvitsee minun allekirjoitukset tai valtakirjan myös. Vastaus oli, että "ai". Ja heti perään, että "laitetaan nyt homma alulle jne. ".

En alkanut rissaamaan tapaamisajankohdan muutosta, koska isä laittoi sitten viestiä, etten ollut määritellyt pyynnössäni tarkkaa kellonaikaa, vaan puhunut iltapäivästä. Voi hemmetti, kun ymmärtänyt, en muistanut tuota seikkaa ja niinpä isä näki tilaisuutensa jälleen ottaa tilanne haltuun omalla tavallaan. Olin lapsen kanssa kuitenkin sopinut edellisenä iltana myös tarkemman ajan, eli läksyjen jälkeen. Lapsi ei nyt vaan uskaltanut sanoa isälleen asiasta, koska pankkiasiointi oli myös mieluisa asia.

No, pyysin exää tuomaan lapsen minun luo kun ovat käyneet asioimassa pankissa. Vajaan tunnin odotuksen jälkeen sitten lapsi tulee meille ja yrittää kertoa, sähköisestä allekirjoituksesta ja että minun pitää käydä pankissa. Sanon, että eikö mennä nyt sinne herkuttelemaan ja hoidan pankkiasian sitten vaikka seuraavana päivänä. Olimmehan sopineet jo hyvissä ajoin tapaamisen ohjelman. En ehdi pukea päälleni, kun saan exältä

viestiä, jossa lukee "että voitkin olla hankala. Mene nyt sinne pankkiin ja allekirjoita lapselle tili. se on sille tärkeätä. Ei sun sitä tarvi rankasta.se ei ole sulta pois." Siis mitä vittua? Mitä rankaista? Siis häh. Näytin lapselle viestin, koska en ymmärtänyt ollenkaan viestin sisältöä isältään ja lapsi sanoi laittaneensa isälle viestin, ettemme ole menossa pankkiin tänään. Suutun, koska isä näköjään edelleen sanelee minun ohjelmiston, mitä jos minulla oliskin ollut menoa enkä olisi voinut muuttaa suunnitelmia isän tekemisten takia? Olisin ollut kiusantekijä ja asioiden hankaloittaja, kun en juuri sillä hetkellä olisi päässyt pankkiin.

seuraava viesti on " Onko ymmärryksessä vikaa"

No, etsin vanhentuneen passini, kysyn viestillä exältä, että missä pankissa se tili oikein on. Vastaus " kyllä varmaankin tiedät. lapsi opastaa"

Siis mitä vittua suorastaan? Lapsi ei osannut neuvoa minua ko. pankkiin, suunnistimme kiireellä googlen mapsin avulla etsien pankkia, joka sitten löytyikin. Isän lempilapsen pankkiasioiden hoitoon meni alle kaksi tuntia, kun muut ovat odottaneet kaksi vuotta.

Minä saan vittuilua ja syytöksiä aiheetta. En osannut ennustaa, että isä päättää hankkia juuri tuolle kyseiselle päivälle lapsen pankkiasioita. En osannut ennustaa ja olla selvänäkijä tietääkseni edes missä pankissa lapsen tuleva tili sijaitsisi. 

Isä jälleen sotki ainakin minun suunnitelmat perin pohjin. Lapselle se nyt oli mukava asia, että isä hoiti hänen pankkiasiansa. Lapsi ei ymmärtänyt ollenkaan minun suuttumustani siitä, että isä laitta minulle tuollaisia viestejä vaan kertoi, että isä oli antanut ymmärtää, että olimme sopineet pankkiasionnista ja paskan marjat. Tämäkin tuli täysin puuntakaa.

Ex on niin julma ja kiusaa tekevä laskelmoiva piru, ettei toista yhtä pahaa ihmistä ole maanpäällä.