Jospa sitä joskus saisi hengittää rauhassa, ilman jatkuvaa pelkoa?

No, se ei ole mahdollista vielä moneen vuoteen, siihen asti on vain kyettävä jaksamaan.

Kiusanteko lasten avulla on todella raukkamaista ja sillä ei ole merkitystä, tekeekö toinen sen tahtomattaan vai tahallisesti. Oman kokemukseni kautta voin melkein varmasti tietää, että toinen tekee kaiken tarkoituksella.

Nyt olen melkoisen varma siitä, että myös lasten isän lapsuudenperhe on ollut kovin kiero, ja siellä on toiminut vahvimman laki, siellä on hyväksytty ja kannustettu kiusaamiseen ja sitä samaa mallia lasten isä noudattaa omassa toiminnassaan ja kuvittelee olevansa kuningas kukkulalla. Hän hallitsee ja hajoittaa ja hallitsee.

Hän hallitsee aiheuttamalla pelkoa niissä, joita hän haluaa hallita ja alistaa. Hän nauttii nähdessään pelkoa toisessa ja saa hyvää oloa itselleen alistamisesta. Keinoina hän käyttää väkivaltaa, uhkailua, kiristystä ja sellaista jännää kieroilua, se on sitten vissiin sitä manipulointia. Ottaa pois ja antaa ja ottaa pois miten haluaa tilanteiden kehittyvän.

Hän kykenee suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä ja ainoana motiivina on toisten täydellinen hallinta. Vihantunteet toimivat hyvänä moottorina kaikelle. Inhimillisyyttä hän osaa taitavasti esittää, muttei kykene tuntemaan mitään hyvää. Aina on vain viha, raivo. Hän osaa herättää säälin muissa ihmisissä, jopa omissa lapsissaan ja lapset sitten säälin vallassa antavat isän tehdä mitä huvittaa.

Tuo ihminen myös kostaa, kun on omasta mielestään kokenut suuren vääryyden itseään kohtaan. Koston kohteeksi sopii ne kaikkein läheisimmät, eli lapsensa.

Tuo ihminen toimii myös hyvin ristiriitaisesti, tätä ristiriitaa olen saanut dokumentoitua, samoin kuin yhteistyön toimimattomuutta ja lapsiin kohdentuvaa välinpitämättömyyttä myös. En tiedä sitten, muodostuuko pelkistä tekstiviesteistä kenellekään minkäänlaista kuvaa tuosta hirviöstä?

Harmittaa suuresti, koska tuo ihminen osaa taitavasti valehdella, osaa saada asiat näyttämään juuri sellaiselta, kuin haluaa ja osaa sen, että ihminen itse muodostaa mielikuvan asioista, en osaa tuota ilmiötä edes kuvata, mutta antaa siis ymmärtää asioita, jättää ihmisen luulemaan ja olettamaan. Kuten lapsille on käynyt monesti.

Lapset siis kokoajan luulevat, että minä ja isänsä toimimme muka hyvässä yhteisymmärryksessä ja muka pystymme sopimaan asioita, mikä on valhe. Kyllähän tuo isälle sopii, jos joku kysyisikin lapsilta asiasta, niin he kirkkain silmin sanoisivat, että kyllä äiti ja isä pystyvät sopimaan asioista, mikä siis valhe. Isä vain antaa lasten uskoa tuollaiseen ja tämäkin asia kävi ilmi viikolla, erään ikävän episodin yhteydessä. Lapsi kirkkain silmin katsoo minua ja sanoo, että hän luuli, että olimme sopineet isän kanssa yhdessä asiasta. Totuus oli, etten itse tiennyt koko asiasta mitään ja täysin puuntakaa tuli jälleen yllärinä koko asia minulle.

Isä siis ilmeisesti kuvittelee, että muut ihmiset, minä mukaanlukien olen jokin ajatustenlukija, selvännäkijä ja ennustaja ja hänen ei sen vuoksi tarvitse kertoa mitään. Hän olettaa, että tiedän jotenkin lapsiin liittyvät asiat ilman, että hänen niitä tarvitsee minulle kertoa. sitten kun en tiedä, hän syyttää minua asioiden hoitamattomuudesta.

Se on julmaa. Samoin se, että hän kykenee samassa viestissä kumoaan edellisen lauseen, tai sovitun asian syyllistäen minut hänen tekosistaan tai tekemättä jättämisestään. Tilanne on aina sellainen, että isä tekee mitä huvittaa, minä kannan aina seuraukset ja lapset kärsivät. Ja viimein minä kärsin.

Toivoisin, että tämä ainainen kiusanteko päättyisi, mutta se on mahdotonta. Niin kauan kuin lapset vuoroviikoin asuvat, minä tasapainoilen lasten kaikkinaisten tarpeiden ja isän mielettömyyden välimaastossa, siedän ja kannan taakkaa, jota normaalisti kenenkään ei tarvitse sietää. Minulla ei ole vaihtoehtoa.

Tai on, mutta mahdoton jo ajatuksena, saati toteuttaa. Omat voimani ei siihen riitä, ei tässä hetkessä. En halua yhtään enempää lisätä lasteni kärsimystä, joka tulisi olemaan valtava ja kukaan ei kykene suojelemaan lapsia siltä.