Tänään olenkin nukkunut, ahdistus on jotain käsinkosketeltavaa juuri nyt.

Mietin kuolemaa, sitä kuinka se olisi ratkaisu kaikkiin minun kokemiini ongelmiin. Onko edes todellista ongelmaa? Muualla kuin minun päässäni?

Jos, on, niin mikä on se ongelma? Muu kuin minussa ilmenevät kummalliset halut kadota kokonaan, pois.

Kaikelle on aina syynsä ja seurauksensa. Tiedän.

Mikä siis nyt on pielessä? Miksi ahdistaa niin vietävästi?

Koska joudun menemään lasten isän kanssa vuosittaiselle lastenvalvojan tapaamiselle. Käsittämätöntä, miten noin yksinkertainen asia saa kohtuuttomat ja suuret mittasuhteet sisimmässäni. Kokemusta asiasta jo on useamman kerran, keväältä viimeksi.

Olenko tosiaan näin heikko, etten kestä aiheetonta syyllistämistä, luuloja ja herran mielikuvia ja äitiyteni kyseenalaistamista? Olenko jälleen kerran niin saamaton, etten saa ääntäni kuuluviin, muutoin kuin joutuessani puolustautumaan vieraan ihmisen edessä herran syytöksiltä ja panetteluilta? Katsonko jälleen vierestä, kun herra on hyvää pataa lastenvalvojan kanssa ja he yhteisymmärryksessä tuumaavat, ettei lapsen isän tarvitse toimittaa tulotietoja, hän uskoo ja luottaa herran sanaan hymyssä suin? Ja sitten aloittaa laskennan, jonka mukaan minun pitää maksaa isälle elatusmksuja työttömyyskorvauksesta, ja isä saa 0-sopimuksen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi.

Minua ei kuunnella, kun yritän itku silmässä kertoa totuutta, sitä miten todellisuudessa lasten asiat ovat ja kuinka isä ei kykene olemaan yhteisvastuullinen huoltaja lapsilleen kanssani. Huomaan ja jään nuolemaan jälleen kerran haavojani, jotka vuotavat jokaisen tuollaisen tapaamisen jälkeen.

Kyllähän isällä nyt oli oikeus riistää minulta koti, silloiset palkkatulot, minun henkilokohtainen omaisuus itselleen. Ja sama riisto on jatkunut eron jälkeen lasten avulla ja heidän kauttaan lasten ihmetellessä myöskin isän sanomaa valheellista varattomuutta.

Vuosia jatkunut epäreiluus lasten kohdalla on saanut jo huvittavia piirteitäkin, isän kiristäessä minua jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Hän tekee niinkuin huvittaa.

Minä murrun ihan jokainen kerta, pelkään jo viikkoja etukäteen tuotakin kohtaamista ja sitä mitä kaikkea isä on jälleen kerran saanut päähänsä luulojaan ja olettamuksiaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä kävikään sitten ?Lasten isä sihisi hampaidensa välistä, kuinka minun syytäni kun hänen asiansa ei mennytkään kuten hän oli suunnitellut, syytti minua. Haukkui minulle virkaa tekvän naisen ja isä yritti pyytää omien tulotietojen käsittelyä ilman minun läsnäoloa. No, samapa tuo kun isä ei ollut toimittanut tilaisuuteen pyydettyjä tositteita menoistaan ja tuloistaan ja nyt sitten minun osoitteessa olevien lasten elatusmaksut on katkolla. Ja nyt minun pitää oikeuden kautta hakea lapsille isän elatusmaksut. Tämäkin tähän vielä.

Mietin jo sitäkin, etten jaksa oikeusjuttuja, liian rankkaa. Mutta kuka muu siitä kärsii sitten kärsii kuin lapset, joilla on tiukkaa jo nyt saada se mitä tarvitsevat. Ja isä ei tasan tarkkaan toimita niitä tositteita, heittäytyi tilanteessa avuttomaksi ja tyhmäksi, kysellen mistähän hän löytää kaikki vaaditut tositteet? Idiootti, hänellä on ollut kaksi kuukautta aikaa hankkia ne, hyvissä ajoin etukäteen.

Niin ja kone laskee 60000 tuhannen vuosituloille isälle 0-sopimuksen, eli voi todellakin tienata paljon joutumatta maksamaan penniäkään elatusmaksuja. isällä saa olla kuinka suuret asumismenot ja lainanlyhennykset tahansa mutta minulla tälläkin hetkellä liian suuri asunto ja minun asumiskustannuksia ei lasketa.Isälle huomioidaan kaikki lapset, kun minulle vain ne jotka ovat kirjoilla, vaikka lapset asuvat vuoroviikoin.   Ilmeisesti kone on kovin valikoiva, koska pariin otteeseen minulta on tuo samainen kone laskenut, että minun pitäisi maksaa työttömyyskorvauksesta isälle elatusmaksuja.

Lastenvalvoja myös sanoi, ettei minun luona olevien lasten menoilla ole mitään merkitystä kuten ei silläkään, että maksan lasten elämää siellä isän luona myös. Koen tilanteen hyvin epäreiluksi lapsia ajatellen. He eivät saa perustarpeitaan ja minä elän jo nyt köyhyysrajan alapuolella. Silläkään ei ole merkitystä, että maksan aikuisen lapsen koulukirjoja ja muuta elämää. Isä ei maksa.

Saati sitten kaikki muu ikävyys. Minun pitää vain hyväksyä, että lapset kärsivät. Se on ihan normaalia, mitään kun ei voi todistaa, kun lapset eivät uskalla sanoa ulkopuolisille miten heidän olonsa isän luona ovat kamalat. Ei vissiin vielä niin kamalat, että asioille pitäsi jotakin tehdä, isä on isä aina lapsille, vaikka kuinka kohtelisi ja käyttäytyisi lapsiaankin kohtaan väärin. Pitää odottaa, että jotakin kamalaa tapahtuu, ennenkuin voin toimia. Pikkujuttuja ei huomioida, isän oikeudella lapset ovat heitteillä, kärsivät pompottelusta ja siitä, ettei lasten asiat hoidu isäviikoilla. Riittäähän se toki, että lapsilla on siisti koti, jossa ei saa leikkiä ja pitää omia tavaroita edes näkyvillä, kaikki lasten tärkeinkin heitetään isn toimesta roskiin ja lelut syötetään eläimille.