Kilahtelen taas itsekseni.

Sama juttu jo niin vitun monena syksynä, aina kun vuodenajat vaihtuu ja lapset tarvitsevat jotakin.

Vittu, koko kesän lasten syyshanskat, pipot olleet paikassa x, kesällä varauduin jo tulevaan syksyyn 2018 ostamalla muutamat parit sormikkaita.

Ja vittu tänään aamulla, kun oli se päivä, että viimein kaikkia niitä olisi tarvittu, niin olipa helvettti yllätys, että löysin yhden parin rikkinäisiä hanskoja, ulkoiluhousut olivat liian pienet, eivät mahtuneet jalkaan, pipot kadonneet, samoin kaikki hanskat. Voi vittujen vittu.

Isä laittoi muksunsa meille kesäsisävaatteissa vaihtopäivänä. Olettaa, että minä hankin jokaiselle lapselle säänmukaiset varusteet hänen ostellessa itselleen kaikenlaista kivaa lasten lapsilisillä ja elatusmaksuilla. JOkainen vitun vuosi ja jokainen vuodenaikavaihdos aiheuttaa tämän saman kilahduksen. Minä ostan, minä hankin lapsille mitä he kulloinkin tarvitsevat ja jos en anna niitä lasten mukaan isäviikolle, minä olen huono ja ajattelematon äiti, joka kostaa lapsille.

Sitten kun annan lasten mukaan hankkimani vaatteet, ne jäävät sinne isän luo. Eli taas jälleen kerran joudun seuraavalla äitiviikolla hankkimaan lapsille uudelleen jo kertaalleen hankitut vaatteet ja asusteet luokseni. Kierre on ollut loputon, ja vittu että nyt ottaa pannuun taas niin saatanasti.

Olen pyytänyt lasten isältä, että laittaa lasten mukaan edes ne ostamani vaatteet, asusteet. Ei laita, lapset sanovat kun kysyn, miksi eivät ottaneet mukaansa niin isä on sanonut heille, ettei isä antanut ottaa mukaan. Vitun kusipää.

Sitten kun lapsila ei ole asianmukaisia varusteita minun viikollani, isä syyllistää minut kaikkien edessä ja ilmoittaa, kuinka minä olen kykenemätön huolehtimaan lapsista, vaan hän joutuu kaiken hoitamaan. Minä en isän sanojen mukaan huolehdi lasten tarpeista ja isän sanoja todistaa vielä sitten se, kun todellakin joskus sanon, ettei minulla riitä rahat kaikkeen siihen, mitä lapset tarvitsisvat. Ja sitten aina tulee se kysymys, että miksi lapset sitten asuvat kanssani, jos minulla ei kerta varat kerta riitä, kun isällään olisi parempi taloudellinen kyky elättää lapset. Niin mutta kun isä kustantaa minun rahoilla lasten isäviikkojenkin elämisen.

Vittu, vittu ja vittu.

Kaikki, mitä sanon, teen tai jätän sanomatta tekemättä, kääntyy isänsä suussa minua vastaan. Ihan jokaisessa asiassa. Ja ketkä kärsii, lapset ja minä.

Eli minun on hankittava vaikka joka viikko ne uudet vermeet lapsille, jottei kukaan ulkopuolinen pääse sanomaan, etten kykene huolehtimaan lapsistani. Minun pakko. Ja isä ei siis suostu edes niitä asioita antamaan lasten minun luokse, mitkä olen lapsille omaan kotiini hankkinut.

Tänään vielä vitutsta ja kilahtamista edesauttoi se, että yhden lapsen kaikki sisävaatteet olivat yllätys jääneet pieneksi. Siis ne lämpimämmät paidat, ulkoiluhousut. Kiukutellen lapsi lähti kouluun, siinä yhdessä ainoassa sopivassa paidassa, joka kaapista sitten löytyi. Takin pukemisen kanssa oli ongelma, ei olisi millään halunnut pukeutua lämpimästi, vaikka kulkee matkan pyöräillen. Ei pipoa, ei hanskoja. Ei ulkoiluhousuja.

Ja tänään jälleen kerran kadonneiden ja pieneksi jääneiden tilalle on lähdettävä vittu laskunmaksurahat tuhlaamaan lasten hankintoihin. Niihin, joista isän pitäisi huolehtia saamillaan elatusmaksuilla ja lapsilisillä. Mutta, ei. Minä ostan, annan lapsen mukaan isälle ja sitten seuraavalla viikolla sama juttu. Ostan kahdesti samat tuotteet, ensin sinne isän kotin ja sitten omaani.

saatanan itara pihi kullipää, seksiaddikti, mulkku, kaappihomo ja miespuolinen koijari. Naistennaurattaja ja hyväksikäyttäjä. Vittu, että pistää vihaksi, jokainen saatanan vuosi sama juttu.

Ja kukaan ei voi auttaa! Minä kilahdan sitten yksin, itsekseni. Tämäkin asia on sellainen, että ulkopuolisen silmin täysin käsittämätön ja hullu tilanne. Ja isä saa minut näyttämään toisten silmissä tyhmältä ja idiootilta, rahanahneelta kusipäältä. Eli kaikki kääntyy minua vastaan, tein niin täi näin.

Lastenvalvoja vain sanoo, että on vain oikein että minä ostan isän kotiin lapsille vaatteet, olenhan elatusvelvollinen itsekin. Se on normaalia, että jompikumpi vanhemmista huolehtii lasten tarpeista. Niin onkin, mutta kun vittu. Kukaan ei tiedä sitä vitullista vedätystä isän puolelta, en voi sitä mitenkään todistaa. Teen itseni vain hölmöksi, jos alkaisin puhua siitä, miten joudun kahteen kertaan ostamaan asiat lapsille, sehän on normaalia.

Kukaan ei tunnu ottavan huomioon sitä, että elän köyhyysrajan alapuolella. Jokainen ylimääräinen ostos verottaa mm. ruokamenoista, hygieniamenoista jne. Yksikin päivä tuskailin kaupassa, kun olis huutava tarve hiustenhoitoaineelle, tukka on niin kuiva ja takussa, että sattuu päänähkaan saada selvittyä se, ja tarvisihan muutkin sitä aina väliin, niin vittu kun ei ole varaa edes hoitoaineeseen. Silläkin rahalla ostan lapsille hanskat. 3 euron hanskat isän kotiin ja sitten seuraavalla viikolla omaan kotiin ja olen idiootti, ja isä syyllistää minut kun enää anna toiste lasten viedä tavaroita isän luokse, kun tiedän, että jo yhdet vastaavat ovat vieneet ja ajattelen ja vaadin, että olisi isän vuoro ostaa asioita ihan itse sinne omaan kotiin lapsille.

Vittu, kun mikään ei men normaalisti. Ei edes lasten vaatetus. Saatana.

Niin, olen hirmu itsekäs kusipää, kun edes mietin, että joskus kerran kymmeneen vuoteen olisi ihan mukava uusia itselleenkin jotakin vaatetta, eikä aina niin, että saan äitini vanhat ja käyttämättömät kirpputorilta hankitut hänelle epäsopivat vermeet.

Kaksi vuotta sitten sain hankituksi kaauppakeskusken alennuksesta 5 euron farkut. Niitä olenkin säästellyt aina parempaan tarkoitukseen. Paitoja ei ole enää siistejä, ja toivon, ettei tulekaan mitään sellaista tilannetta, että tarvisin siistiä pukeutumista, koska minulla ei ole enää yksinkertaisesti mitään. Sukissa alkaa olla taas reikiä enemmän, onneksi kengät eivät ole vielä puhki kuluneet. Talvikenkäni ovat 18 vuotta vanhat. Joka syksy mietin, olisiko tänä vuonna ylimääräistä, että voisin uusia ne. Mutta, aina sama juttu. Ostan keahteen kertaan lasten vermeet ja saan kulla kuulla olevani itsekäs lehmä, kun edes uskallan toivoa itselleni mitään.

Niin, enhän minä mitään tarvitse. Kunhan lapset saavat molempiin koteihin asiansa minun kustantamana. Vittu.