Lasten isällä on siis vain oikeuksia, ei ollenkaan velvollisuuksia, ellei velvollisuudeksi sitten lasketa tahallista ja tahatonta kiusantekoa.

Lasten isällä on oikeus tehdä tai olla tekemättä asioita, ihan miten hänelle itselleen sopii tilanteesta riippuen ja välittämättä omista lapsistaan tuon taivaallista.

Viimeisin esimerkki jälleen tuosta se, kun yhden lapsen puhelin hävisi. Tänä päivänä samainen tenava on opetellut hoitamaan puhelimen avulla omat asiansa, yhteydenpidon mm. harrastukseensa ja kouluun. Puhelinta tarvitsee siis joka päivä ihan omien asioiden hoitoon. Tuolla lapsella se ei ole pelkkä viihdyke, vaan arjen apuväline myöskin.

Isä oli tuolle mukulalle tuumannut, ettei hän osta lapselle uutta puhelinta. Isä, joka siis tienaa kuukaudessa useamman tuhat euroa ja siis kelan avustukset siihen päälle. Minun oli pakko pakko käydä tälle lapselle tuo puhelin sitten ostamassa. On hieman jälleen epäreilua minua kohtaan tämäkin tilanne. Minun tuloni kuukausittain jäävät vuokran maksun jälkeen alle 300 euroon ja siitä siis edelleen maksan veden,- sähkön,-puhelimenkäytön sekä auton kulut sekä sitten kaiken lasten tarvitseman. Nyt tuo yllättävä puhelimen katoaminen aiheuttaa sen jälleen, että jokin lasku jää maksamatta tai sen maksu viivästyy kovin.

Lasten isä tietää tasan tarkkaan sen, kuinka tiukilla elän taloudellisesti. Hän on muutaman kerran minua syyllistänyt siitä asiasta ja haukkunut minua sekä arvostellut minut huonoksi äidiksi vain pelkän taloudellisen tilanteen vuoksi. Kuitenkin totuus on se, että lapset ovat jokainen ennemmin tai myöhemmin saaneet minun kauttani tarpeensa hoidettua, koska isä kieltäytyy koko ajan osallistumasta yhtään mihinkään lasten kustannuksista.

Ihmettelen hieman tätä epäsuhtaa. Lapset ovat kuitenkin yhdessä maailmaan saatu, niin eikö lasten hoidosta ja huolenpidosta ja tarpeista pitäisi myös yhdessä huolehtia? Niin normaalisti, muttei meillä.

Jos minä en huolehtisi, lapsilla ei olisi yhtään mitään. Isä kokee oikeudekseen vain pitää lapsiaan luonaan, kuin näyttelyesineitä, jotka otetaan esiin vain tarvittaessa, silloin tarvitaan hyvän isän kulisseja ja isän pitää päästä näyttämään jollekin rooliaan johonkin omaan itsekkääseen tarkoitukseensa.

Lasten isän äiti joko tietää poikansa mielettömästä käytöksestä ja ei välitä siitä ollessaan itse samanlainen pipipää tai sitten hän ei todellakaan tiedä totuutta lastenlastensa elämästä isänsä kanssa. Ensimmäistä väittämääni tukee kyllä omat havaintoni sekä lasten kertomat mummonsa touhuista lastenlapsia kohtaan. Kukaan lapsista ei tykkää mummostaan, koska mummo kohtelee heitä huonosti, on ollut jopa väkivaltainen lapsia kohtaan antaen tukkapöllyä ja luunappeja ja läpsinyt selkään ja persauksille heidän ollessaan pienempiä. Isompina jokainen on vuorollaan kieltäytynyt enää tapaamasta tuota mummoa ja menemästä hänen lähelleen. Viimeisin mummokonflikti tapahtui, kun mummo sydämettömästi jättänyt lapset yksin yöksi, lasten isän on siis turha valehdella, että mummo on lasten kanssa öisin, kun isä on poissa kotoaan. Sitä ennen mummo oli  lahjonut lapsenlapsiaan ja yrittänyt käännyttää lapset minua vastaan asiassa, joka ei edes mummolle kuulu millään lailla. Lapset olivat kokeneet tilanteen todella kiusallisena, koska ihmettelivät mummonsa käytöstä ja puheita, jotka olivat ristiriidassa mommonsa tavalliseen käytökseen heitä lapsia kohtaan. 

Sen tiedän, ettei tuo mummo tiedä totuutta erosta, ei eron syistä. Se ihminen tietää vain poikansa valheet, vääristellyn ja muunnellun version sekä olen myös alkanut epäilemään, ettei mummo tiedä myöskään tämänhetkistä tilannetta, sitä että lapset edes asuvat vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona. Luulen lasten isän kertoneen äidilleen, että isä olisi mukamas saanut lasten yksinhuoltajuuden, ja että lapset kävisivät luonani vain silloin tällöin, silloin kun isä sallisi tämän, koska minä olisin isän mielestä epävakaa mieleltäni ja minulle ei voisi lapsia antaa. Samaa tarinaa tuo isä on todennäköisesti jakanut muillekin sukulaisilleen esittäen itse täydellistä vanhempaa ja vain minä ja lapset tiedämme totuuden.

Edellistä väittämääni tukee moni kiusallinen seikka, joita vuosien varrella on tapahtunut, sekä sitten isän oma käytös kun on ollut valheista kiinnijäämisen riski. Jokunen aika takaperin jouduin entiselle naapurille oikaisemaan esimerkiksi lasten asumista koskevaa väärää tietoa. exNaapuri oli hyvin ihmeissään kuullessaan miten lasten asuminen todellisuudessa menee. Ja isä oli puhunut tuolle naapurille myöskin valheita, koska tämä ihminen kysyi, tuleeko lapset mielellään minun luokseni kun hän oli luullut, että isä joutuu heidät itkuisina tuomaan luokseni, kun he eivät haluaisi meille tulla.

Pikkuhiljaa olen saanut kuulla ihmisiltä exän kertomaa versiota minusta, erosta jne. Ja oikeastaan en osaa enää yllättyä niistä kaikista valheista, joita ex on minusta kertonut. Kurjalta tietysti tuntuu, ja toivon ihmisten osaavan edes hieman kyseenalaistaa exän tarinointia. Mutta, vaikeaahan se on tietenkin, ex on on niin hurmaava ja osaa kietoa ihmisen kuin ihmisen pikkusormensa ympärille jo pelkän olemuksensa avulla ja siihen päälle vielä hurmaava katse ja muutama kohteliaisuus päälle, niin muuta ei tarvita ja sen jälkeen voikin alkaa päivittelemään kauniisti minusta kaikenlaisia vihjauksia, epäsuoria valheita niin, että kuulija muodostaa ihan itse käsityksen siitä, kuinka minä olen kamala ihminen ja olen saanut exän elämän kurjaksi ja kuinka hän on niin pelastava enkeli lasten kanssa, ja kuinka hän joutuu taistelemaan kanssani ja kuinka hän on tehnyt perättömiä ilmoituksia jne. Ja kuinka hänen kulissit on pystyssä ja minä olen se katkera rahanahne ja ilkeä äiti, ex.

Luotan kuitenkin siihen, että totuus tulee aina julki, ennemmin tai muöhemmin. Tiedän lasten tietävän totuuden, itse he isänsä kanssa joutuvat vieläkin asumaan vuoroviikoin ja hekin tänä päivänä vain yrittävät selviytyä kulissien takana isästään.

He ovat jo oppineet kuinka isänsä on pidettävä tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä, he jo tietävät, ettei isä oikeasti välitä lapsistaan, muutoin kuin kulisseissa. Ja minun on vain edelleen oltava hiljaa, kerrottava lapsille isänsä hyvistä puolista, tai joskus väiteltävä, koska lapset eivät usko minua enää kovinkaan usein. Minun on puolustettava lasten isää lapsille, jotka tahtoisivat jo jättää kanssakäymisen isänsä kanssa, minä vetoan sopimuksiin ja siihen, että niitä noudatetaan puolin ja toisin. Selittelen heidän isänsä olevan töistään väsynyt, tai milloin mitäkin puolustusta, jotta lapset näkisivät isässään jotakin inhimillistä piirrettä. Tuonkin on loputtava, minullakin on oikeuteni elää omaa elämääni ilman, että ex saa kummitella koko ajan elämässäni. En voi kuitenkaan kieltää lapsia puhumasta tunnoistaan, minun kuunneltava heitä mutta jatkossa en enää hyväksy, että lapset tukeutuvat minuun isäongelmiensa kanssa. Ohjaan heidät muualle, niin julmalta kuin kuulostaakin, mutta mikään ei ole isän toimissa muuttunut vuosien aikana, näen ettei syy ollut minussa isän käytösen suhteen, vaan minä olin tekosyy , kohde. Nyt lapset ovat samassa roolissa kuin itse olin aikanaan ja en voi auttaa heitä siinä. Minä en enää jaksa sitä,, etten pääse koskaan keskittymään omaan elämääni, kun isä tunkeutuu aina ongelmineen lasten kautta elämääni. Minun on päästävä irti tai muutoin en selviä.