Kuusi tuntia työtä ja kahden viikon odottelu sekä sitten kelan viesti, ettei kaikki lähettämäni liitteet näy heidän koneillaan, vaikka tarkistin jokaisen ja oli lukukelpoisia. Nöyryyttävää toimeentulotukea sain sitten hieman reilun 200 euroa, koska liitteiksi ei pyydetty lasten tapaamissopimusta ja sitä en tajunnut itse sinne toimittaa, joten isällä kirjoilla olevia ei huomioitu. Lukiessani päätöstä, teksti oli nöyryyttävää, ikäänkuin olisin jokin suurenluokan rikollinen, kuten osasin aavistaakin.

Tunteeni osin helpottunut mutta nöyryytetty. Olen yhteiskunnan pohjasakkaa, kaikkein alinta kastia nyt sitten. Mutta minulla ei ole enää mitään muutakaan vaihtoehtoa, lasten opinnot maksavat todellakin liikaa ja isä kieltäytyy edelleen maksamasta omaa osuuttaan nuorten opinnoista, kuten kaikesta muustakin lasten elämään liittyvistä perusasioista.

Toivon, että tuohon tulee radikaali muutos, toivon ihmeen tapahtuvaksi ja isä ymmärtäisi oman kykenemättömyytensä huolehtia lasten perustarpeista ja antaisi lasten muuttaa osoitteensa luokseni. Perustarpeet ovat kuitenkin perustarpeita, ja minä ne kuitenkin kykenen huolehtimaan ja sitten lapsilta jäisi ainakin yksi huoli vähemmälle, ei heidänkään enää tarvitsi miettiä rahajuttuja ja sitä, että he oikeasti jotain tarvitsevat mutta isä kieltäytyy hankkimasta ja minulla ei kaikkeen omat rahat enää tätä nykyä riitä. Ennen ei ihan samaa ongelmaa ollut ja ne pienet perustarpeet lapsilla tuli kauttani hoidetuiksi, nyt on vaan sellainen tilanne, että nuorten opinnot tosiaan maksavat ja ne on hoidettava.

Jo nyt kaikki laskujen jälkeen jäävä vähäinen raha on mennyt lapsiin ja heidän perustarpeisiinsa. Tilanne meni nyt täysin toivottomaksi lasten kohdalla, kun isä kieltäytyy huolehtimasta kaikista lasten tarpeista, niin isommista kuin pienemmistäkin. Ja tähän ikuiselta näyttävään ristiriitaan toivon nyt muutoksen. Kun vain minä huolehtisin lasten perustarpeet, ne tosiaan tulevat huolehdituiksi, paremmin kuin hyvin ja lasten ei tarvitsisi enää olla huolissaan omasta hyvinvoinnistaan vaan voisivat keskittyä siihen, mikä on kullekin tärkeää eli koulun käyntiin ja iänmukaiseen elämään eikä miettiä, sitä kun tarvitsisi kengät ja isä kieltäytyy ja äidillä menee kauan aikaa säästää kenkärahat.

Maksoin heti 200 euron kirjalaskun kirjakauppaan saamallani toimeentulotuella. Itselläni on nyt yksi huoli vähemmän ja vaikka päätöksessä lukikin lähettämäni edellisen 150 kirjalaskun kuitin perusteella, ettei toimeentulotukea huomioidakaan kirjamenoihin ja sitä varten pitäisi olla erikseen yhteydessä sosiaalitoimeen. Kuinka hankalaa ja halventavaa edelleen. Mutta, kiitollinen siitä, että kirjat on nyt maksettu.

Raha-asiat ovat yksi asia, jonka olen onnistunut myös lokeroimaan yhdeksi siistiksi paketiksi mielessäni. Kiltisti maksan laskut ja yritän olla kiitollinen siitä, että tähän asti olen jotenkin selvinnyt. Olen taitava laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja lasten tarpeissakin joudun aina miettimään, mikä on kenellekin lapselle se suurin tarve. Yhtenä päivänä sitten olen saanut pienistä pennosista kasaan juuri kyseiselle lapselle tarvittavan summan ja käymme asian yhdessä sitten ostamassa. Saamani pienet lapsilisät ja pienet elatusmaksut on riitettävä asumismenojen kattamiseen, liikkumiseen, harrastuksiin sekä niihin perustarpeisiin jokaiselle lapselle, riippumatta siitä, onko se raha ns. korvamerkitty tietyille lapsille, sen joudun jakamaan jokaiselle.

Asiat selviävät aina jotenkin, nyt tuota taas punnitsen ja yritän luottaa siihen. Luotan siihen, että totuus selviäisi vihdoinkin, asioiden oikea ja todellinen laita. Edelleen olen yksin, sana sanaa vastaan mutta toivon ihmeen tapahtuvaksi lasten edun vuoksi.