Huh, huh jälleen ja mistä syystä? No yllättäen lasten isä jaksaa aina vaan tehdä hallaa omille lapsilleen omalla viikollaan.

Lupasi aiemmin toteuttaa lasten kanssa tietyn menon, ja yllättäen peruikin sen. Ei kovin yllättävää, kun isästään on puhe. Niin tekee aina, lupaa ja lahjoo lapset hiljaisiksi ja sitten peruu tai unohtaa koko homman.

Lapsen olisi pitänyt saada eväitä koko päivän kestäneeseen tapahtumaan. No se, että lapsi soittaa minulle ja kysyy pääsenkö hänen mukaansa kun iskä ei voi viedä on ok. Tietenkin menen. Juuri ennen lähtöä varmistan lapselta, että onhan eväät mukana jne. No ei ole! Kysyn miksi ei ole, no kun ei ole isän luona mitään. Kysyn jättikö rahaa kaupassa käyntiä varten, ei jättänyt. No, lapsi menee ilman eväitään, ei ehdi enää kun paikalla pitää olla tietyllä kellonlyömällä. Käyn sitten kaupassa ja haen eväitä lapselle,että jaksaa pitkän päivän ja kiroan mielessäni jäleen kerran lasten isän. Kun ei hän vaan kykene huolehtimaan lasten yksinkertaisimmista asioista.

Toinen lapsi kertoo, että isä ei ole vienyt häntä harrastukseen, kysyn jälleen miksi. Lapsi sanoo, että isä huutaa hänelle, että hänen pitää itse osata hoitaa oma harrastuksensa. Ja tuonikäinen lapsi kuitenkin, tarvitsee pitkiin matkoihin jo apua kyydeissä saatika sitten ilmoittautuminen on tarkoituksella aikuisten juttu, kunnes lapsi on riittävän vanha ottaakseen sen kontolleen, mutta ei vielä kuitenkaan muutamaan vuoteen.

Lasten isä ei kykene iänmukaiseen kasvatukseen ja hoivaan. Se on nyt niin selvää ja tämä asia ei ole vuosien saatossa muuttunut mihinkään. Isä ei anna lasten huolentia sellaisista asioista, jotka kuuluisivat jo lapsille itselleen, mutta jättää sitten lapset oman onnensa nojaan juuri niissä asioissa, jotka kuuluvat aikuisille. Kuten pelien pelaamisen rajoittamisessa. Olen raivona jokainen kuullessani, miten lapset tekevät pelien parissa isän luona kymmentuntista päivää...

Sairas ukko, päästään jotenkin vialla ja minä annan tähän omalta osaltani mahdollisuuden. Mutta, pitää ooikeasti odottaa, että jotakin kamalaa tapahtuu lapsille isänsä laiminlyöntien seurauksena, jotta voin alkaa tilannetta aktiivisesti muuttamaan. Pitää minun hyväksyä, ettei lapseni saa kuin jokatoinen viikko asianmukaista kasvatusta, hoivaa ja turvaa luonani. Isän luona kun ei edes perusasiat toimi.

Isä jättää lapsia yksin kotiin, lähtee koko päiväksi pois ja jättää lapset keskenään, usein niin vielä, ettei ole huolehtinut ruokaa koko päivälle lapsille. Ja joskus jättää isommista lapsista jonkun tekemään kaikki kotityöt, ja ei tästä hyvästä lupauksistaan huolimatta maksa palkkana viikkorahaa, kuten isä ei koskaan anna lapsille käyttörahaa, vaan väittää lasten saavan kaikki tarvitsemansa ilman omaa rahaa ja tuokin on paskapuhetta. Isä kieltäytyy ostamasta lapsille esim. hygieniatarvikkeita, vaikka lapsi vie ne kaupassa kärryyn tai hihnalle. Moittii ja sanoo, ettei nuori niitä tarvitse. Ja huvikseen nämä lapset eivät pyydä, sen todellakin tiedän.

Mutta, missä perheessä lasten pitää erikseen pyytää ja toivoa perusasioidensa toteuttamista ja hankkimista? Missä perheessä tämä on niin hankalaa ja kun isällään ei rahasta ole pula. Kela maksaa hänen puolestaan osan lasten elatusmaksuista ja hän saa suuren palkan lisäksi myös osasta lapsia kelan tuet, kuten lapsilisät ja elatusmaksun. Niillä rahoilla pitäisi pystyä lapsille hankkimaan perusasiat, mutta isä ei kykene siihen. Joko hän on oikeasti niin rahanahne pihi kusipää tai sitten pitää olla päässä jotain muuta vikaa, että käyttää lasten rahat itseensä.

Isälle palkkapäivä koittaa useamman kerran kuukaudessa, joten ei tarvitse odottaakaan koko kuukautta, mutta lasten tarvitsee odottaa omien asioiden hoitoa aina niin pitkään, että minä tai miesystäväni hankimme, eli saamme säästetyksi vaikka nyt alusvaatteisiin lapsille rahaa. Julmaa lasten puolesta. Ja kun kyse ei ole edes mistään suurista asioista vaan ihan päivänselvistä perusasioista.

Isä ei myöskään aina muista lasten todellista ikää, hän kuvittelee heidät jokaisen monta vuotta nuoremmaksi ja lapset puhuvat näistä huomioita minulle. Kyllä tiedän, että isällä ajan ja paikantajukin on kadoksissa aina toisinaan, kuten siinäkään ei ole mitään uutta, että ei muista edes lastensa nimiä. Aikanaan ajattelin, että tekee kiusallaan minulle semmoista, kun ei muutakaan keksinyt. Mutta, sama meno jatkuu näköjään vuodesta toiseen.